Ratakokeilua ja KR Pieksämäki

Sitä on kaikenlaista taas harrasteltu tuon pienen whippetin kanssa. Uutena ja erillaisena harrastusmuotona kokeiltiin ratajuoksua keskiviikkona Tuomarinkartanon ratakisoissa. Rosie ei tietenkään osallistunut kisoihin, vaan kävi kokeilemassa soolokoejuoksua. Jotta koira voisi kisata radalla, sen tulee juosta hyväksytysti ensin yksi soolokoejuoksu ja sitten kaksi ryhmäkoejuoksua, jossa sillä on seurana vähintään 2 kpl kaverikoiraa. Kun koejuoksut on suoritettu, koira voi anoa kilpakirjoja radalle. Koska Rosie on ollut erittäin viehevarma maastoissa ja koska se hallitsee hyvin kopituksen, päätin ilmoittaa sen suoraan kokeilemaan koejuoksuja. Kyytikin järjestyi Annen puolesta (tuhannesti kiitos!) ja lomapäivät sain töistä, niin miksipä ei olisi lähdetty! Rosien soolokoejuoksun alku olikin varsin lupaava. Neiti Nyrpelö meni oma-aloitteisesti koppeihin ja lähti kopeista hyvin (mitä nyt hämmästyi, kun viehe tulikin takavasemmalta.) Rosie juoksi ensimmäisen suoran puoliväliin ihan täysiä, kas tässä todiste:

Mutta sitten alkoi hidastelu ja lopulta ennen ensimmäistä kaarretta Rosie kääntyi! Olin  yllättynyt. Mutta mietittyäni syitä viehevarman koiran omituiselle käytökselle yhdessä konkareiden kanssa, niin todennäköisin syy oli varmaan outo kiskoviehe. Kiskoviehehän ei käyttäydy niinkuin maastoviehe, johon Rosie on tottunut. Rosien on täytynyt siis kelata, että ompa tyhmä tuollainen viehe, kun vaan hipoo aidan vierttä! Tietty aina voidaan pohdiskella, pitäisikö koiran vietin olla suurempi, jos se ei heti kättelyssä innostu kiskovieheestä. No, onneksi tämä on varmasti korjattavissa treenaamalla. Reissu osoittautui muilta osin onnistuneeksi, sillä oli erittäin mielenkiintoista päästä seuraamaan ratakisoja (sijoituslähdöt oli erittäin jänniä!) sekä näkemään tuttuja. Harmi, ettei meillä ole lähellä treenimahdollisuuksia. Mikkelissä tietysti voi treenata (sinnekin tosin eestaas 4 h :n matka!), mutta siellä ei ole kiskoviehettä. Mutta eipä ratahommilla ole kiire. Kunhan nyt tekisi mieli kokeilla sitäkin. Tiedä vaikka seuraava whipu olisikin ratakoira niin saisi vähän Rosien kanssa otettua tuntumaa  ko. touhuun + tehtyä mahdolliset virheet Rosien kanssa eikä sitten sen ratakoiran :D

Epäkelpo koejuoksukoirani käväisi jälleen myös näyttelyissä! (Eilen, Pieksämäellä.) Näyttelyt sujuivat hellesäästä huolimatta rattoisasti. Saimme kököttää Rosien kanssa Tiger's Chaosien näyttelyteltan suojissa ja olipa kiva rupatella koirista. Rosieta tuomaroi jo toiseen kertaan Markku Kipinä. Junnuluokassa Kipinä saneli tällaista Rosiesta:

"Tasapainoinen, kaunislinjainen, hyvä luustoinen juniori. Hyvä eturinta ja riittävät kulmaukset. Syvä hieman lyhyt rintakehä. Vahva takaosa. Kauniit pään linjat. Hyvä purenta. Liikkuu riittävällä askeleeella, mutta tänään ontuu selvästi. Ontumisesta johtuen EVA."

ja eilen AVO-luokassa tällaista:

"Feminiinen, hyvän kokoinen narttu, jolla voisi olla hieman pidempi luiset takaraajat. Hyvät korvat, silmät ja purenta. Hyvä ilme. Lapa voisi olla viistompi. Hyvä runko ja syvyys. Liikkuu riittävällä askeleella, hieman vaappuen edestä."

