Paljon kaikkea!

Oho, olen taas laiskasti päivitellyt möykkyblogia Nyt olisi sitten asiaa niin paljon, etten tiedä, mistä aloittaa. No,  lähdetään liikkeelle siitä, että heinäkuun viimeisellä viikolla teimme reissun Poriin. Matkaan lähti koko suvun elukat, eli 6 koiraa ja 3 kissaa, mutta onneksi kahteen eri autoon pakattuina :) Porin reissu sujui kaikilta osin hyvin ja hauskaa ja kivaa riitti. Kurppa-äitini herätti minut joka aamu 6-7 välillä lenkille ja kiersimme Roxin ja Rosien kanssa Kirjurinluodon ympäri. Ihana paikka tuo Kirjuri. Rosiella riitti jännitystä fasuja jahdatessa ja nähtiinpä majavakin, jota Kurppa luuli tietenkin hylkeeksi. Aika samannäköisiähän ne on... majavat ja hylkeet. 

 

Roxi ja Rosie Kirjurin kyltin alla.

 

 

Jännäkana Kirjurissa.

 

Kissat viihtyivät Porissa erityisen hyvin ja nauttivat siitä, että saivat paljon huomiota!

 

Helteiden aikaan kattiklaani otti relaxisti mummon partsilla.

 

Porissa pyörähdimme myös Yyterin koirarannalla. Paikkana tuo merenranta oli niin hieno, että sielä tuli hetkittäin aivan epätodellinen, euforiantäytteinen olotila....waah, haluu takas sinne!

 

Rosie kirmaa onnellisena <3

 

Ilmoitin alkuvuoden showhöyryissäni Rosieta ympäri Suomea näyttelyihin ja olen nyt viimein saanut koottua kaikki arvostelut ja tulokset talteen Näyttelyarvosteluja -sivun taakse. On meillä ihan kivasti mennyt tää näyttelyvuosi, kun ottaa huomioon, kuinka kilpailtu rotu whippetit on ja kuinka hyvän tasoista porukkaa sielä kiertää. Pelkästään narttujen Avo-luokassa tuntuu olevan aina 7-12 nättiä koiraa :) Tiivistäen viimeisimmät näyttelytulokset:

Joensuu: AVO-ERI
Joensuu: AVO-ERI AVK1 SA PN2 Sert & Va-Cacib

Pori: AVO-ERI AVK2 SA PN3 Vara-Sert
Oulu KV: AVO-Eh

Oulu KV: AVO-ERI

 

Vielä kuva mamman SERT-koirasta!

 

 

 

Ja sitten kissauutisiin :D

 

Myssymuotia ala
Tilkku.

Tuisku on nuorekas
pappakissa!

Tuiskun tytär Tilkku on ollut pieniin päin... :) Tuilkun toiseen pentueeseen syntyi tietojeni mukaan kermatäplikäs itispoika ja 4 siamilaista. Vanhempana siis tässä pentueessa Orifame Bow Wow ja Orifame Gunnian Gukko, jotka molemmat ovat huippuja katteja! Jos jotakuta vaivaa kissakuume, niin suosittelen lämpimästi kääntymään Senjan puoleen! Tuisku-isoisä on huippuluonteinen (joskin hieman yksinkertainen) kaveri! Ja pentueen isoäiti  BailaBailan Ikiliikkuja on reipas kuin rottweiler. Pennuista kasvaa varmasti tosi kivoja ja rasittavia neloskategorialaisia!  Pentujen sukua on viimeaikoina kartoitettu myös PRA-testein ja tervettä populaa ovat olleet.
Tietoja ilmestyy lisää osoitteeseen: www.orifame.com !

 Sellaista! Palataan astialle... :D

Ratakokeilua ja KR Pieksämäki

Sitä on kaikenlaista taas harrasteltu tuon pienen whippetin kanssa. Uutena ja erillaisena harrastusmuotona kokeiltiin ratajuoksua keskiviikkona Tuomarinkartanon ratakisoissa. Rosie ei tietenkään osallistunut kisoihin, vaan kävi kokeilemassa soolokoejuoksua. Jotta koira voisi kisata radalla, sen tulee juosta hyväksytysti ensin yksi soolokoejuoksu ja sitten kaksi ryhmäkoejuoksua, jossa sillä on seurana vähintään 2 kpl kaverikoiraa. Kun koejuoksut on suoritettu, koira voi anoa kilpakirjoja radalle. Koska Rosie on ollut erittäin viehevarma maastoissa ja koska se hallitsee hyvin kopituksen, päätin ilmoittaa sen suoraan kokeilemaan koejuoksuja. Kyytikin järjestyi Annen puolesta (tuhannesti kiitos!) ja lomapäivät sain töistä, niin miksipä ei olisi lähdetty! Rosien soolokoejuoksun alku olikin varsin lupaava. Neiti Nyrpelö meni oma-aloitteisesti koppeihin ja lähti kopeista hyvin (mitä nyt hämmästyi, kun viehe tulikin takavasemmalta.) Rosie juoksi ensimmäisen suoran puoliväliin ihan täysiä, kas tässä todiste:

