Jälleen kisattu

Lauantaina käynnistyivät lähtörituaalit jälleen möykkylässä: koko asunnon siivous ja kamojen pakkaus. Siitä osaa jo pieni whippet päätellä, että reissuun ollaan lähdössä. Meerikin oli jälleen avuliaana pakkailun tiellä. Tällä kertaa matkakohteena oli  Kaakkois-Suomen vinttikoirakerhon järjestämät maastokisat Iitissä. Reissukavereiksi olivat lupautuneet Annika ja Leya-afgaani.

Koska viikonloppu oli helteinen -- hyvin helteinen vietettynä 3,5h autossa, jossa ei ole ilmastointia -- oli hyvä päätös lähteä reissuun jo lauantaina, vaikka koirat kisasivatkin vasta sunnuntaina. Rosie ja Leya pääsivät katselemaan Kouvolan keskustan yöelämääkin. Alaikäisinä neitoina eivät tietenkään päässeet  baariin saakka. Me Annikan kanssa saimme nauttia keskustan halpahotellin ihanuudesta joutuen kuumuuden pakottamana pitämään ikkunan auki ja heräilemään milloin mihinkin örvellykseen tai mörköralliin :D

Sunnuntainen kisapäivä oli hyvin helteinen eikä koirilla juoksutettu finaalia, koska koirien ruumiin lämpötilat olivat niin korkeat. Kisapaikka oli hiekkamonttu, joka oli kuin kattila monessakin mielessä. Lämpöasteita kyseisessä kattilassa oli miltein 50 astetta ja korkeat reunat sekä tasainen pohja tekivät siitä oikein oikojan paratiisin. Rosien juoksu ajottui keskipäivän kuumimpaan aikaan ja ennätimpä siinä kehuskella jo muutamalle tutulle, että Rosien kohdalla radalla voi tapahtua ihan mitä vaan. Rosie kun on jo viime kisoissaan antanut todellisia oikomisen taidonnäytteitä. Enkä edes turhaan kehuskellut, sillä melkoinen katastrofijuoksu se oli, minkä Nyrpelö kävi monttukattilassa pinkaisemassa.
Ennakointia, oikomista, lisää ennakointia, yksi hutijuoksu (kun ennakoi väärin, idiootti) ja sitä rataa! :D Kyllä vaan olisi meno ollut eri näköistä, jos ajettavana  olisi ollut vieheen sijaan sama pupunpoika, jonka aiemmin aamulla bongasimme Rosien kanssa Kouvolan liikennepuistossa kyhjöttämästä. Viehe on Rosielle yhtä kuin lelu, jonka kanssa leikitään välillä vähän fiiliksien mukaan. Nyt meni rata läpi ihan rallatellen. Pisteitä tuli vain 192 p ja arvostelulappuun (joka kerrankin saatiin ihan kotiinvietäväksi!) merkintä isolla "ennakoi."

On se ikävä, että taidoiltaa erittäin pätevä nuori koira on oivaltanut oikomisen salat näinkin nopeasti. Eikä olla edes käyty yhtään turhaa treeniä tekemässä. Sanoisinko, että vain 2 ensimmäistä kisaa meni ilman oikomisia eikä nykytilanne tuosta varmasti miksikään muutu, pahenee vaan jos jotain..  Ja harmilliseksi tämän tekee se, että kisareissulla on mitä hauskinta! Mutta on tylsää ilmoitella koiraa, joka oikoilee ja rallattelee miten sattuu ja voi juoksemisellaan pilata parinsa juoksun :X Äh! Onneksi retkiseurallamme meni paremmin. Leya oli 1/3 afgaaneissa ja juoksi hienosti 250p.  Onnea Annika! Ja onneksi reissu oli kuitenkin erittäin mukava (tälläkin kertaa! koiraharrastus on hauskaa!)

Seuraavan kerran mennään Rosien kanssa kisaamaan aikaisintaan Hailuotoon!

Meeri on iso tyttö, joka osaa saa itse pakata itsensä.