keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Pellettejä!

Hoho! Minulla on maailmaa mullistavia uutisia! Mun kissat on  nähkääs siirtyneet pellettivessojen käyttöön! Jiihuu! 3 vuotta sitten yritin tyrkyttää triolle pellettejä, mutta silloin ei pelletit hienotassuille kelvanneet. Mut nytpä kelpaa! "Totuttamisprosessi" vei n. 4kk, mutta strategiana se oli simppeli. Ehkä tästä on jollekulle apua:

Vaihe 1: Ököplussaa hiekan sijaan.
Vaihe 2:  Hiekkalaatikko A:han ököplussaa ja hiekkalaatikko B:hen Cat's Best paakkuuntuvia minipellettejä (todella pieniä, oikeesti!)
Vaihe 3: Molempiin hiekkalaatikoihin Cat's Best minipellettejä.
Vaihe 4: Normihiekkis pois. pellettivessa kuvioihin ja sinne Pirkan/Lidlin/Cat's Betsin paakkuuntumattomia (puruuntuvia) pellettejä. Hiekkalaatikko B:hen edelleen minipellettejä.
Vaihe 5: Kun isommat, paakkuuntumattomat pelletit alkavat kelvata ja kaikki talouden kissat tekevät niille seka pissinsä että isommat hätänsä, voi minipelleteistä luopua ja siirtyä kokonaan pellettivessoihin! 

Niin ja tosiaan, olen havainnut, että Pirkan / Cats Best / Lidlin ym. pelletit ovat puolet pienempiä kuin esimerkiksi Vapon pelletit. Vapon pellettejä me tullaan tuskin edes käyttämään. Minipelleteissäkään ei ole muuta vikaa paitsi niiden erittäin suolainen hinta ja huono riittävyys. Meillä kulutus oli luokkaa 1 pussi 1,5 viikkoon! Hintaa 10l minipellettipusilla on ostopaikasta riippuen 10-15e. Pirkan normipellettipussi (6l) maksaa alta 3 euron. Lidlissä on toisinaan tarjouksella 6l pellettipussi 1,99e/kpl.

Tuiskua ujostutti enkä siksi saanut demonstroivaa
 kuvaa pellettivessasta käytössä. 
Meidän pellettivessat on tehty varastolaatikoista, jotka ovat päällekkäin ja päällimmäiseen on porattu reikiä. Pidän näitä omatekoisia pellettivessoja parempina kuin esimerkiksi PeeWeetä. Päällimäiseen laatikkoon voi nostaa näppärästi kannen päälle ja sitten ravistella koko hökötystä niin, että varmasti kaikki puru valuu alimpaan laatikkoon, joka sitten tyhjennetään ja huuhellaan. Toivottavasti möykkytrio jatkaa pellettien käyttöä jatkossakin. Pelletit aiheuttavat vähemmän sotkua ja pölyämistä sekä ovat halpoja ja ekologisia (sekä mielestäni hygienisempia.)

Se pelleteissä ja sitten koiraharrastamisen pariin: Käväisimme syyskuussa Muuramessa ja lokakuussa Tuuloksessa näyttelemässä. Muuramessa Rosie oli AVO ERI4 SA (paikalla oli yli 10 AVO-luokan narttua!) ja Tuuloksessa  maltillisemmin AVO ERI3:sia neljästä AVO-luokan nartusta. Parempaakin menestystä olisi voinut odottaa tuomarilta, joka Tuulosta kovemmassa seurassa antoi Rosielle Vara-SERTin! ;) Nyt Rosie on siirtynyt talvilomalle. Sekä näyttelyt että juoksuhommat jatkuvat sitten ensi keväänä. Jätin myös toissa päivänä agilityhallin avaimen pois, koska tuntui, etten saa yksinäni mitään järkevää treenattua. Toivon mukaan ensi vuonna alkaisi jokin meille soveltuva kurssi, niin pääsisimme jatkamaan agilityakin!

Mutta nyt otetaan rennosti ja nautitaan pitkistä metsälenkeistä, koirakavereiden seurasta ja vähän verijäljen nuuhkimisesta... :)

On se ihana!

maanantai 15. elokuuta 2011

Paljon kaikkea!

Oho, olen taas laiskasti päivitellyt möykkyblogia Nyt olisi sitten asiaa niin paljon, etten tiedä, mistä aloittaa. No,  lähdetään liikkeelle siitä, että heinäkuun viimeisellä viikolla teimme reissun Poriin. Matkaan lähti koko suvun elukat, eli 6 koiraa ja 3 kissaa, mutta onneksi kahteen eri autoon pakattuina :) Porin reissu sujui kaikilta osin hyvin ja hauskaa ja kivaa riitti. Kurppa-äitini herätti minut joka aamu 6-7 välillä lenkille ja kiersimme Roxin ja Rosien kanssa Kirjurinluodon ympäri. Ihana paikka tuo Kirjuri. Rosiella riitti jännitystä fasuja jahdatessa ja nähtiinpä majavakin, jota Kurppa luuli tietenkin hylkeeksi. Aika samannäköisiähän ne on... majavat ja hylkeet. 
 