Mutta sitten alkoi hidastelu ja lopulta ennen ensimmäistä kaarretta Rosie kääntyi! Olin  yllättynyt. Mutta mietittyäni syitä viehevarman koiran omituiselle käytökselle yhdessä konkareiden kanssa, niin todennäköisin syy oli varmaan outo kiskoviehe. Kiskoviehehän ei käyttäydy niinkuin maastoviehe, johon Rosie on tottunut. Rosien on täytynyt siis kelata, että ompa tyhmä tuollainen viehe, kun vaan hipoo aidan vierttä! Tietty aina voidaan pohdiskella, pitäisikö koiran vietin olla suurempi, jos se ei heti kättelyssä innostu kiskovieheestä. No, onneksi tämä on varmasti korjattavissa treenaamalla. Reissu osoittautui muilta osin onnistuneeksi, sillä oli erittäin mielenkiintoista päästä seuraamaan ratakisoja (sijoituslähdöt oli erittäin jänniä!) sekä näkemään tuttuja. Harmi, ettei meillä ole lähellä treenimahdollisuuksia. Mikkelissä tietysti voi treenata (sinnekin tosin eestaas 4 h :n matka!), mutta siellä ei ole kiskoviehettä. Mutta eipä ratahommilla ole kiire. Kunhan nyt tekisi mieli kokeilla sitäkin. Tiedä vaikka seuraava whipu olisikin ratakoira niin saisi vähän Rosien kanssa otettua tuntumaa  ko. touhuun + tehtyä mahdolliset virheet Rosien kanssa eikä sitten sen ratakoiran :D

Epäkelpo koejuoksukoirani käväisi jälleen myös näyttelyissä! (Eilen, Pieksämäellä.) Näyttelyt sujuivat hellesäästä huolimatta rattoisasti. Saimme kököttää Rosien kanssa Tiger's Chaosien näyttelyteltan suojissa ja olipa kiva rupatella koirista. Rosieta tuomaroi jo toiseen kertaan Markku Kipinä. Junnuluokassa Kipinä saneli tällaista Rosiesta:

"Tasapainoinen, kaunislinjainen, hyvä luustoinen juniori. Hyvä eturinta ja riittävät kulmaukset. Syvä hieman lyhyt rintakehä. Vahva takaosa. Kauniit pään linjat. Hyvä purenta. Liikkuu riittävällä askeleeella, mutta tänään ontuu selvästi. Ontumisesta johtuen EVA."

ja eilen AVO-luokassa tällaista:

"Feminiinen, hyvän kokoinen narttu, jolla voisi olla hieman pidempi luiset takaraajat. Hyvät korvat, silmät ja purenta. Hyvä ilme. Lapa voisi olla viistompi. Hyvä runko ja syvyys. Liikkuu riittävällä askeleella, hieman vaappuen edestä."

Mielenkiintoista verrata saman tuomarin arvostelua  koirasta 1 vuoden aikavälillä! Laatuarvostelu oli kuitenkin sama niin junnuna kuin avoimessakin, eli siis Erinomainen (paitsi että junnuna Rosie joutui ontumisesta johtuen tyytymään evaan.) AVO-luokan arvostelu kuulosti niin pahalta, että pelkäilin jo, ettei tule Rosielle koko ERI:ä, mutta sieltähän tuli ihan hyvät tulokset päivälle: ERI AVO2 SA PN4! Tyytyväisiä ollaan. AVO-luokassakin koiria oli kuitenkin se 6. AVO-luokan voittaja ja lopulta koko rodun paras koira oli My Camelot RN Passion eli Ruuvari! Onnea vaan. Onnea myös KVA-m Hiljalle, joka veti melkoiset multitalentit olemalla PN2 & Vara-SERT. 

Seuraavaan päivitykseen pitää kyllä kirjottaa jotain noista kolmesta kesäkissasta. Menee ihan liikaa linjalla koira-koirrrra-koiiiiira tää mun elämä nyt! Koiraharrastuksiin tulee nyt 2 viikkoa taukoa, kun seuraavan kerran mennään maastoilemaan Kouvolan suunnille vasta 3.7. Nyt voidaan keskittyä aksaan, lenkkeilyyn ja uimiseen Nyrpelön kanssa.

Turkaus -näyttelyviikonloppu 28 -29.5

Turkaus -- eli Tuuri  & Varkaus!

Tuurin reissu oli ihan pohjanoteeraus! Satoi vettä, tuli huono arvostelu (EH) ja Tuurin kyläkauppa oli melkoinen pettymys. Mutta koska seura näyttelykehän laidalla oli hyvää (Kiitos Marjo, Emmi ja Anna!) niin eipä tuo jäänyt harmittamaan. Lisäksi nappasin paluumatkalla pari kuvaa, jotka onnistuivat hienosti. Tässäpä muutama:

Varkaudessa meitä tuomaroi Yoschai Barak ja reissussa mukana oli Simakin. Rosie oli PN2 ja sai toisen Vara-SERTin (kyllä, Rosie on päättänyt ruveta varavalioksi) ja Sima oli PU1 ja SERT & VSP. Kuvasatoa saatiin kiitettävästi, kun oli Kati-turisti matkassa :D Kiitos kuvista Kati!

Rosie posettaa kilpailuluokassa.

Ja paras narttu -kehässä.

Jo toinen Vara-Serti. Yksi vielä ja ollaan varavalioita.

Ja meidän Vespilöinen. Aika kivat liikkeet...

Rosien arvostelut on päivitetty näyttelyarvostelut -linkin taakse :)

Reissua tehty!

Käytiin kolmen päivän kotimaamatkailulla Rosien kanssa! Lauantaina pistäydyimme Lappeenrannan näyttelyissä, joissa Rosie sai ERI:n ja oli nuorten luokan 2. Tuomarina oli Saija Juutilainen, jonka mielestä Rosien etuliikkeet olivat holtittomat, etuosa liian suora ja kuono liian kapea ja jätti  Nyrpelön siksi ilman SA:ta. Rosien siskolla, Nerillä, menikin sitten näyttelyt putkeen: Nerin tulokset oli PN1 SERT CACIB VSP! 

