Rosien ihka ensimmäinen junamatka käynnistyi perjantaina 4.12. Rosie oli hiukan pettynyt henkilökuntaansa, koska emäntä ei antanut villikon sosialisoida (lue: hyppiä) uusien kaksijalkaisten tuttavuuksiensa kanssa. Rosie ei myöskään saanut lupaa matkustaa keskellä lemmikkivaunun käytävää, vaan oikeaoppinen lemmikin paikka on mukamas omistajan jaloissa, pöh! Rosien onneksi emäntä ei kauaa jaksanut tapella asiasta ja Rosie pääsi kuin pääsikin seikkailemaan. Kun vaunussa sattui löytymään vielä nelikuinen collienuorukainen, niin Rosie oli vakuuttunut ettei äitiä kannata kuunnella tässäkään asiassa. Onneksi konnari oli selkeästi koiraihminen ja sitä mieltä, ettei ketään haittaa, että kaksi viikaria vetää matchia keskellä vaunua.
Matkailukohteemme Rosien kanssa oli eksoottinen Imatra, jossa linnottauduimme Marjon eli Rosien Neri-siskon ja Papu-serkun omistajan luokse kyläilemään. Emäntä stressasi aivan liikaa Kouvolassa tapahtuvaa junanvaihtoa, junanvaihtaminen sujui Rosielta oikein hyvin! Ja miksi ei olisi sujunut, reipas koira!
Pitkän junamatkan jälkeen Rosie veti hurjat spurtit siskonsa ja serkkunsa kanssa. Kun siskotyttö sitten repikin takista ja purisi ja äirsi, ei Rosie ollutkaan ihan varma, onko sisko sittenkään kiva leikkikaveri -- Puhumattakaan seksuaalisesti lähentelevästä serkkupojasta! Emäntä ehti jo ihan huolestua, että näinkö Rosie päätti pelätä sukulaisiaan. Onneksi vaadittiin vain hiukan aikaa ja tottumista uuteen ympäristöön, jotta pahimmat levottomuudet ja epämukavuudet voitettiin! Marjon kanssa riitti paljon juttelemista ja Ice Age 3 oli must-see kera lakritsijäätelön, joten nukkumaanmeno venähti aikalailla. Näinpä Rosie ja Neri jäivät kokonaan pesemättä lauantaista näyttelyä varten, mutta eipä asiasta tullut mitään sanomistakaan.
Koiraläjä sunnuntailta.
Lauantai aamuna nämä kaksi kalsarikaverusta sitten heräilivät aikaiseen ja aloittivat valmistautua reissuun. Automatkustamisesta Rosie ei ollut kovinkaan mielissään: Tuloksena olikin oksennus, läjä päin kuolaa sekä hyvin masentunut koira. Poikkesimme matkalla Gaselles Kenneliin, eli kasvattajamamma Irinan luokse. Vapauduttuaan helvetillisestä autosta, Rosie oli sitä mieltä, että maailmanloppu on lähellä. Mikään ei ollu kivaa -- paitsi pallon heittely, tietty. Emäntä oli melkoisen huolissaan, että mitenkä nyt käy näyttelyesiintymisen kun koira on apaattinen ja stressaantunut?
Whippet-narttuja oli laaja väriskaala! Kuva (c) M.Mustonen
No hyvinhän sen kävi! Emäntä ja Rosie eivät tahtoneet tajuta, milloin piti mennä mihinkin suuntaan arvostelukehässä. Rosie myös seisoi epämääräisesti pöydällä, sekä tutisi kuin haavan lehti yhä vakuuttuneena siitä, että 3-4 tuntia autossa tarkoittaa maailmanloppua. Tämän jälkeen Rosie pyllähti kyljelleen liukkaalla lattialla kehää kiertäessä. Emäntäkin säikähti ja veti vahingossa ylimääräisen kiekan, kunnes tyylikkäästi kysäisi, että "vieläkö?" Saatuaan kieltävän vastauksen, emäntä oli aikeissa karata kehästä ilman loppuarviointia. Onneksi sihteeristöstä huikattiin avuliaasti, että "Tuu takas!"