Mielenkiintoista verrata saman tuomarin arvostelua  koirasta 1 vuoden aikavälillä! Laatuarvostelu oli kuitenkin sama niin junnuna kuin avoimessakin, eli siis Erinomainen (paitsi että junnuna Rosie joutui ontumisesta johtuen tyytymään evaan.) AVO-luokan arvostelu kuulosti niin pahalta, että pelkäilin jo, ettei tule Rosielle koko ERI:ä, mutta sieltähän tuli ihan hyvät tulokset päivälle: ERI AVO2 SA PN4! Tyytyväisiä ollaan. AVO-luokassakin koiria oli kuitenkin se 6. AVO-luokan voittaja ja lopulta koko rodun paras koira oli My Camelot RN Passion eli Ruuvari! Onnea vaan. Onnea myös KVA-m Hiljalle, joka veti melkoiset multitalentit olemalla PN2 & Vara-SERT. 

Seuraavaan päivitykseen pitää kyllä kirjottaa jotain noista kolmesta kesäkissasta. Menee ihan liikaa linjalla koira-koirrrra-koiiiiira tää mun elämä nyt! Koiraharrastuksiin tulee nyt 2 viikkoa taukoa, kun seuraavan kerran mennään maastoilemaan Kouvolan suunnille vasta 3.7. Nyt voidaan keskittyä aksaan, lenkkeilyyn ja uimiseen Nyrpelön kanssa.

Kunnolla treenataan

Aika on lentävä ilmiö. Whippet Harrastajien maastot ovat jo ensikuussa! Kevät  ja lauhemmat kelit  ovat hiipineet Kuopioon, ja olemme saaneet viimeisen viikon aikana vetotreenauksen hyvin alulle! Minusta on aivan mahtavaa, kuinka viime vuonna sain kerrassaan upeita harrastuskavereita Kuopiosta ja lähisuunnilta. Vetotreenit sujuvat leikkien, pallon heittelyn ja ihmiseltä-ihmiselle juoksutuksen merkeissä varsin mukavasti ja vaivattomasti.

Toto ja Rosie treenaa!

Kivoista harrastuskavereista puheen ollen: Suvi ja Bea olivat meillä yökylässä, ja koirat aiheuttivat meille melkoisen sydärin eilen illalla. Lähdimme iltakymmenen maissa pois koirapuistosta ja siinä koirat irti käppäillessä vilkuilin penkkoja miettien, että onpa perkeleesti ihmiset jättäneet kakkoja keräämättä! Sitten kuljimme jonkin matkaa, kunnes kumpainenkin älysimme koirien jääneet jälkeen. Siellä ne vetelivät jotain penkasta suurella innolla eikä ruusukorvat  loksahtaneet, vaikka huudettiin (ja karjuttiin.) Mentiin sitten hakemaan koiria ja kas yllätystä -- ne vetelivät siellä jauhelihaa! Jauhelihaköntsä, joka Bean suusta tippui, oli kulmastaan kauniin neliskulmainen. Siellä taisi olla siis kokonainen paketti jauhelihaa kakkaisella tiellä koirapuiston vieressä.

Ensimmäinen ajatus: Nyt mejjän koirat on MYRKYTETTY!

Saimme FB:stä tukikeskusteluun Mian, joka helpotti neuvotonta oloamme kertomalla, ettei oksettamaankaan saa lähteä ellei ole varmuutta, mitä koira on syönyt. Niinpä ainoaksi vaihtoehdoksemme jäi seurailla tilannetta. On ilo kiertoa, että selvisimme säikähdyksellä. Mutta oliko jauhelihan tarkoituskin nimenomaan säikäyttää ja pistää koiranomistajat miettimään? Koirapuistolle johtava kävelytie on erittäin kaameassa kunnossa. Roskiksia löytyy peräti 3 kappaletta 5-50m säteellä. Koirapuistossa on lisäksi lapiokin sen varalta, jos pussi unohtui kotiin. Pieni ponnistus jaksavuuttahan siihen  vain vaadittaisiin, että vaikka lapiolla hakisi kävelytien puolelta kakat ja kippaisi koirapuiston roskikseen...

Suvin uskollinen ystävä; Bea.

Keväiset puheenaiheet sikseen. Kyllä Bea on kaunis ja ihana koira. Sitä voisi omistaa vaikka 10 beaa ja rousaria, eikä elämä silti olisi niiden kanssa vaikeaa!