Roxi ja Rosie Kirjurin kyltin alla. 
 
Jännäkana Kirjurissa.
 
Kissat viihtyivät Porissa erityisen hyvin ja nauttivat siitä, että saivat paljon huomiota!
 
Helteiden aikaan kattiklaani otti relaxisti mummon partsilla.
 
Porissa pyörähdimme myös Yyterin koirarannalla. Paikkana tuo merenranta oli niin hieno, että sielä tuli hetkittäin aivan epätodellinen, euforiantäytteinen olotila....waah, haluu takas sinne!
 

Rosie kirmaa onnellisena <3
 
Ilmoitin alkuvuoden showhöyryissäni Rosieta ympäri Suomea näyttelyihin ja olen nyt viimein saanut koottua kaikki arvostelut ja tulokset talteen Näyttelyarvosteluja -sivun taakse. On meillä ihan kivasti mennyt tää näyttelyvuosi, kun ottaa huomioon, kuinka kilpailtu rotu whippetit on ja kuinka hyvän tasoista porukkaa sielä kiertää. Pelkästään narttujen Avo-luokassa tuntuu olevan aina 7-12 nättiä koiraa :) Tiivistäen viimeisimmät näyttelytulokset:

Joensuu: AVO-ERI
Joensuu: AVO-ERI AVK1 SA PN2 Sert & Va-Cacib
Pori: AVO-ERI AVK2 SA PN3 Vara-Sert
Oulu KV: AVO-Eh
Oulu KV: AVO-ERI
 
Vielä kuva mamman SERT-koirasta!
 
 
 
Ja sitten kissauutisiin :D
 
Myssymuotia ala
Tilkku.
Tuisku on nuorekas
pappakissa!
Tuiskun tytär Tilkku on ollut pieniin päin... :) Tuilkun toiseen pentueeseen syntyi tietojeni mukaan kermatäplikäs itispoika ja 4 siamilaista. Vanhempana siis tässä pentueessa Orifame Bow Wow ja Orifame Gunnian Gukko, jotka molemmat ovat huippuja katteja! Jos jotakuta vaivaa kissakuume, niin suosittelen lämpimästi kääntymään Senjan puoleen! Tuisku-isoisä on huippuluonteinen (joskin hieman yksinkertainen) kaveri! Ja pentueen isoäiti  BailaBailan Ikiliikkuja on reipas kuin rottweiler. Pennuista kasvaa varmasti tosi kivoja ja rasittavia neloskategorialaisia!  Pentujen sukua on viimeaikoina kartoitettu myös PRA-testein ja tervettä populaa ovat olleet.
Tietoja ilmestyy lisää osoitteeseen: www.orifame.com !

 Sellaista! Palataan astialle... :D

maanantai 4. heinäkuuta 2011

Jälleen kisattu

Lauantaina käynnistyivät lähtörituaalit jälleen möykkylässä: koko asunnon siivous ja kamojen pakkaus. Siitä osaa jo pieni whippet päätellä, että reissuun ollaan lähdössä. Meerikin oli jälleen avuliaana pakkailun tiellä. Tällä kertaa matkakohteena oli  Kaakkois-Suomen vinttikoirakerhon järjestämät maastokisat Iitissä. Reissukavereiksi olivat lupautuneet Annika ja Leya-afgaani.

Koska viikonloppu oli helteinen -- hyvin helteinen vietettynä 3,5h autossa, jossa ei ole ilmastointia -- oli hyvä päätös lähteä reissuun jo lauantaina, vaikka koirat kisasivatkin vasta sunnuntaina. Rosie ja Leya pääsivät katselemaan Kouvolan keskustan yöelämääkin. Alaikäisinä neitoina eivät tietenkään päässeet  baariin saakka. Me Annikan kanssa saimme nauttia keskustan halpahotellin ihanuudesta joutuen kuumuuden pakottamana pitämään ikkunan auki ja heräilemään milloin mihinkin örvellykseen tai mörköralliin :D