Rosie pöydällä. (c) M.Mustonen
Rosie liikkuu. (c) M. Mustonen
Epämääräisesti ilmehtivä minä ja Rosie, jonka näyttelyhihnakin on ihan hassusti. Ei etteikö mulle yritetty vihjailla näyttelyhihnan korjaamisesta...
Kuva (c) Petri Lehmus
Olin aika vakuuttunut, että meidän kehässä pyörähtelymme oli lähempänä vitsiä kuin koiran esittelyä, mutta kuinkas ollakaan! Rosie tuli ryhmässään kolmanneksi ja sai vielä kunniapalkinnon! Kaiken kaikkiaan ryhmässä oli 8 osallistujaa, joten tulokseen saamme olla hyvin tyytyväisiä (varsinkin niin hassun esiintymisen jälkeen.) Emäntä typeksi loppuun asti sanomalla tuomarille "kiitos" vastaukseksi kättelyyn ja kiitokseen.
Rosie ja Neri Kuva (c) M.Mustonen
Rosie teki parit temput; Tässä tytteli niiaa! Kuva (c) M.Koponen
Viihdyttävän stand-up-komiikka numeromme jälkeen Rosie oli onneksi jo sitä mieltä, että ehkei maailman loppu tulekaan tänään ja rentoutuikin hieman, kun poikkesimme vielä Mäntsälään juomaan kahvia kasvattajan kanssa. Loppumatka menikin sitten pentujen nukkuessa autossa ja kalsarikaverusten jutellessa hassuja. Koska Neri tuli neljänneksi ja sai myös kunniapalkinnon, tarkoituksena oli juoda siiderit juhlimismielessä, mutta tortillojen ja suihkun jälkeen uni peittosi alkoholin houkutuksen ja siiderit jäivät juomatta (!)
Sunnuntaina Rosie pääsi ihka ensimmäistä kertaa kokeilemaan vieheen vetoa! Emäntää vähän huolestutti, kun Rosie niin epämääräisesti hyppelehti vieheen perässä, mutta intoa ja viettiä riitti joten kaiketi hyvin meni "treenitkin". Rosie oikeastaan jopa virkistyi viehettä ajaessa niin, että unohti olla väsynyt ja stressaantunut kaikesta touhusta ja matkustamisesta! Harmi, että juuri silloin, kun kiva alkoi pitikin jo lähteä. Rosie tosin tuntui olevan ihan mielissään, kun pääsi juna-asemalle. Rosie tietenkin fiksuna koirana tiesi, että nyt pääsee vihdoin ja viimein kotiin, pois hullujen pikku myiden ja pitsamiesten luota (inside jokes for the win) !
Ainiin, kalsaritiimi jaksoi seisottaakin koiria sunnuntaina. Tässä Rosie nostelee korviaan Marjon uudella pöydällä, ja sitten sisarukset vierekkäin:
Junamatka Kuopioon sujuikin sitten varsin tapahtumaköyhästi. Rosie oli väsynyt vieheistä, leikeistä ja lenkeistä ja lähinnä nukkui vain emäntänsä jaloissa, emännän takin päällä. Kuviakin otin, mutta en löydä mistään digikameran piuhaa! Jossain vaiheessa tämän emännän pitää reipastua ja lisätä galleriaan loputkin kuvat reissulta.
Kotona Rosieta ja emäntää odotti viikset, joiden piti tottakai pörhistellä häntäänsä kummanhajuiselle Rosielle ja sitten mäkättää purkinavaajalleen, ettei meitä voi tänne jättää jonkin ukin hoidettavaksi! Viiksillä oli kuulemma ollut iiiiihan tylsää.