Punainen joulu

Joulun hengestä täyttynyt Rosie tuumasi, että kyllä pitää joulun olla punainen, ja aloitti juoksunsa. Voi kuinka Kajaanin KV alkaa tuntua entistä ei-houkuttelevammalta !

Tässä Kajaaniin osallistujamme pönöttävät joulupöydällä.

Posti tuo lahjoja

Mikäs sen kivempaa kuin kaksi pulleaa kirjekuorta? Itse kirjekuori! tuumasi Meeri ja asettautui iltapäivän ratoksi makoilemaan kirjekuorten päälle. Tuisku ja Meiko sen sijaan alkoivat tutustua  kirjeiden varsinaiseen sisältöön, jotka olivat joululahja Senjalta-tädiltä sekä arpaonnella lunastettu nappilelu Kattipuodilta. Iso kiitos ihanista leluista!

Leluista rapiseva nappi herätti lähinnä kummastusta...

Mikä toi on?

Nykästään sitä!

... Mutta elämys se sekin on!

Senjalta saadun ihanan, virkatun lelun kanssa Tuisku päätyi viettämään tovin heitellen lelua ilmaan ja kirmaillen se suussa. Sekä tietenkin tahallaan tönien sitä mitä ihmeellisimpiin koloihin, jotta blondi Isäkissa sai itselleen kummastelemisen aihetta. 

Tuisku unohti lelunsa ja päätti vähän esitellä kameralle loistavaa kastraattikuntoaan.

Posti toi jotain muutakin kivaa tänään. Pehmeät paketit Rosielle ja Simalle, jotka tietenkin avattiin heti (ai mikä jouluaatto?) Näin whippetit pääsivät sonnustautumaan uusiin fleecenuttuihinsa, jotka ovat Anna Mikkosen käsialaa :D Kiitos!!

Rosien villuri sopii hyvin fleecen väreihin.

Ensiviikoksi möykkyblogi suuntaa Poriin mummolaan :) Tällä kertaa kissatkin pääsevät mukaan, koska  Sima ja Bonny jäävät kotiinsa.

Kisakuvia!

Jee! Jaakko Stenroos sai Rosiesta ihania kuvia Hailuodosta! :)

( URL: http://jaskan.kuvat.fi )

Alkuerät:

Rosie sinisessä manttelissa ja  sukulaistyttö Bea punaisessa.

 

Finaalit:

Rosie punaisella ja Baccarat sinisellä manttelilla.

Rosien aussikoppa hyppii juostessa silmille! Siis toi kuonoremmi. Ärh, en vaan saa tosta kopasta sopivaa, vaikka koko on oikea. Ottasin mielelläni brittikoppakonsultointia joltakulta...

Metsälenkki

3.10: Onneksi olkoon Meeri 4v!!!!

Ja oli mulla muutakin: Otin kameran mukaan Puijolle kerrankin. Kyllä suuressa metsässä on ihanaa. Rosie nauttii täysin rinnoin uusista hajuista ja maaston vaihtelusta. Niin paljon, että se kulkee 90% ajastaan korvat pystyssä:

Rosie on sutjakoitunut. Kesäinen pulleus taisi tosiaan johtua kiimasta. Pakko on kyllä sanoa, että on mulla kaunis koira -- oli tuomarit mitä mieltä tahansa :) Jokin erityisesti tuossa Rosien etuosassa viehättää. Saa nähdä, mitä Björg Foss on asiasta mieltä! Kahden viikon päästä lähdetään siis Seinikselle näyttelemään Simaa ja Rosieta.

Puijon huipulla sijaitsee tursitikohden, Konttilan maatila, jossa tykkään käydä syöttämässä vuohipukeille pihlajanoksia. Ovat ehkä maailman herttaisimpia, sosiaalisimpia ja hellyydenkipeimpiä elukoita nuo vuohet. Rosien mielestä ne on kuitenkin saatanasta eikä tytsi uskalla tulla 3 metriä lähemmäksi niitä...