Sunnuntainen kisapäivä oli hyvin helteinen eikä koirilla juoksutettu finaalia, koska koirien ruumiin lämpötilat olivat niin korkeat. Kisapaikka oli hiekkamonttu, joka oli kuin kattila monessakin mielessä. Lämpöasteita kyseisessä kattilassa oli miltein 50 astetta ja korkeat reunat sekä tasainen pohja tekivät siitä oikein oikojan paratiisin. Rosien juoksu ajottui keskipäivän kuumimpaan aikaan ja ennätimpä siinä kehuskella jo muutamalle tutulle, että Rosien kohdalla radalla voi tapahtua ihan mitä vaan. Rosie kun on jo viime kisoissaan antanut todellisia oikomisen taidonnäytteitä. Enkä edes turhaan kehuskellut, sillä melkoinen katastrofijuoksu se oli, minkä Nyrpelö kävi monttukattilassa pinkaisemassa.
Ennakointia, oikomista, lisää ennakointia, yksi hutijuoksu (kun ennakoi väärin, idiootti) ja sitä rataa! :D Kyllä vaan olisi meno ollut eri näköistä, jos ajettavana  olisi ollut vieheen sijaan sama pupunpoika, jonka aiemmin aamulla bongasimme Rosien kanssa Kouvolan liikennepuistossa kyhjöttämästä. Viehe on Rosielle yhtä kuin lelu, jonka kanssa leikitään välillä vähän fiiliksien mukaan. Nyt meni rata läpi ihan rallatellen. Pisteitä tuli vain 192 p ja arvostelulappuun (joka kerrankin saatiin ihan kotiinvietäväksi!) merkintä isolla "ennakoi."
On se ikävä, että taidoiltaa erittäin pätevä nuori koira on oivaltanut oikomisen salat näinkin nopeasti. Eikä olla edes käyty yhtään turhaa treeniä tekemässä. Sanoisinko, että vain 2 ensimmäistä kisaa meni ilman oikomisia eikä nykytilanne tuosta varmasti miksikään muutu, pahenee vaan jos jotain..  Ja harmilliseksi tämän tekee se, että kisareissulla on mitä hauskinta! Mutta on tylsää ilmoitella koiraa, joka oikoilee ja rallattelee miten sattuu ja voi juoksemisellaan pilata parinsa juoksun :X Äh! Onneksi retkiseurallamme meni paremmin. Leya oli 1/3 afgaaneissa ja juoksi hienosti 250p.  Onnea Annika! Ja onneksi reissu oli kuitenkin erittäin mukava (tälläkin kertaa! koiraharrastus on hauskaa!)

Seuraavan kerran mennään Rosien kanssa kisaamaan aikaisintaan Hailuotoon!


Meeri on iso tyttö, joka osaa saa itse pakata itsensä.

torstai 23. kesäkuuta 2011

Hyvää Juhannusta!



T: Elina, Rosie & kissat

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Ratakokeilua ja KR Pieksämäki

Sitä on kaikenlaista taas harrasteltu tuon pienen whippetin kanssa. Uutena ja erillaisena harrastusmuotona kokeiltiin ratajuoksua keskiviikkona Tuomarinkartanon ratakisoissa. Rosie ei tietenkään osallistunut kisoihin, vaan kävi kokeilemassa soolokoejuoksua. Jotta koira voisi kisata radalla, sen tulee juosta hyväksytysti ensin yksi soolokoejuoksu ja sitten kaksi ryhmäkoejuoksua, jossa sillä on seurana vähintään 2 kpl kaverikoiraa. Kun koejuoksut on suoritettu, koira voi anoa kilpakirjoja radalle. Koska Rosie on ollut erittäin viehevarma maastoissa ja koska se hallitsee hyvin kopituksen, päätin ilmoittaa sen suoraan kokeilemaan koejuoksuja. Kyytikin järjestyi Annen puolesta (tuhannesti kiitos!) ja lomapäivät sain töistä, niin miksipä ei olisi lähdetty! Rosien soolokoejuoksun alku olikin varsin lupaava. Neiti Nyrpelö meni oma-aloitteisesti koppeihin ja lähti kopeista hyvin (mitä nyt hämmästyi, kun viehe tulikin takavasemmalta.) Rosie juoksi ensimmäisen suoran puoliväliin ihan täysiä, kas tässä todiste:


Mutta sitten alkoi hidastelu ja lopulta ennen ensimmäistä kaarretta Rosie kääntyi! Olin  yllättynyt. Mutta mietittyäni syitä viehevarman koiran omituiselle käytökselle yhdessä konkareiden kanssa, niin todennäköisin syy oli varmaan outo kiskoviehe. Kiskoviehehän ei käyttäydy niinkuin maastoviehe, johon Rosie on tottunut. Rosien on täytynyt siis kelata, että ompa tyhmä tuollainen viehe, kun vaan hipoo aidan vierttä! Tietty aina voidaan pohdiskella, pitäisikö koiran vietin olla suurempi, jos se ei heti kättelyssä innostu kiskovieheestä. No, onneksi tämä on varmasti korjattavissa treenaamalla. Reissu osoittautui muilta osin onnistuneeksi, sillä oli erittäin mielenkiintoista päästä seuraamaan ratakisoja (sijoituslähdöt oli erittäin jänniä!) sekä näkemään tuttuja. Harmi, ettei meillä ole lähellä treenimahdollisuuksia. Mikkelissä tietysti voi treenata (sinnekin tosin eestaas 4 h :n matka!), mutta siellä ei ole kiskoviehettä. Mutta eipä ratahommilla ole kiire. Kunhan nyt tekisi mieli kokeilla sitäkin. Tiedä vaikka seuraava whipu olisikin ratakoira niin saisi vähän Rosien kanssa otettua tuntumaa  ko. touhuun + tehtyä mahdolliset virheet Rosien kanssa eikä sitten sen ratakoiran :D