Sunnuntain vietinEspoossa kaverini luona pelaillen Castlevaniaa. Maanantaina oli vuorossa lämmin ja todella mukava kisapäivä Vantaalla Whippet Harrastajien maastomestaruuksissa. Rosiella ei oikein mennyt käyttöpuolellakaan kaikki putkeen, mutta kivaa riitti silti. Alkueristä Rosie sai ainoastaan 214 pistettä ja finaalissa kaatui ja tuli 202 pistettä. Hailuotoon nähden pistekato oli yli 100 pistettä! Rosie tuntui juoksentelevan miten sattui ja ajolinjat olivat kehnot. Tärkeintä kuitenkin, ettei mitään käynyt, vaikka tyyppi veti rähmälleen. Niin, ja sai Rosie sitten maastoista yli 400 pistettä eli sertin arvoinen tulos sentään  eli ei jäänyt ihan vaille SA:ta meidän pääsiäinen!

Bonuksena kivalle kisapäivälle oli se, että saatiin Petri Lehmukselta ja Irene Vinhalta kisakuvia Rosiesta. Näistä tulee aina hyvä mieli! Petrin kuva pääsi blogiotsikkoon, joten läväytetääns tähän Vinhan kuvia!

Tosiaan Rosien koppa meinaa tippua näissä...
En ees alota koppakeskustelua nyt, kun ärsyttää se, ettei meidän kopasta saa säätämälläkään hyvää!

Hurjan hauskasti sitä pystyi tälkiviisiin viettää pääsiäistä. Suuret kiitokset Irinalle, Idalle ja Idan äidille sekä Annelle kyydeistä; Lauralle ja Joonakselle mehusta ja sämpylästä! Ja kaikille kiwoille tyypeille hyvästä seurasta!!

PS: Meikolle ja Meikon tassulle  kuuluu hyvää <3

Koilis-savo show 20.2

Kimi ei osannut olla hiljaa , joten Kimiä rääkättiin,
kas näin. (Kuva: M.Pitkänen)

 

Paljon jännitystä herättäneet, kylmiksi haukutut näyttelyt (Kajaani ja Tuusniemi) ovat nyt molemmat ohitse. Tuusniemen ryhmänäyttely oli ripoteltuna taimitarhoihin. Whippeteille sattui lämpötilaltaan ihan siedettävä halli (ehkä jokin +13 lämpötilaltaan.) Näyttelypaikan kompastuskiveksi osoittautui kuitenkin alusta, joka oli "luonnonsoraa" eli käytännössä hiekkaa pienistä ja pyöreistä isoihin ja teräväreunaisiin kiviin. En kritisoi alustaa ainoastaan Rosien puolesta, vaan juuri kukaan whippet ei juossut täysin virheettömästi ko. kivisoralla. Moni hidasteli, varoi tai välillä "hypähteli" askelissaan.

Rosie oli kuitenkin erityisen herkkä tälle alustalle. Se ei suostunut edes kävelemään reippaasti alustalla, saati juoksemaan. Rosie piti katseensa maassa ja asetteli tassunsa varovasti. Mietin, olisiko se astunut ikävästi terävään kiveen (tai teräviin muovikappaleisiin, joita niitäkin kehistä löytyi), koska sen varominen läheni naurettavuutta! Lisäksi Rosie koki taimitarhan pressumaiset, läpikuultavat seinät pelottaviksi -- se hidasteli ja kiskoi eri suuntaan joka kerta, kun meinattiin lähestyä seinää! 

Rosie tekee änkyröinnillään aasitkin kateellisiksi.

Katastrofin ainekset oli siis käsillä. Ottaen huomioon, että koira, joka hädin tuskin liikkui, olisi voinut saada EVA:n (Ei voi arvostella), niin Rosiessa oli onneksi kauneutta ja potentiaalia sijoittua Nuorten narttujen kilpailuluokan kakkoseksi. Pitkään tuomari puntaroi 1. ja 2. välillä ja koska toinen nartuista liikkui sentäs eteenpäin, se sai sijoittua NUK1:ksi. Olin kuitenkin pettynyt ja masentunut siitä, ettei Rosie suostunut liikkumaan (paras voittohan on se, että koira esiintyis hyvin.) Meinasin olla osallistumatta parasnarttu kehään, johon Rosien saama SA (sertin arvoinen)-maininta edellytti. Onneksi sain kannustusta, kiitos  siitä:) Treenasimme liikkumissa viereisessä, silloin tauolla olleessa kehässä, ja Rosie vähän onnistui Konsta-komistuksen voimin parantamaan juoksemistaan epämukavalla alustalla. 

Kuva: Marjo Pitkänen

Niinpä PN-kehässä Rosie jo jopa liikkui suhteellisen reippaasti, mutta seinä yhä vaikutti sen juoksemiseen paljon, sillä Rosie lähti jyrkästi kaartamaan pois päin seinästä. Mieleni kohosi täysin; olimme voittaneet Rosien kanssa kisamme jo siinä vaiheessa, kun koira alkoi liikkua reippaammin! Oppimista ja uskallusta oli tapahtunut, mikäs sen parempaa. PN-kehässä ei käynyt yhtään hullummin. Rosie sijottui PN4:ksi, eli oli 4. paras narttu kaikkiaan 25 nartusta! 21 nartun ohi hiihely (metafora sopii erinomaisesti Rosien tämänpäivänisiin kehäliikkeisiin) ei ole hullumpi tulos.