Mun lempikuva reissulta:

Huoh, kauhia kun minnuu vaivaa pentukuume :) Ja nimenomaan juoksijakuume ;)

Uusi ulkoasu ja puuhia

Jepjep, piti taas vähän muokata blogin ulkoasua. Nyt sivukuvakissoiksi ovat päässeet vuorollaan Meeri ja Meiko. Otsikkokuvana on Petri Lehmuksen otos Rosiesta kirmaamassa Espoon koirapuistossa :)

Puuhastelua1: Rosie on saanut viime aikoina mukavasti uusia whippetkamuja, joiden kanssa ollaan ahkeraan lenkkeilty. Eilen päästiin tutustumaan lähemmin Karin tyttönelikköön ja ei voi muuta kuin todeta, että oli kiva reissu niin itselle kuin koirillekin. Rosie tosin otti hittiä ampparivampparilta, joten alkuun tyttö nysväili ja oli ihan kituvana. Tunnin sisään pistopatti kuitenkin hävisi ja vauhtia löytyi. 

 Porukka (Mummo-Ruuta lukuunottamatta) kiitää.

Vasemmalta: Aamu-täti (Pipsqueak Metsämansikka), Kielo (Pipsqueak Qielonkukka), Molly (Leyenda's Brezza Molly),   ja Rosie. Rosie on ilmeestä päätellen ihan juoksuekstaasissa.

Puuhastelua2: Pari viikkoa sitten kokoonnuttiin tutulla ja turvallisella mätsäriporukalla pitämään näyttelyharkkoja. Oli kylmää ja tuulista, mutta jotenkin silti Kati onnistui ottamaan Rosiesta ihan siedettäviä seisomiskuvia. Rosien ilme ei kylläkään kerro mistään muusta kuin eläinrääkkäyssyytteistä ja uhkauksista ottaa yhteyttä PETA:an.

Kuvat (c) Kati Laukkanen

Puuhastelua3: Alkuviikosta Oona ja Toto (Best Looking Blues and Jazz) tutustuttivat minut ja Rosiet uuteen kivaa harrastukseen: Verijälkeen! Rosie hullaantui hommasti heti. Tyttö ottikin vainun ilmasta ja jäljesti juosten. Tätä lisää. Pitää ostaa omaa verta ja alkaa tekemään jälkeä useamminkin. Jäljestyksen päätteeksi Toto, Rosie sekä mukana ollut pikku Jatzi (Tiger's Chaos His Infernal Majesty) saivat rallata pitkin Antikkalaa.

Puuhastelua4: Rosien kanssa ollaan omilla agikepeillä koettu opetella pujottelua... mutta juurikaan mitään tuloksia ei olla saatu. Todennäköisesti ensiviikon maanantaina järjestettävä tasokoe jää suorittamatta keppien takia. Harmi :(

Kalakukkomaastot 2010

Täytyypä sanoa, että olen ihan myyty maastokisoille -- kiitos lauantain ja SSVH:n upeasti handlaamien kisojen Nilsiässä! Päivä oli pitkä, jo ilman matkoja lukuunottamatta tuli törötettyä pellon kupeella 9 tuntia. Mutta ei kai ex-kissanäyttelyihmiselle sellainen ole mitenkään ennenkuulumatonta ;) Sitä paitsi mikäs siinä törötellessä, kun paikalla oli kivoja ihmisiä ja ihania koiria. Kotiinpääsyä en edes kiihkeästi odottanut, vaan tuloksia :D Oli huippua, että pääsimme matkaan Hennan ja Jasson kanssa. Jasson puolesta tuli paitsi jännitettyä (ettei vaan kaadu nopsa tyttö) sekä riemuittua Jasson voittaessa YK-nartut ja saadessa Serti!

Mutta sitten Rosien juoksuihin. Kovasti jännitin, kuinka tytölle käy, kun ilmoitin sen kisaan ilman kunnollista treeniä (Rosie ei ollut koskaan ennen koko moottoriviehettä nähnyt tai mutkittelevan vieheen perässä juossut.) Lisäksi pelotti, että minun pari viikkoa kestäneet flunssailun takia pissityksiksi jäänyt lenkkeily olisi heikentänyt Rosien kuntoa. Nämä huolet olivat turhia: Rosie juoksi alkuerissä 242 pistettä ja sai tuomareilta aika tasaisesti pisteitä 15-17/20 kaikilta osa-alueilta (nopeus, äly, ketteryys, kestävyys ja innokkuus.) Rosielle sattui pariksi Lionheart-komistus, sillä nartut ja urokset juoksivat samassa. Olen oikein tyytyväinen, kuinka pikku tyttöni pysytteli itseään isomman uroksen vauhdissa! Kyllä se oman koiran kisaamisen katsominen pistää hymyn huulille... (Kai pitäisi olla huolissaan omasta mielenterveydestä, kun muovipussia jahtaavan hurtan katseleminen on niin oi-ihana-elämys!) Alkuerien jälkeen Rosie oli 6/16 ja finaaliinhan sillä pääsi!