Epäkelpo koejuoksukoirani käväisi jälleen myös näyttelyissä! (Eilen, Pieksämäellä.) Näyttelyt sujuivat hellesäästä huolimatta rattoisasti. Saimme kököttää Rosien kanssa Tiger's Chaosien näyttelyteltan suojissa ja olipa kiva rupatella koirista. Rosieta tuomaroi jo toiseen kertaan Markku Kipinä. Junnuluokassa Kipinä saneli tällaista Rosiesta:

"Tasapainoinen, kaunislinjainen, hyvä luustoinen juniori. Hyvä eturinta ja riittävät kulmaukset. Syvä hieman lyhyt rintakehä. Vahva takaosa. Kauniit pään linjat. Hyvä purenta. Liikkuu riittävällä askeleeella, mutta tänään ontuu selvästi. Ontumisesta johtuen EVA."

ja eilen AVO-luokassa tällaista:

"Feminiinen, hyvän kokoinen narttu, jolla voisi olla hieman pidempi luiset takaraajat. Hyvät korvat, silmät ja purenta. Hyvä ilme. Lapa voisi olla viistompi. Hyvä runko ja syvyys. Liikkuu riittävällä askeleella, hieman vaappuen edestä."

Mielenkiintoista verrata saman tuomarin arvostelua  koirasta 1 vuoden aikavälillä! Laatuarvostelu oli kuitenkin sama niin junnuna kuin avoimessakin, eli siis Erinomainen (paitsi että junnuna Rosie joutui ontumisesta johtuen tyytymään evaan.) AVO-luokan arvostelu kuulosti niin pahalta, että pelkäilin jo, ettei tule Rosielle koko ERI:ä, mutta sieltähän tuli ihan hyvät tulokset päivälle: ERI AVO2 SA PN4! Tyytyväisiä ollaan. AVO-luokassakin koiria oli kuitenkin se 6. AVO-luokan voittaja ja lopulta koko rodun paras koira oli My Camelot RN Passion eli Ruuvari! Onnea vaan. Onnea myös KVA-m Hiljalle, joka veti melkoiset multitalentit olemalla PN2 & Vara-SERT. 
Seuraavaan päivitykseen pitää kyllä kirjottaa jotain noista kolmesta kesäkissasta. Menee ihan liikaa linjalla koira-koirrrra-koiiiiira tää mun elämä nyt! Koiraharrastuksiin tulee nyt 2 viikkoa taukoa, kun seuraavan kerran mennään maastoilemaan Kouvolan suunnille vasta 3.7. Nyt voidaan keskittyä aksaan, lenkkeilyyn ja uimiseen Nyrpelön kanssa.


torstai 2. kesäkuuta 2011

Turkaus -näyttelyviikonloppu 28 -29.5

Turkaus -- eli Tuuri  & Varkaus!

Tuurin reissu oli ihan pohjanoteeraus! Satoi vettä, tuli huono arvostelu (EH) ja Tuurin kyläkauppa oli melkoinen pettymys. Mutta koska seura näyttelykehän laidalla oli hyvää (Kiitos Marjo, Emmi ja Anna!) niin eipä tuo jäänyt harmittamaan. Lisäksi nappasin paluumatkalla pari kuvaa, jotka onnistuivat hienosti. Tässäpä muutama:




Varkaudessa meitä tuomaroi Yoschai Barak ja reissussa mukana oli Simakin. Rosie oli PN2 ja sai toisen Vara-SERTin (kyllä, Rosie on päättänyt ruveta varavalioksi) ja Sima oli PU1 ja SERT & VSP. Kuvasatoa saatiin kiitettävästi, kun oli Kati-turisti matkassa :D Kiitos kuvista Kati!



Rosie posettaa kilpailuluokassa.


Ja paras narttu -kehässä.

Jo toinen Vara-Serti. Yksi vielä ja ollaan varavalioita.
Ja meidän Vespilöinen. Aika kivat liikkeet...

Rosien arvostelut on päivitetty näyttelyarvostelut -linkin taakse :)

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Paluu aksatauolta

Vietimme Rosien kanssa 1,5kk - 2kk agilitytaukoa tässä talvella/keväällä. Syynä oli lähinnä kiireet ja treenikaverin, Hippu-sheltin, jäänti selkätoipilaaksi. Päätin vihdoin ja viimein kuitenkin ottaa Musti ja Mirri Areenalle kesäkaudeksi avaimen (140e, kallish!) ja alkaa sitten treenailla joka viikko ainakin kerran.  Hippukin kun on tuota pikaa taas treenikunnossa. Tänään oli ensimmäinen kerta, kun aksaamassa käytiin pitkän tauon jälkeen, ja seuranamme oli Marjo ja Sira-welshi.

... Ja voi jestas Rosien iloa! :D 


Kentälle päästyään Rosie kävi läpi heti ensimmäisenä lempiesteensä, A:n ja puomin ja juoksenteli sitten puolittaisia eriä keppejä ja pujahteli putkiin. Varsinaiset harjoitukset menivät mukavasti, kun koira oli motivoitunut ja innostunut! Minusta tuntuu, että olemme Rosien kanssa kehittyneet tässä tauon alikana kumpainenkin :) Rosie on saavuttanut ehkä hiukan kärsivällisyyttä aloilla istumisen suhteen ja minä osaan rauhoitella tuota elukkaa, kun se käy aina niin kierroksilla kentällä. 