Paras narttu kehä.

Tässä vielä arvostelu:
"Normaali kokoinen. Hyvä pää ja ilme. Oikea purenta. Hyvä kaula ja kroppa. Oikeantyyppinen häntä. Normaalit korvat. Hyvät kulmaukset, ylälinja(?), erinomainen turkki. Liikkuu normaalisti."
- Tina Permo, Ruotsi. 

Näyttelypäivä oli erittäin hauska. Oli mukavaa, että Ida, Luca ja Kimi tulivat meille yöksi ja näyttelyissäkin oli taas huippua naureskella normivammaisille jutuille. Myös kavereilla meni hyvin. Luca (Gaselle's Get On, Rosien eno) oli ERI AVK2 ja Sima oli ERI JUK1. SA:t jäivät pojilta puutumaan Lucalla hassun nenähyppyrinsä takia ja Simalla koonsa puolesta. Kimi (Palein Supertrouper) sai EH:n varmaan osakseen jo ihan kokonsa takia, iso jässikkä kun on. Bean (Pikkunokan Bedazzled) EH vähän kaiveli, sillä Beaa rokotettiiin korvista, jotka eivät kuitenkaan ole virheelliset. Ne eivät näyttelykehässä nousseet pystyyn. Sitä paitsi Bea on ihana!

  

Mäkö muka iso... (Kuva: M. Pitkänen.)

Luca esiintyy. (Kuva: M.Pitkänen)

Hyvä seura, makkaraa (paha minä) ja hyvät tulokset = onnistunut näyttelyreissu.

................ Mutta oli ihan pska se kivisoramaa !

Kajaanin Tamminäyttelyt 8.10.2011

Näyttelyreissu sujui hyvin lukuunottamatta sitä, että Rosie oksensi Suvin vanhempien jaguaariin... Sori!!! Kajaanin pallohalli oli kylmähkö ja ahdas, kuten oli peloteltukin. Tuomarituttavuutena Jarmo Vuorinen oli positiivinen tapaus, mukava mies ja hyvin tarkkasilmäinen sekä oikeudenmukainen.

Sima käyttäytyi kuin kehari kehässä, koska se hinkusi (juoksuisen) Rosien luokse. Sima antoi kuitenkin seisottaa itseään yllättävän nätisti eikä ollut tippua pöydältäkään! Sima sai ERI:n ja sijottui junnuluokassaan neljänneksi, eli hyvin tyytyväisiä ollaan jätkän ekoihin virallisiin näytelmiin :) 

Rosie esiintyi hääki hyvin, mitä nyt tärisi kun oli mukamas niiiin k-y-l-y-mä. Tuloksiksi saatiin ERI ja NUO3, jee! Vuorinen saneli näin Rosiesta: 

"Erinom. tyyppi& mittasuhteet. Eritt. hyvä pää & ilme. Kaunis kaula. Lapa saisi olla viistompi. Erinom. eturinta & runko. Oikein kulmautuneet takaraajat. Liikkuu hieman leveästi edestä. Erinom. sivuliikkeet."

<3 Hyvä Rosie!! 

ps. Rosien loppupuolella olevat juoksut eivät juuri muita miehiä häirinneet. Fasun Rosie olisi lopulta kelpuuttanut miehekseen ja alkoi jo diivailla Fasulle siihen malliin, että mitäs jos ~ ... (en ymmärrä tuon nartun juoksuista mitään, kun oletettuina tärppipäivinä sitä ei miehet kiinnosta, vaan ihan juoksujen lopuilla sitten joku yksi ja ainoa romeo kelpais!)

... Kiva reissu kaiken kaikkiaan!  :)

Seinäjoki KV 2010

Viime sunnuntai meni vuoden viimeisten näyttelyiden parissa. Tuomarina oli norjalaisen whippetkennelin  (Xploring whippets) kasvattaja Björg Foss, joka oli uusi mukava tuttavuus. Foss hymyili ja oli iloinen, salli koirien olla koiria eikä katsontut esittämistä vaan koiraa. Sima debytoi pennuissa ollen uroksista 1. + kunniapalkinto ja lopulta rotunsa paras pentu! Hyvä Simba! Simaa esittäessä meinas iskeä paniikki, kun upouudesta halliympäristöstä säikähtänyt poitsu yritti väkisin karkuun tuomarinpöydältä :,D Mutta ihan ok:sti esittäminen meni muilta osin huomioiden Siman nuoren iän ja kokemattomuuden.

"Very well propotioned, masculine head, long & well set neck, correct topline & underline, well developed brisket for his age, normally angulated in front & rear, moves parallel coming & going and efficient side gait."

Rosie sai EH:n (erittäin hyvä) eikä sijottunut luokassaan, pah. Arvasin, että Foss ei pidä Rosien lyhyestä rintakehästä, mutta silti piti vain ilmottaa ja lähteä matkaan niinkin kauas kuin Seinäjoelle.

 "Very femine young bitch. Pleasing head & expression, correct topline, little short in the ribcage and need to develope more front chest. Normally angulated of hind quarters, straight in upper arm, moves freely but could reach out better in the front."

Rosie ja Sima on molemmat ilmoitettu ensikuussa alkavalle näyttelykurssille. Rosiekin tarvitsee vielä paaaljon pöytäteeniä, sekun vetää ittensä ihan katkaravuksi noissa sisänäyttelyissä. 

Reissu Etelään

Kuten yllä lukee, me matkattiin viikonloppu reissulle etelään :) Ohjelmassa oli pleikan tahkomista ja herkuttelua kaverin kanssa, näyttelyt sekä Rosien ja Mellin siskomiitti. Oli kiva matka kyllä! Koska ketään tuskin kiinnostaa lukea Red Dead tai Damnation peleistä, hyppään suoraan näyttelyihin.