Lionheart, kaunis ja nopea komistus! (Kuva: M.Pitkänen)

Rosie on kyllä jännä whippetti, sillä se osaa radan läheisyydessäkin asettua lepäämään ja ottaa lunkisti. Kuvassa Rosie lepäilee pöydän alla meidän ihmisten aterioidessa makkaralla

Finaalissa Rosien pari oli sama kuin alkuerissäkin, eli Lionheart. Tällä kertaa ukkeli vaan näytti, mistä sertijuoksijat on tehty: nopeudesta ja kestävyydestä! 

Rosie ja Lionheart lähetyksessä.

Ja irti!

Jee, se on nyt meidän! (Kuvat: M. Pitkänen)

Rosiella oli kova pala pysyä Lionheartin ja vieheen perässä ja se joutui (tosin pikkuisen vain) oikaisemaankin. Olin peloissani, että näinkö tuli huonot pisteet. Lisäksi tein aloittelijan typerimmän virheen: otin koiralta kopan pois ennenkuin radalta oli ehditty kunnolla pois! Lähettäjä huomautti asiasta, jonka jälkeen juttelin konkareiden kanssa. Kopan ottaminen liian aikaisin pois on virheenä niin paha, että siitä voi saada diskin. jos tuomari päättää olla ikävä. Varoitukseni siis kaikille teille kanssa-aloittelijoille! Olin tietenkin ihan kauhuissani, että näinkö aiheutin Rosielle diskin omaa tietämättömyyttäni. Palkintojenjakoa ja tulosten ilmottamista odotin siis kivi sydämmelläni ja purkaen huoliani ja typerää koppamokaa joka ikiselle, kun muuta en osannut ajatellakaan siinä vaiheessa enää :D

No, huolet jälleen turhia: Rosie paransi vain pisteitään! Finaalista tytsi repäisi 246! Eli kokonaispistemäärä oli 488! Koska tällä kertaa urokset kisasivat samassa, kuin normikokoiset nartut, niin tietenkin ne sijottuivat kärkeen paremalla kunnollaan ja voimallaan :) Nartuista Rosie olisi ollut kolmas.Tosin en osaa olla kuin onnellinen, sillä sertit menivät ihanille koirille, Coculle (P.Kapteeni Koukku) sekä Rosien kisakaverille eli Lionheartille! Onnea!!!

Lopullinen tulos siis: 488 pist + SA, 7./16 ! Olen hyvin tyytyväinen! Ja Rosie on myös... tytsi tykkäsi niin paljon juosta :)

 .... Ja lopuksi amatöörikysymys: mitä tarkalleen lyhenteet VICA, VICL ja VICY tarkoittavat...?

Reissu Etelään

Kuten yllä lukee, me matkattiin viikonloppu reissulle etelään :) Ohjelmassa oli pleikan tahkomista ja herkuttelua kaverin kanssa, näyttelyt sekä Rosien ja Mellin siskomiitti. Oli kiva matka kyllä! Koska ketään tuskin kiinnostaa lukea Red Dead tai Damnation peleistä, hyppään suoraan näyttelyihin.

Rosiella ei mennyt ihan niin nappiin, tulos oli Erittäin Hyvä ja junnujen kilpailuluokan 3... Harmittaa, mutta tuomari oli tiukkuudestaan tunnettu Marja Talvitie. Eniten harmittaa, koska kerrankin olisi ollut ERI-ruusukkeita ja minä olisin niin halunnut sellaisen! :) Talvitien arvostelu Rosiesta meni näin:

 “Erittäin hyväntyyppinen, sopivan kokoinen. Kuonon tyvi saisi olla täyteläisempi mutta hyvä pää&ilme. Hyvä kaula & kaunis ylälinja. Reisi saisi olla pidempi. Voisi liikkua hieman pidemmällä askeleella. Miellyttävä käytös.” 