Tehtiin mm. keppejä kaarilla. Rosie teki nyt 12 keppiä, mutta ensi kerralla jätän määrän vielä kuuteen, koska viimosilla kepeillä karkailuja namikupin perässä tuli pari kertaa. Lisäksi teimme pientä rataa, jossa oli yksinkertaiset ohjauskuviot sekä irtaantumista. Valitettavasti koska avustajamme Marjo  filmasi meitien suoriutumista, niin näissä seuraavissa kahdessa  videossa ei näy namialustan oikeaoppista käyttöä... siis että avustaja lisäisi siihen palkan kun suoritus menee nappiin! Jouduin sitten itse tiputtamaan naudan sydäntä alustalle.




 Heh, löytyipä tässä tällainenkin todellinen arkistojen aarre... Vauva-Rosie kiipeilemässä Vuorelan koirapuiston puomia!



 Nyt illalla leikkasin Rosien kynsiä. Rosie on  alkanut ahdistumaan kynsien leikkuusta ihan ykskaks ja enkö  vielä mennyt ja naksassut verille yhden kynnen :( Eli seuraava kynsienleikkuu tulee olemaan entistä vaikeampaa. mitä todennäköisimmin. Nyt Rosie solotossuilee täällä sisällä ettei veri leviäisi... Äh, että harmittaa !!!

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Maastorapsaa

Rosie on käynyt nyt keväällä ahkerasti maastoissa: Neiti Nyrpelö kisasi 8.5 Ylistarossa ja eilen 21.5 Jyväskylässä! Tuloksiin saa olla tyytyväinen. Ylistarossa Rosie sijottui 2. pistein 520 & SA! Jyväskylässä Rosie oli 4. pistein 470 & SA. 

Ylistaron reissu oli erittäin mukavaa maatilamatkustelua kera Annen ja Jewgenistajan koirapoppoon: Viivin, Dexin ja Rellu-mummun. Kisat pidettiin upeassa hiekkakuopassa ja alkueristä Rosie pokasi juoksu-uransa korkeimmat pisteet: 269! 
 
Rosie ja Ylistaron palkinnot.

Jyväskylässä Rouska veti hieman oikoen, sillä "eihän viehe voi juosta metsään tai puskaan." Niinpä pisteetkään eivät olleet mitenkään erikoisen hyvät. Kaiketi se on osoitus fiksuudesta, kun koira jo viiden kisan jälkeen on oivaltanut ennakoida vieheen kulkua. Tai sitten on syyttäminen pupujahteja. Rosielta puuttuu kokonaan ajohaukku, kun se juoksee vieheen perässä, joten ei se kovin tosissaan taida olla. Upeasti ja kiivaasti Rosie kuitenkin viehettä tappaa -- nyt Jyväskylässä tuli ensimmäinen kuperkeikka-ninja-hyökkäys vieheen kimppuun!
 
Kiva, kun kaksissa maastokisoissa on jemmaan tullut 8 kg RC:n ruokaakin lahjakorttien muodossa! :) opiskelija emäntä tykkää!

Hyvä SA-koira kisapäivän jälkeisenä aamuna palkintonsa kera: pekonii!
 
 

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Tunnustus eteenpäin



Meiltä tällainen tunnustus menee Nemolle ja Peikolle!

Ko. Blogissa julkaistavat jutut ovat hauskasti ja oivaltavasti kirjoitettu :)

sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Hyvää Vappua!

Rosie vietti kamujensa kanssa vappua rallaten hiekkakuopilla. Kissat saivat herkkuskitonnikalaansa.
 Nyt nättiä ilmaa kehiin, plz! Viikon päästä on Ylistaron maastot! 

torstai 28. huhtikuuta 2011

Reissua tehty!

Käytiin kolmen päivän kotimaamatkailulla Rosien kanssa! Lauantaina pistäydyimme Lappeenrannan näyttelyissä, joissa Rosie sai ERI:n ja oli nuorten luokan 2. Tuomarina oli Saija Juutilainen, jonka mielestä Rosien etuliikkeet olivat holtittomat, etuosa liian suora ja kuono liian kapea ja jätti  Nyrpelön siksi ilman SA:ta. Rosien siskolla, Nerillä, menikin sitten näyttelyt putkeen: Nerin tulokset oli PN1 SERT CACIB VSP! 

Sunnuntain vietinEspoossa kaverini luona pelaillen Castlevaniaa. Maanantaina oli vuorossa lämmin ja todella mukava kisapäivä Vantaalla Whippet Harrastajien maastomestaruuksissa. Rosiella ei oikein mennyt käyttöpuolellakaan kaikki putkeen, mutta kivaa riitti silti. Alkueristä Rosie sai ainoastaan 214 pistettä ja finaalissa kaatui ja tuli 202 pistettä. Hailuotoon nähden pistekato oli yli 100 pistettä! Rosie tuntui juoksentelevan miten sattui ja ajolinjat olivat kehnot. Tärkeintä kuitenkin, ettei mitään käynyt, vaikka tyyppi veti rähmälleen. Niin, ja sai Rosie sitten maastoista yli 400 pistettä eli sertin arvoinen tulos sentään  eli ei jäänyt ihan vaille SA:ta meidän pääsiäinen!

