MöykkyBlogi: Koilis-savo show 20.2


Kimi ei osannut olla hiljaa , joten Kimiä rääkättiin, kas näin. (Kuva: M.Pitkänen)

Paljon jännitystä herättäneet, kylmiksi haukutut näyttelyt (Kajaani ja Tuusniemi) ovat nyt molemmat ohitse. Tuusniemen ryhmänäyttely oli ripoteltuna taimitarhoihin. Whippeteille sattui lämpötilaltaan ihan siedettävä halli (ehkä jokin +13 lämpötilaltaan.) Näyttelypaikan kompastuskiveksi osoittautui kuitenkin alusta, joka oli "luonnonsoraa" eli käytännössä hiekkaa pienistä ja pyöreistä isoihin ja teräväreunaisiin kiviin. En kritisoi alustaa ainoastaan Rosien puolesta, vaan juuri kukaan whippet ei juossut täysin virheettömästi ko. kivisoralla. Moni hidasteli, varoi tai välillä "hypähteli" askelissaan.

Rosie oli kuitenkin erityisen herkkä tälle alustalle. Se ei suostunut edes kävelemään reippaasti alustalla, saati juoksemaan. Rosie piti katseensa maassa ja asetteli tassunsa varovasti. Mietin, olisiko se astunut ikävästi terävään kiveen (tai teräviin muovikappaleisiin, joita niitäkin kehistä löytyi), koska sen varominen läheni naurettavuutta! Lisäksi Rosie koki taimitarhan pressumaiset, läpikuultavat seinät pelottaviksi -- se hidasteli ja kiskoi eri suuntaan joka kerta, kun meinattiin lähestyä seinää!

Rosie tekee änkyröinnillään aasitkin kateellisiksi.

Katastrofin ainekset oli siis käsillä. Ottaen huomioon, että koira, joka hädin tuskin liikkui, olisi voinut saada EVA:n (Ei voi arvostella), niin Rosiessa oli onneksi kauneutta ja potentiaalia sijoittua Nuorten narttujen kilpailuluokan kakkoseksi. Pitkään tuomari puntaroi 1. ja 2. välillä ja koska toinen nartuista liikkui sentäs eteenpäin, se sai sijoittua NUK1:ksi. Olin kuitenkin pettynyt ja masentunut siitä, ettei Rosie suostunut liikkumaan (paras voittohan on se, että koira esiintyis hyvin.) Meinasin olla osallistumatta parasnarttu kehään, johon Rosien saama SA (sertin arvoinen)-maininta edellytti. Onneksi sain kannustusta, kiitos siitä:) Treenasimme liikkumissa viereisessä, silloin tauolla olleessa kehässä, ja Rosie vähän onnistui Konsta-komistuksen voimin parantamaan juoksemistaan epämukavalla alustalla.

Kuva: Marjo Pitkänen

Niinpä PN-kehässä Rosie jo jopa liikkui suhteellisen reippaasti, mutta seinä yhä vaikutti sen juoksemiseen paljon, sillä Rosie lähti jyrkästi kaartamaan pois päin seinästä. Mieleni kohosi täysin; olimme voittaneet Rosien kanssa kisamme jo siinä vaiheessa, kun koira alkoi liikkua reippaammin! Oppimista ja uskallusta oli tapahtunut, mikäs sen parempaa. PN-kehässä ei käynyt yhtään hullummin. Rosie sijottui PN4:ksi, eli oli 4. paras narttu kaikkiaan 25 nartusta! 21 nartun ohi hiihely (metafora sopii erinomaisesti Rosien tämänpäivänisiin kehäliikkeisiin) ei ole hullumpi tulos.

Paras narttu kehä.

Tässä vielä arvostelu:
"Normaali kokoinen. Hyvä pää ja ilme. Oikea purenta. Hyvä kaula ja kroppa. Oikeantyyppinen häntä. Normaalit korvat. Hyvät kulmaukset, ylälinja(?), erinomainen turkki. Liikkuu normaalisti."
- Tina Permo, Ruotsi.

Näyttelypäivä oli erittäin hauska. Oli mukavaa, että Ida, Luca ja Kimi tulivat meille yöksi ja näyttelyissäkin oli taas huippua naureskella normivammaisille jutuille. Myös kavereilla meni hyvin. Luca (Gaselle's Get On, Rosien eno) oli ERI AVK2 ja Sima oli ERI JUK1. SA:t jäivät pojilta puutumaan Lucalla hassun nenähyppyrinsä takia ja Simalla koonsa puolesta. Kimi (Palein Supertrouper) sai EH:n varmaan osakseen jo ihan kokonsa takia, iso jässikkä kun on. Bean (Pikkunokan Bedazzled) EH vähän kaiveli, sillä Beaa rokotettiiin korvista, jotka eivät kuitenkaan ole virheelliset. Ne eivät näyttelykehässä nousseet pystyyn. Sitä paitsi Bea on ihana!