Eli arvostelu ei yhtään sen pöllömpi. Enää en kyllä ilmota Rosieta Helsingin  kosteisiin ja tuulisiin syysilmoihin ulkonäyttelyihin! Oli ihan perkeleen kylmä, niin itsellä kuin koirallakin! Rosie tärisi kuin horkassa! Talvitien kanssa olen siitä samaa mieltä, että Rosien käytös oli miellyttävää. Kylmästä sekä pitkästä bussi-juna-bussi matkailusta huolimatta Rosie otti lunkisti ja oli urhee. Siitä on kehittynyt melkoinen matkakoira, vaikka pentuna matkustaminen näyttikin huonolta.

Rosie lunkkailee

Näyttelyissä ihastuin Ryppyyn (Pipsqueak Onnenlantti)! Rosie puolestaan ihastui Velveteen-nimiseen Antti-whippetjunnuun -- riehuivat minkä kerkesivät keskenään! Minä niiin haluaisin oman whippetkomistuksen, miksi ei voi omistaa autoa? Olen mittäin luvannut itselleni, etten hanki toista koiraa ennenkuin on auto ... tai edes oma kepo!

Rosie kehässä

(Sidenote: ARGH että Meeri osaakin olla taas sitkeä ja ärsyttävä, tunkee koko aika tielle kun yrittää kirjottaa!) Mutta niin, sitten siskomiittiin! Oli todella ihana tavata Rosien siskoa, Melliä! Viimeksi nähtiin Melli livenä n. 7kk sitten pentunäyttelyissä. Melli on niin kaunis ja herttainen whippetneitonen! 

Siskokset <3

Rosie on viime aikoina olltu huono leikkimään koirapuistossa, syynä se, että se rupeaa heti kärkkymään palloa. mutta Mellin kanssa sentään saivat aikaiseksi sentään parit ravit -- ja sitten menikin pallon kärkkymiseksi Rosien osalta leikki! :D

Rosie elementissään pallo suussa.

Upeat kuvat (c) Mellin iskä! 

Niin kaikki kiva tulee loppuunsa ja tosiaan sunnuntaina palasimme Kuopioon. Eilen oli meillä agiharkat, joista Rosie oli ihan tohkeissaan. Rosie ja minä selviämme jo aika hyvin (mielestäni) erillaisista radoista. Kontaktitkin menee hyvin, mutta etäisyyttä pitäisi vielä treenata. Ja ne kepit, ugh. Liekö saadaan koskaan niitä kunnolla haltuun kun sekä koira että omistaja vihaa niiden opettelua? :D No, ei saa lannistua. Varsinkaan, kun ostin kepit omakseni!

Viikonloppuna Rosie pääsee sitten Kalakukkomaastoihin testaamaan viettiään ja juoksutaitojaan (ja more importantly, pitämään KIVAA!)

Rosien turvonnut jalka

Mie olen ollut tiistaista lähtien kipeenä ja lenkit Rosien kanssa on olleet pelkkiä pissatuksia takapihalta lähtevästä metsästä. Niin sitten kävi, että eräänä pissatuskertana Rosie yllättäen rupesi pälyilemään jalkaansa. Aluksi ajattelin, että sillä on vain tassulla kylmä, kun sitä nostelee. Sitten tarkastin tassun, ei mitään. Lopulta tilanne otti käännöksen pahempaan ja Rosie veti koko jalkansa jäykästi ylös ja kuin krampissa tämä takajalka alkoi täristä. Päätin suunnata äkkiä sisälle. Rosie kinkkasi kolmella jalalla koko matkan, mutta ei vaikuttanut kivuliaalta.

Kotona jalka vieläkin kramppasi ja Rosiella oli selkeästi vaikeaa löytää hyvä asento sen kanssa. No, aloin sitten hieroa jalkaa, koska ajattelin sen auttavan, koska omiinkin kramppeihin hieronta on auttanut. Hieronta ei tuntunut sattuvan, koska Rosie sulki levoliaasti silmiään jalkaa käsitellessäni. Lopulta kramppi loppui ja pääsin syöksymään TK:n whippetpulinoihin ja avautumaan tästä kauheasti tapahtumasta, joka prinsessaani oli kohdannut!

2 tuntia kului ja yllättäen huomasin, että krampanneen jalan kinner oli turvonnut.