Bonuksena kivalle kisapäivälle oli se, että saatiin Petri Lehmukselta ja Irene Vinhalta kisakuvia Rosiesta. Näistä tulee aina hyvä mieli! Petrin kuva pääsi blogiotsikkoon, joten läväytetääns tähän Vinhan kuvia!


Tosiaan Rosien koppa meinaa tippua näissä...
En ees alota koppakeskustelua nyt, kun ärsyttää se, ettei meidän kopasta saa säätämälläkään hyvää!
Hurjan hauskasti sitä pystyi tälkiviisiin viettää pääsiäistä. Suuret kiitokset Irinalle, Idalle ja Idan äidille sekä Annelle kyydeistä; Lauralle ja Joonakselle mehusta ja sämpylästä! Ja kaikille kiwoille tyypeille hyvästä seurasta!!

PS: Meikolle ja Meikon tassulle  kuuluu hyvää <3

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Rapatessa roiskuu ja Tuisku 4 v

Pitkästä aikaa saatiin draamaakin meille möykkylään. Meikolta irtosi nimittäin kynsi! Tavalliseen tapaansa Meiko könysi kiipeilypuussa ja ilmeisesti tämä kyseinen kynsi jäi kiinni riippumaton kankaaseen. Siitä verenmäärästä olisi voinut kuvitella, että kyseessä on jotain pahempaakin. 



Koska kähellystä kiipeilypuussa sattuu yhtenään ja koska Meiko ei ollenkaan näyttänyt kipua ulospäin, Meiko ennätti jonkin 5-15 minuutin ajan käppäillä ympäriinsä. Joka puolella oli verisiä jalanjälkiä -- ja seinillä roiskeita, kun Meiksi oli ravistellut märkää tassuaan...Huh!

Luottolekurimme oli onnettomuuden satuessa hoitamassa lehmiä, joten jäimme odottamaan soittoa häneltä sekä käskyä käymään vastaanotolla. Ell:ltä loppui kuitenkin puhelimesta akku ja lopulta selvisi, ettei  tassua olekaan tarvetta näyttää. Senjalle iso kiitos konsultoinnista. Veren vuooto tyrehtyi ja aluksi 90 asteen asentoon taittunut ja roikkumaan jäänyt kynsi lähti irti itseksiään. Nyt Meikolla on kauluri kaulassa, jotta haava parantuisi tulehtumatta. Jos se tulehtuu, niin sitten on hajettava AB:tä!

WHY?!?
Toisiakin uutisia on, mukavempia. Tuisku täytti tänään 4v! :)

Tuisku on yhtä nuorekas kuin 1-vuotias!


Tuisku ja Tuiskun uusi lelu <3

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Pori

Muut menee mummolaan maalle. Me lähdetään Porin keskustaan, Liisantorille! Kissat jäivät tällä erää äitiäni viihdyttämään... tai siis valvottamaan. Meeri oli kuulemma pelkäillyt uudessa ympäristössä itämaisia ja Meiko karjunut pitkin yötä. Ja minä niin kehuin, kuinka mun kissat on tosi kilttejä. Ahem. Meiko-paralla oli ääni käheänä, kun sen kotiin hain, ja sen käytös on nyt muistuttanut enemmän loiskalaa kuin kissaa; koko aika sylisssä tai edes kyljessä kiinni.

Poriin ajelimme siis viime viikolla maantaina ja takaisin lauantaina. Rosie ja Roxi olivat kohteessa mukana, ja Rosie matkusti superrennosti, kun oli postafenia eli matkapahoinvointilääkettä. Se hyppäsi itse autoon ja kelli selällään auton takapenkillä kuin sängyssä konsanaan, ihanaa. Porissa ajanvietettä oli rutkasti: elokuvateatteriin katsomaan 3D:nä Tangled, shoppailua, uimahallissa käyntiä, juustojen syöntiä ja Final Fantasyjen pelaamista tädin kanssa. Rosie ja Roxi pääsivät lisäksi tutustumaan Porin keskustan uuteen koirapuistoon ja Rosien kanssa seikkailimme myös Kirjurinluodossa, jossa Rosie olisi halunnut tappaa kohtaamamme fasaanin.

Rosie ja Rosien pallo koirapuistossa.
Roxi paistattelee.

Allu-tätini luona pääsimme moikkamaan Sini-mummua joka täyttää jo 11 v. Sini on yhä hyväkuntoinen, pulskanpuoleinen mummeli, jonka kyltymätön into kaikkeen heiteltävään tavaraan ei ole sammunut. Tuskin koskaan sammuukaan. Siniin itselläni on vahva tunneside, jahka silloin kymmenisen vuotta sitten olin Sini-pentua hakemassa, nukuin sen kanssa ja leikein sen kanssa paljon oman koiran puutteessa. Sini oli alunperin siis siskoni koira!