Rosiella ei mennyt ihan niin nappiin, tulos oli Erittäin Hyvä ja junnujen kilpailuluokan 3... Harmittaa, mutta tuomari oli tiukkuudestaan tunnettu Marja Talvitie. Eniten harmittaa, koska kerrankin olisi ollut ERI-ruusukkeita ja minä olisin niin halunnut sellaisen! :) Talvitien arvostelu Rosiesta meni näin:

 “Erittäin hyväntyyppinen, sopivan kokoinen. Kuonon tyvi saisi olla täyteläisempi mutta hyvä pää&ilme. Hyvä kaula & kaunis ylälinja. Reisi saisi olla pidempi. Voisi liikkua hieman pidemmällä askeleella. Miellyttävä käytös.” 

Eli arvostelu ei yhtään sen pöllömpi. Enää en kyllä ilmota Rosieta Helsingin  kosteisiin ja tuulisiin syysilmoihin ulkonäyttelyihin! Oli ihan perkeleen kylmä, niin itsellä kuin koirallakin! Rosie tärisi kuin horkassa! Talvitien kanssa olen siitä samaa mieltä, että Rosien käytös oli miellyttävää. Kylmästä sekä pitkästä bussi-juna-bussi matkailusta huolimatta Rosie otti lunkisti ja oli urhee. Siitä on kehittynyt melkoinen matkakoira, vaikka pentuna matkustaminen näyttikin huonolta.

Rosie lunkkailee

Näyttelyissä ihastuin Ryppyyn (Pipsqueak Onnenlantti)! Rosie puolestaan ihastui Velveteen-nimiseen Antti-whippetjunnuun -- riehuivat minkä kerkesivät keskenään! Minä niiin haluaisin oman whippetkomistuksen, miksi ei voi omistaa autoa? Olen mittäin luvannut itselleni, etten hanki toista koiraa ennenkuin on auto ... tai edes oma kepo!

Rosie kehässä

(Sidenote: ARGH että Meeri osaakin olla taas sitkeä ja ärsyttävä, tunkee koko aika tielle kun yrittää kirjottaa!) Mutta niin, sitten siskomiittiin! Oli todella ihana tavata Rosien siskoa, Melliä! Viimeksi nähtiin Melli livenä n. 7kk sitten pentunäyttelyissä. Melli on niin kaunis ja herttainen whippetneitonen! 

Siskokset <3

Rosie on viime aikoina olltu huono leikkimään koirapuistossa, syynä se, että se rupeaa heti kärkkymään palloa. mutta Mellin kanssa sentään saivat aikaiseksi sentään parit ravit -- ja sitten menikin pallon kärkkymiseksi Rosien osalta leikki! :D

Rosie elementissään pallo suussa.

Upeat kuvat (c) Mellin iskä! 

Niin kaikki kiva tulee loppuunsa ja tosiaan sunnuntaina palasimme Kuopioon. Eilen oli meillä agiharkat, joista Rosie oli ihan tohkeissaan. Rosie ja minä selviämme jo aika hyvin (mielestäni) erillaisista radoista. Kontaktitkin menee hyvin, mutta etäisyyttä pitäisi vielä treenata. Ja ne kepit, ugh. Liekö saadaan koskaan niitä kunnolla haltuun kun sekä koira että omistaja vihaa niiden opettelua? :D No, ei saa lannistua. Varsinkaan, kun ostin kepit omakseni!

Viikonloppuna Rosie pääsee sitten Kalakukkomaastoihin testaamaan viettiään ja juoksutaitojaan (ja more importantly, pitämään KIVAA!)

Näyttelyrumpa

Rosien viralliset näyttelyt starttasivat sangen epäonnisissa merkeissä reilu viikko sitten. Oltiin menossa debytoimaan Ristiinaan, kun matkalla aamujunaan tytteli juoksi pois näkyvistä räksän perään. Sitten alkoi kuulua kiljuntaa ja kun ehdein paikalle, niin apua että sitä aamulla neljältä heränyt omistaja säikähti!

Tassu veressä. Orapihlajapensaan piikki siinä. 

Piikki lähti onneksi helposti pois, verenkin sain tyrehtymään, ja ontuminen alkoi hipposen helpottamaan näiden toimenpiteiden jälkeen. Olin jo ostanut aamujunaan lipun valmiiksi ja aikaa junan lähtöön oli enää 20min, joten päätin sitten äksidentistä huolimatta suunnata kohti Mikkeliä, josta kasvattajatäti meidät poimi asuntoautoonsa, ja josta jatkoimme sitten Ristiinaan. 

Väliä onnettomuuden ja kehän alulle kerkesi tulla ehkäpä noin 4 tuntia ja Rosie alkoi näyttää jo normaalilta. Hyppäsimme siis kehään ja ensimmäinen kierros muiden 2 junnun kanssa meni hyvin, mutta yksilöarvostelussa kehän kiertäminen ei enää ontumatta onnistunutkaan. Mitä enempi Rosieta juoksutti, sitä pahemmin se alkoi ontumaan. Ihan sydämmestä vihlaisi, kun kultamussukainen niin pahasti alkoi onnahdella! Tuomarina meillä oli mätsäreistä jo tuttu Markku Kipinä, joka katsoi, että Rosie olisi saanut ERI:n (erinomainen). Markku ei halunnut antaa hyvälle koiralle huonoa arvosanaa, joten saatiin sitten EVA (ei voida arvostella.) Harmi! Mutta arvostelu sentään lämmitti sydäntä:

"Tasapainoinen, kaunislinjainen, hyvä luustoinen juniori. Hyvä eturinta ja riittävät kulmaukset. Syvä hieman lyhyt rintakehä. Vahva takaosa. Kauniit pään linjat. Hyvä purenta. Liikkuu riittävällä askeleeella, mutta tänään ontuu selvästi. Ontumisesta johtuen EVA."