Akillesjänteen edessä, missä pitäisi olla vain nahka, oli n. 1cm paksu nestekerros! Jaiks, ja eikun uudelleen TK:hon vollottamaan. Jalkaansa Rosie ei arastele, sitä saa tutkia ihan rauhassa. Olen hoitanut sitä kylmällä sekä kylmässä vedessä kastellulla siteellä, jonka olen kietonut keveästi puristamaan turvonnutta aluetta. Rosie kuitenkin astuu linttaan ravatessaan, eli pikkaisen kai jalalla astuminen sattuu?

Eniten minua ahdistaa, että en tiedä, mitä oikeastaan tapahtui. Voisiko olla mahdollista, että hieroin liian kovaa ja krampissa olleesta jalasta repesi jokin lihas, josta vapautui kudosnestettä? Mutta eikö koira olisi jotenkin reakoinut tähän, muuten kuin siristelemällä autuaasti silmiään? Huomenna soitan neuvottomuuttani eläinlääkäriin ja kyselen venähdyksistä... Mutta voiko jalka venähtää kävellessä?

Näyttelyrumpa

Rosien viralliset näyttelyt starttasivat sangen epäonnisissa merkeissä reilu viikko sitten. Oltiin menossa debytoimaan Ristiinaan, kun matkalla aamujunaan tytteli juoksi pois näkyvistä räksän perään. Sitten alkoi kuulua kiljuntaa ja kun ehdein paikalle, niin apua että sitä aamulla neljältä heränyt omistaja säikähti!

Tassu veressä. Orapihlajapensaan piikki siinä. 

Piikki lähti onneksi helposti pois, verenkin sain tyrehtymään, ja ontuminen alkoi hipposen helpottamaan näiden toimenpiteiden jälkeen. Olin jo ostanut aamujunaan lipun valmiiksi ja aikaa junan lähtöön oli enää 20min, joten päätin sitten äksidentistä huolimatta suunnata kohti Mikkeliä, josta kasvattajatäti meidät poimi asuntoautoonsa, ja josta jatkoimme sitten Ristiinaan. 

Väliä onnettomuuden ja kehän alulle kerkesi tulla ehkäpä noin 4 tuntia ja Rosie alkoi näyttää jo normaalilta. Hyppäsimme siis kehään ja ensimmäinen kierros muiden 2 junnun kanssa meni hyvin, mutta yksilöarvostelussa kehän kiertäminen ei enää ontumatta onnistunutkaan. Mitä enempi Rosieta juoksutti, sitä pahemmin se alkoi ontumaan. Ihan sydämmestä vihlaisi, kun kultamussukainen niin pahasti alkoi onnahdella! Tuomarina meillä oli mätsäreistä jo tuttu Markku Kipinä, joka katsoi, että Rosie olisi saanut ERI:n (erinomainen). Markku ei halunnut antaa hyvälle koiralle huonoa arvosanaa, joten saatiin sitten EVA (ei voida arvostella.) Harmi! Mutta arvostelu sentään lämmitti sydäntä:

"Tasapainoinen, kaunislinjainen, hyvä luustoinen juniori. Hyvä eturinta ja riittävät kulmaukset. Syvä hieman lyhyt rintakehä. Vahva takaosa. Kauniit pään linjat. Hyvä purenta. Liikkuu riittävällä askeleeella, mutta tänään ontuu selvästi. Ontumisesta johtuen EVA."

Seuraavat näyttelyt olivatkin sitten nyt viikonloppuna eli 3 päivää putkeen meni Sawo-Shown ja helteiden merkeissä. Rosie jaksoi kumman hyvin, mitä nyt tänään (sunnuntaina) neiti päätti olla vähän veemäinen kehässä ja keljutella närpimällä näyttelyhihnaansa, kun ei ois helteessä huvittanu juosta :D Ja tuomari oli vaan sitä mieltä, että oikea temperamentti tytsillä, jepjep! Olen kyllä Rosien tuloksin hyvin tyytyväinen ja samoin arvosteluihin. 

Perjantai 6.8. Tino Pehar, Kroatia:
"14 months. Good size and proportions. Typical head with femine expression. Elegant neck. Good body structure for age. Good movement." 

Tulos ERI JUK1 PN4 eli "suomeksi" laatuarvostelu: Erinomainen; Kilpailuluokka: 1./5; Paras narttu 4./34 !

Lauantai 7.8. Manuel Loureiro Borges, Portugali:
"Nice type, very femine. Good neck&Topline. Nice head & expression. Good ribcage for the age. Good proportions of body. Enough bone. Well angulated, nice mover."