Kuukausi sitten tätini oli ottanut toisenkin koiran, Oona-kääpiösnautserin (Uptight Jack's Quinella.) Oona oli melkonen hömppä, joka halusi vain pussailla ja himoitsi mun juustojani :) Kerrassaan sympaattinen tapaus. Sini ja Oona tulevat hyvin toimeen. Roxin mielestä Oona oli iiiihana ja rotuserkukset vähän leikkivätkin. Rosie  taas oli Oonan mielestä liian iso leikkikaveri.

Oona

Kerrassaan mukava reissu siis takana kaikin puolin. Tekemistä riitti sekä itselle että nelijalkaisillekin. Toissa päivänä siis kotiuduimme ja eilen Rosie pääsi jälleen juoksusuoratreeneihin, joskin nyt viehettä vedettiin moottorilla ja yksi kulmakin oli. Vieheen vedon päälle saatiin viellä pullakahvit Annen luona, olipa kivaa. Nyt saa riittää Rosien viehetreenit ja jäämme odottelemaan ensikuun kisoja Uudellamaalla! Jännittää :D

lauantai 5. maaliskuuta 2011

Kunnolla treenataan

Aika on lentävä ilmiö. Whippet Harrastajien maastot ovat jo ensikuussa! Kevät  ja lauhemmat kelit  ovat hiipineet Kuopioon, ja olemme saaneet viimeisen viikon aikana vetotreenauksen hyvin alulle! Minusta on aivan mahtavaa, kuinka viime vuonna sain kerrassaan upeita harrastuskavereita Kuopiosta ja lähisuunnilta. Vetotreenit sujuvat leikkien, pallon heittelyn ja ihmiseltä-ihmiselle juoksutuksen merkeissä varsin mukavasti ja vaivattomasti.

Toto ja Rosie treenaa!

Kivoista harrastuskavereista puheen ollen: Suvi ja Bea olivat meillä yökylässä, ja koirat aiheuttivat meille melkoisen sydärin eilen illalla. Lähdimme iltakymmenen maissa pois koirapuistosta ja siinä koirat irti käppäillessä vilkuilin penkkoja miettien, että onpa perkeleesti ihmiset jättäneet kakkoja keräämättä! Sitten kuljimme jonkin matkaa, kunnes kumpainenkin älysimme koirien jääneet jälkeen. Siellä ne vetelivät jotain penkasta suurella innolla eikä ruusukorvat  loksahtaneet, vaikka huudettiin (ja karjuttiin.) Mentiin sitten hakemaan koiria ja kas yllätystä -- ne vetelivät siellä jauhelihaa! Jauhelihaköntsä, joka Bean suusta tippui, oli kulmastaan kauniin neliskulmainen. Siellä taisi olla siis kokonainen paketti jauhelihaa kakkaisella tiellä koirapuiston vieressä.

Ensimmäinen ajatus: Nyt mejjän koirat on MYRKYTETTY!

Saimme FB:stä tukikeskusteluun Mian, joka helpotti neuvotonta oloamme kertomalla, ettei oksettamaankaan saa lähteä ellei ole varmuutta, mitä koira on syönyt. Niinpä ainoaksi vaihtoehdoksemme jäi seurailla tilannetta. On ilo kiertoa, että selvisimme säikähdyksellä. Mutta oliko jauhelihan tarkoituskin nimenomaan säikäyttää ja pistää koiranomistajat miettimään? Koirapuistolle johtava kävelytie on erittäin kaameassa kunnossa. Roskiksia löytyy peräti 3 kappaletta 5-50m säteellä. Koirapuistossa on lisäksi lapiokin sen varalta, jos pussi unohtui kotiin. Pieni ponnistus jaksavuuttahan siihen  vain vaadittaisiin, että vaikka lapiolla hakisi kävelytien puolelta kakat ja kippaisi koirapuiston roskikseen...


Suvin uskollinen ystävä; Bea.

Keväiset puheenaiheet sikseen. Kyllä Bea on kaunis ja ihana koira. Sitä voisi omistaa vaikka 10 beaa ja rousaria, eikä elämä silti olisi niiden kanssa vaikeaa!

torstai 3. maaliskuuta 2011

Meerin kevätasunto


Meeri on muuttanut asumaan uuteen kevätasuntoonsa. Meerin tapaa matalareunaisesta, pienehköstä Yves Rocherin laatikosta pitkin päivää. Meeri ottaa myös vierailijoita vastaan kevätasunnolleen ja toisinaan  sitä varsin villiinnytäänkin. Kotibileet on tosi let's go! Vaan ei tietenkään silloin, kun emäntä haluaisi kyseisiä riehumiskuvia. (Huomaa: kameranaisen epätoivoinen yritys saada kissa innostumaan langasta.)


No jos kuitenkin vähän Meeri leikkisi...


nomnom


Tällasta tällä kertaa...


Oheishuomautuksena: Tuisku täyttää pian jo 4 v!