Seuraavat näyttelyt olivatkin sitten nyt viikonloppuna eli 3 päivää putkeen meni Sawo-Shown ja helteiden merkeissä. Rosie jaksoi kumman hyvin, mitä nyt tänään (sunnuntaina) neiti päätti olla vähän veemäinen kehässä ja keljutella närpimällä näyttelyhihnaansa, kun ei ois helteessä huvittanu juosta :D Ja tuomari oli vaan sitä mieltä, että oikea temperamentti tytsillä, jepjep! Olen kyllä Rosien tuloksin hyvin tyytyväinen ja samoin arvosteluihin. 

Perjantai 6.8. Tino Pehar, Kroatia:
"14 months. Good size and proportions. Typical head with femine expression. Elegant neck. Good body structure for age. Good movement." 

Tulos ERI JUK1 PN4 eli "suomeksi" laatuarvostelu: Erinomainen; Kilpailuluokka: 1./5; Paras narttu 4./34 !

Lauantai 7.8. Manuel Loureiro Borges, Portugali:
"Nice type, very femine. Good neck&Topline. Nice head & expression. Good ribcage for the age. Good proportions of body. Enough bone. Well angulated, nice mover."

Tulos ERI JUK1 (5 muuta junnua)

Sunnuntai 9.8 Ligita Zake, Latvia:"Correct type and size. Nice femine head, muzzle strong enough. Correct topline, very well developed body. Well angulated. Correct movement and temperament."

Tulos ERI JUK2 PN3 Vara-Sert! Narttuja oli sunnuntainakin kolmisenkymmentä!

Huimaa, mahtavaa. On toi meidän Rousari vaan niin nätti! Ihanaa oli myös, kun Rosien sukulaiset sekä kaverit menestyivät. Harmi vain, että helle vei paljon mehuja ja enempi sosialisointi jäi vähemmälle. Olen jotenkin aina niin "jumissa" näyttelyissä, että mieluiten olen vain hiljaa ja jännäilen, ja toi helle vain pahensi sitä! Mutta oli kiva tavata ja tutustua Suviin ja Lauraan, sekä tietty ihastuttaviin Namiin & Peppiin sekä Beaan & Uniin! Kalakukkomaastoissa taas nähdään!

Seuraavat -- ja vuoden viimeiset -- näyttelyt Rousaria odottavat Helsingissä ja tuomarina erittäin tiukka Marja Talvitie. Me asetetaan siis rima aika matalalle ja toivotaan EH:ta :x

Rosie Ristiinassa. Kuva (c) Kirsi Aalto.

Pientä päivitystä

Möykkyblogi ei ole kesätauolla!

Kirjoittaja on vain laiska :) Mutta päivitellääs jotain.

Rosien tuleva ura maastojuoksijana on edennyt! Meillä on nyt sekä maastokirjat että aussikoppa. Aussikoppaa ollaan isäni kanssa säädelty, mutta en osaa oikein itse arvioida, onko se nyt sopiva vai ei (vaikka hyvät ohjeet kopan sopivuuden testaamisesta sainkin.) Huomenna otan kopan viehetreeneihin mukaan ja katsotaan, mitä kokeneemmat harrastajat siitä sanovat. Sitten voisi kokeilla kopan kanssa juoksuakin, sillä Rosieta koppa ei enää hirveämmin haittaa ja nätisti se antaa kopan pukeakin! 18.6 Rosie mitattiin Tiinan ja Sintun toimesta (kiiitoooos) tuloksella 45,5 cm. Mun pikkutyttö <3 Se mittaus olikin sitten ainut tarvittava asia maastokirjoihin, jotka tosiaan hain nyt maanantaina postista. Enää oma kilpamantteli ja sittojen ilmot Kalakukkomaastoihin ja ehket Hailuotoon, jos kyyti järkkääntyy!

Tiistaina 29.6 Rosie pisteli jälleen menemään mätsäreissä -- tällä kertaa tuloksin pienten aikuisten Pun2 :) Hyvä Rosie! Seuraavan kerran mätsäröimme 13.7 ja Sima otetaan mukaan tekemään debyyttinsä. Sitten olisikin edessä oikeat koitokset 31. päivä Ristiinassa, huisu. Kramppikuume iskee jo nyt! :D

 Rosie ja palkintoja taustalla.

Naapureiden ihmeeksi olemme jatkaneet  kissa+koira-yhteislenkkejä. Hyvin sujuu kaikki mahdolliset yhdistelmät. Kyllä kesä on ihanaa aikaa <3 Tässä tuisku-pieces:

Pohdintoja

"Pohdintoja" lienee liian syvällinen otsikointi, mutta olkoot!

 Viime agility treenit, kuten myös sitä edelliset, menivät oikein mukavasti! Viime kerta tehtiin tehoputkiharjottelua ja kontakteille tuli Rosielle selkeästi mukavampi vaihtoehto "hihnapysäytyksen" rinnalle: shaping lelua käyttäen! Rosie on mielestäni reippaammin ja halukkaammin nyt  alkanut mennä kontakteja. Putki oli taas vähän unohtunut, kun sen harjottelusta oli taukoa ;) Putkeen ohjatessa itseni pitäisi oppia luottamaan koiraan, koska tahdon aina jarrutella, jolloin Rosiekin pysähtyy miettimään, että no mennäänkö vai ei?