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Koilis-savo show 20.2

Kimi ei osannut olla hiljaa , joten Kimiä rääkättiin,
kas näin. (Kuva: M.Pitkänen)
 


Paljon jännitystä herättäneet, kylmiksi haukutut näyttelyt (Kajaani ja Tuusniemi) ovat nyt molemmat ohitse. Tuusniemen ryhmänäyttely oli ripoteltuna taimitarhoihin. Whippeteille sattui lämpötilaltaan ihan siedettävä halli (ehkä jokin +13 lämpötilaltaan.) Näyttelypaikan kompastuskiveksi osoittautui kuitenkin alusta, joka oli "luonnonsoraa" eli käytännössä hiekkaa pienistä ja pyöreistä isoihin ja teräväreunaisiin kiviin. En kritisoi alustaa ainoastaan Rosien puolesta, vaan juuri kukaan whippet ei juossut täysin virheettömästi ko. kivisoralla. Moni hidasteli, varoi tai välillä "hypähteli" askelissaan.

Rosie oli kuitenkin erityisen herkkä tälle alustalle. Se ei suostunut edes kävelemään reippaasti alustalla, saati juoksemaan. Rosie piti katseensa maassa ja asetteli tassunsa varovasti. Mietin, olisiko se astunut ikävästi terävään kiveen (tai teräviin muovikappaleisiin, joita niitäkin kehistä löytyi), koska sen varominen läheni naurettavuutta! Lisäksi Rosie koki taimitarhan pressumaiset, läpikuultavat seinät pelottaviksi -- se hidasteli ja kiskoi eri suuntaan joka kerta, kun meinattiin lähestyä seinää! 


Rosie tekee änkyröinnillään aasitkin kateellisiksi.

Katastrofin ainekset oli siis käsillä. Ottaen huomioon, että koira, joka hädin tuskin liikkui, olisi voinut saada EVA:n (Ei voi arvostella), niin Rosiessa oli onneksi kauneutta ja potentiaalia sijoittua Nuorten narttujen kilpailuluokan kakkoseksi. Pitkään tuomari puntaroi 1. ja 2. välillä ja koska toinen nartuista liikkui sentäs eteenpäin, se sai sijoittua NUK1:ksi. Olin kuitenkin pettynyt ja masentunut siitä, ettei Rosie suostunut liikkumaan (paras voittohan on se, että koira esiintyis hyvin.) Meinasin olla osallistumatta parasnarttu kehään, johon Rosien saama SA (sertin arvoinen)-maininta edellytti. Onneksi sain kannustusta, kiitos  siitä:) Treenasimme liikkumissa viereisessä, silloin tauolla olleessa kehässä, ja Rosie vähän onnistui Konsta-komistuksen voimin parantamaan juoksemistaan epämukavalla alustalla. 

Kuva: Marjo Pitkänen

Niinpä PN-kehässä Rosie jo jopa liikkui suhteellisen reippaasti, mutta seinä yhä vaikutti sen juoksemiseen paljon, sillä Rosie lähti jyrkästi kaartamaan pois päin seinästä. Mieleni kohosi täysin; olimme voittaneet Rosien kanssa kisamme jo siinä vaiheessa, kun koira alkoi liikkua reippaammin! Oppimista ja uskallusta oli tapahtunut, mikäs sen parempaa. PN-kehässä ei käynyt yhtään hullummin. Rosie sijottui PN4:ksi, eli oli 4. paras narttu kaikkiaan 25 nartusta! 21 nartun ohi hiihely (metafora sopii erinomaisesti Rosien tämänpäivänisiin kehäliikkeisiin) ei ole hullumpi tulos.


Paras narttu kehä.

Tässä vielä arvostelu:
"Normaali kokoinen. Hyvä pää ja ilme. Oikea purenta. Hyvä kaula ja kroppa. Oikeantyyppinen häntä. Normaalit korvat. Hyvät kulmaukset, ylälinja(?), erinomainen turkki. Liikkuu normaalisti."
- Tina Permo, Ruotsi. 

Näyttelypäivä oli erittäin hauska. Oli mukavaa, että Ida, Luca ja Kimi tulivat meille yöksi ja näyttelyissäkin oli taas huippua naureskella normivammaisille jutuille. Myös kavereilla meni hyvin. Luca (Gaselle's Get On, Rosien eno) oli ERI AVK2 ja Sima oli ERI JUK1. SA:t jäivät pojilta puutumaan Lucalla hassun nenähyppyrinsä takia ja Simalla koonsa puolesta. Kimi (Palein Supertrouper) sai EH:n varmaan osakseen jo ihan kokonsa takia, iso jässikkä kun on. Bean (Pikkunokan Bedazzled) EH vähän kaiveli, sillä Beaa rokotettiiin korvista, jotka eivät kuitenkaan ole virheelliset. Ne eivät näyttelykehässä nousseet pystyyn. Sitä paitsi Bea on ihana!
  
Mäkö muka iso... (Kuva: M. Pitkänen.)

Luca esiintyy. (Kuva: M.Pitkänen)

Hyvä seura, makkaraa (paha minä) ja hyvät tulokset = onnistunut näyttelyreissu.

................ Mutta oli ihan pska se kivisoramaa !