Olemme alkaneet Jasson ja Jasson äipän kanssa myös treenaamaan suorien juoksua.  Oma innostus maastokisoihin on kasvussa ja Rosie on todella alkanut lämmetä juoksemiselle. Vinkuva pinkki nallepallo, jota on harjoituksissa käytetty, saa Rosien leuat väpättämään innostuksesta. Hassu tyttö! Toiveissa olisi sunnuntaina päästä kokeilemaan oikean vieheen ajoa SSVH:n järjestämiin treeneihin. Jos nyt vain sää sallisi ja kyyti järjestyisi -- viime hädässä voi aina ulista iskää heittämään ;)

Jasso ja Rosie:

Loput kuvat

Rosien näyttelyitäkin ollaan mietitty ja nyt näyttäisi siltä, että Sawoshown kolmen päivän lisäksi voisi käväistä esim. Mäntsälän näytelmissä. Tässä välisssä toivottavasti ehtii olla monet matchshowt, jotta Rosie oppisi sietämään tuomareita. Rosie nimittäin kammoaa tuomareita. Lenkeillä puolestaan saa jatkuvasti olla jarruttelemassa, ettei tytteli olisi hyppimässä joka heikkiä vasten. Tilanne se sen tekee, että kaikki kehän sisäpuolella on sitten kamalaa ja hirvittävää. Nooo, ainakin 23. päivä tätä kuuta on mätsärit perinteisesti Telkistentien hallilla. Eiköhän ole ensikuussakin ja kun säät lämpenee, niin tulee ulkomätsäreitä, jiihaa! (Toivottavasti Rosien juoksut ei ala juuri kesän näyttelyiden aikaan!)

Myös Tuiskun näyttelyttäminen on kiinnostanut. Se on vaan niin kiva ja kiltti poika. Harmi, että sen iho-ongelmat eivät ota hellittääkseen. Iho-ongelmilla tarkoitan sitä samaa hilsettä, jota on välillä enemmän, ja välillä vähemmän, ja on ollut jo kesästä 2008 lähtien! Olen kokeillut kaikki lisäravinteet läpi.  Nytkin menee pirskattia, kalaöljyä ja biotiinia! Ainut, mikä auttaa jotenkin, on hilseshampoo ja kosteuttava suihke. Turkki on kyllä kiiltävä, pehmeä eikä kuiva. Tuota ihon hilseilyä en niin ymmärrä :( Pitäisiköhän vielä kokeilla jokin allergiaruoka läpi, hmm...

No, siinä tämän kertaiset ilmoitukset ja pohdinnat! Mun pitää alkaa joutua iiiiihaniin iltatöihin! :)

Kuopio-Imatra-Mäntsälä-Helsinki-Mäntsälä-Imatra-Kuopio

Rosien ihka ensimmäinen junamatka käynnistyi perjantaina 4.12. Rosie oli hiukan pettynyt henkilökuntaansa, koska emäntä ei antanut villikon sosialisoida (lue: hyppiä) uusien kaksijalkaisten tuttavuuksiensa kanssa. Rosie ei myöskään saanut lupaa matkustaa keskellä lemmikkivaunun käytävää, vaan oikeaoppinen lemmikin paikka on mukamas omistajan jaloissa, pöh! Rosien onneksi emäntä ei kauaa jaksanut tapella asiasta ja Rosie pääsi kuin pääsikin seikkailemaan. Kun vaunussa sattui löytymään vielä nelikuinen collienuorukainen, niin Rosie oli vakuuttunut ettei äitiä kannata kuunnella tässäkään asiassa. Onneksi konnari oli selkeästi koiraihminen ja sitä mieltä, ettei ketään haittaa, että kaksi viikaria vetää matchia keskellä vaunua.

Matkailukohteemme Rosien kanssa oli eksoottinen Imatra, jossa linnottauduimme Marjon eli Rosien Neri-siskon ja Papu-serkun omistajan luokse kyläilemään. Emäntä stressasi aivan liikaa Kouvolassa tapahtuvaa junanvaihtoa, junanvaihtaminen sujui Rosielta oikein hyvin! Ja miksi ei olisi sujunut, reipas koira!

Pitkän junamatkan jälkeen Rosie veti hurjat spurtit siskonsa ja serkkunsa kanssa. Kun siskotyttö sitten repikin takista ja purisi ja äirsi, ei Rosie ollutkaan ihan varma, onko sisko sittenkään kiva leikkikaveri  -- Puhumattakaan seksuaalisesti lähentelevästä serkkupojasta! Emäntä ehti jo ihan huolestua, että näinkö Rosie päätti pelätä sukulaisiaan. Onneksi vaadittiin vain hiukan aikaa ja tottumista uuteen ympäristöön, jotta pahimmat levottomuudet ja epämukavuudet voitettiin! Marjon kanssa riitti  paljon juttelemista ja Ice Age 3 oli must-see kera lakritsijäätelön, joten  nukkumaanmeno venähti aikalailla. Näinpä Rosie ja Neri jäivät kokonaan pesemättä lauantaista näyttelyä varten, mutta eipä asiasta tullut mitään sanomistakaan.

Koiraläjä sunnuntailta.

Lauantai aamuna nämä kaksi kalsarikaverusta sitten heräilivät aikaiseen ja aloittivat valmistautua reissuun. Automatkustamisesta Rosie ei ollut kovinkaan mielissään: Tuloksena olikin oksennus, läjä päin kuolaa sekä hyvin masentunut koira. Poikkesimme matkalla Gaselles Kenneliin, eli kasvattajamamma Irinan luokse. Vapauduttuaan helvetillisestä autosta, Rosie oli sitä mieltä, että maailmanloppu on lähellä. Mikään ei ollu kivaa -- paitsi pallon heittely, tietty. Emäntä oli melkoisen huolissaan, että mitenkä nyt käy näyttelyesiintymisen kun koira on apaattinen ja stressaantunut?

Whippet-narttuja oli laaja väriskaala! Kuva (c) M.Mustonen

No hyvinhän sen kävi! Emäntä ja Rosie eivät tahtoneet tajuta, milloin piti mennä mihinkin suuntaan arvostelukehässä. Rosie myös seisoi epämääräisesti pöydällä, sekä tutisi kuin haavan lehti yhä vakuuttuneena siitä, että 3-4 tuntia autossa tarkoittaa maailmanloppua. Tämän jälkeen Rosie pyllähti kyljelleen liukkaalla lattialla kehää kiertäessä. Emäntäkin säikähti ja veti vahingossa ylimääräisen kiekan, kunnes tyylikkäästi kysäisi, että "vieläkö?" Saatuaan kieltävän vastauksen, emäntä oli aikeissa karata kehästä ilman loppuarviointia. Onneksi sihteeristöstä huikattiin avuliaasti, että "Tuu takas!"

Rosie pöydällä. (c) M.Mustonen

Rosie liikkuu. (c) M. Mustonen

Epämääräisesti ilmehtivä minä ja Rosie, jonka näyttelyhihnakin on ihan hassusti. Ei etteikö mulle yritetty vihjailla näyttelyhihnan korjaamisesta...

Kuva (c) Petri Lehmus

Olin aika vakuuttunut, että meidän kehässä pyörähtelymme oli lähempänä vitsiä kuin koiran esittelyä, mutta kuinkas ollakaan! Rosie tuli ryhmässään kolmanneksi ja sai vielä kunniapalkinnon! Kaiken kaikkiaan ryhmässä oli 8 osallistujaa, joten tulokseen saamme olla hyvin tyytyväisiä (varsinkin niin hassun esiintymisen jälkeen.) Emäntä typeksi loppuun asti sanomalla tuomarille "kiitos" vastaukseksi kättelyyn ja kiitokseen.

Rosie ja Neri Kuva (c) M.Mustonen

Rosie teki parit temput; Tässä tytteli niiaa! Kuva (c) M.Koponen

Viihdyttävän stand-up-komiikka numeromme jälkeen Rosie oli onneksi jo sitä mieltä, että ehkei maailman loppu tulekaan tänään ja rentoutuikin hieman, kun poikkesimme vielä Mäntsälään juomaan kahvia kasvattajan kanssa. Loppumatka menikin sitten pentujen nukkuessa autossa ja kalsarikaverusten jutellessa hassuja. Koska Neri tuli neljänneksi ja sai myös kunniapalkinnon, tarkoituksena oli juoda siiderit juhlimismielessä, mutta tortillojen ja suihkun jälkeen uni peittosi alkoholin houkutuksen ja siiderit jäivät juomatta (!)

Sunnuntaina Rosie pääsi ihka ensimmäistä kertaa kokeilemaan vieheen vetoa! Emäntää vähän huolestutti, kun Rosie niin epämääräisesti hyppelehti vieheen perässä, mutta intoa ja viettiä riitti joten kaiketi hyvin meni "treenitkin". Rosie oikeastaan jopa virkistyi viehettä ajaessa niin, että unohti olla väsynyt ja stressaantunut kaikesta touhusta ja matkustamisesta! Harmi, että juuri silloin, kun kiva alkoi pitikin jo lähteä. Rosie tosin tuntui olevan ihan mielissään, kun pääsi juna-asemalle. Rosie tietenkin fiksuna koirana tiesi, että nyt pääsee vihdoin ja viimein kotiin, pois hullujen pikku myiden ja pitsamiesten luota (inside jokes for the win) !

Ainiin, kalsaritiimi jaksoi seisottaakin koiria sunnuntaina. Tässä Rosie nostelee korviaan Marjon uudella pöydällä, ja sitten sisarukset vierekkäin:

Junamatka Kuopioon sujuikin sitten varsin tapahtumaköyhästi. Rosie oli väsynyt vieheistä, leikeistä ja lenkeistä ja lähinnä nukkui vain emäntänsä jaloissa, emännän takin päällä. Kuviakin otin, mutta en löydä mistään digikameran piuhaa! Jossain vaiheessa tämän emännän pitää reipastua ja lisätä galleriaan loputkin kuvat reissulta.

Kotona Rosieta ja emäntää odotti viikset, joiden piti tottakai pörhistellä häntäänsä kummanhajuiselle Rosielle ja sitten mäkättää purkinavaajalleen, ettei meitä voi tänne jättää jonkin ukin hoidettavaksi! Viiksillä oli kuulemma ollut iiiiihan tylsää.

Lisää kuvia Isrokista

Tuisku arvostelussa.

Tuisku TP-valinnassa.

Tuiskun hilpeä seuraneiti.

Häkkiposetuksia.

Ja pari linssiludea.

Loput kuvat pistin jo möykkygalleriaan talteen ;) Eli tänne!

 Nämä kaikki hienot kuvat ovat (c) Hanna Suutari, Luolaleijonan klaani! Iso kiitos!