Tulos ERI JUK1 (5 muuta junnua)

Sunnuntai 9.8 Ligita Zake, Latvia:"Correct type and size. Nice femine head, muzzle strong enough. Correct topline, very well developed body. Well angulated. Correct movement and temperament."

Tulos ERI JUK2 PN3 Vara-Sert! Narttuja oli sunnuntainakin kolmisenkymmentä!

Huimaa, mahtavaa. On toi meidän Rousari vaan niin nätti! Ihanaa oli myös, kun Rosien sukulaiset sekä kaverit menestyivät. Harmi vain, että helle vei paljon mehuja ja enempi sosialisointi jäi vähemmälle. Olen jotenkin aina niin "jumissa" näyttelyissä, että mieluiten olen vain hiljaa ja jännäilen, ja toi helle vain pahensi sitä! Mutta oli kiva tavata ja tutustua Suviin ja Lauraan, sekä tietty ihastuttaviin Namiin & Peppiin sekä Beaan & Uniin! Kalakukkomaastoissa taas nähdään!

Seuraavat -- ja vuoden viimeiset -- näyttelyt Rousaria odottavat Helsingissä ja tuomarina erittäin tiukka Marja Talvitie. Me asetetaan siis rima aika matalalle ja toivotaan EH:ta :x

Rosie Ristiinassa. Kuva (c) Kirsi Aalto.

Pientä päivitystä

Möykkyblogi ei ole kesätauolla!

Kirjoittaja on vain laiska :) Mutta päivitellääs jotain.

Rosien tuleva ura maastojuoksijana on edennyt! Meillä on nyt sekä maastokirjat että aussikoppa. Aussikoppaa ollaan isäni kanssa säädelty, mutta en osaa oikein itse arvioida, onko se nyt sopiva vai ei (vaikka hyvät ohjeet kopan sopivuuden testaamisesta sainkin.) Huomenna otan kopan viehetreeneihin mukaan ja katsotaan, mitä kokeneemmat harrastajat siitä sanovat. Sitten voisi kokeilla kopan kanssa juoksuakin, sillä Rosieta koppa ei enää hirveämmin haittaa ja nätisti se antaa kopan pukeakin! 18.6 Rosie mitattiin Tiinan ja Sintun toimesta (kiiitoooos) tuloksella 45,5 cm. Mun pikkutyttö <3 Se mittaus olikin sitten ainut tarvittava asia maastokirjoihin, jotka tosiaan hain nyt maanantaina postista. Enää oma kilpamantteli ja sittojen ilmot Kalakukkomaastoihin ja ehket Hailuotoon, jos kyyti järkkääntyy!

Tiistaina 29.6 Rosie pisteli jälleen menemään mätsäreissä -- tällä kertaa tuloksin pienten aikuisten Pun2 :) Hyvä Rosie! Seuraavan kerran mätsäröimme 13.7 ja Sima otetaan mukaan tekemään debyyttinsä. Sitten olisikin edessä oikeat koitokset 31. päivä Ristiinassa, huisu. Kramppikuume iskee jo nyt! :D

 Rosie ja palkintoja taustalla.

Naapureiden ihmeeksi olemme jatkaneet  kissa+koira-yhteislenkkejä. Hyvin sujuu kaikki mahdolliset yhdistelmät. Kyllä kesä on ihanaa aikaa <3 Tässä tuisku-pieces:

Vauhdilla vieheen perään

Perjantaina oli viehetreeni (tai kuten äitikurppani aina sanoo, "vihjetreenit") Sorsasalon koirakentällä :) Nämä olivatkin sitten Rosien toiset treenit. Pakko kyllä hehkuttaa, kun tytöllä löytyy niin muakvasti intoa. Se älysi heti vieheen. Ekalla vedolla ei vielä osannut tappaa kapistusta, mutta toisella kerralla jo sekin luonnistui -- ja Rosie tappaa sitä ihan hurjana! Nyt toisella kertaa Rosie muisti paikan ja kopit, joiden takaa olen sitä lähetellyt alusta alkaen, jotta tulisi sekin tutuksi. Sinne se veti hyvin määrätietoisesti eikä viehe saanut armoa (osallistuin iloon kiljumalla "Tapa se, Rosie! Tapa se!")

"Kato, kato, kato!" -- Rosie tuo onnellisena saalistaan isälleni (kuvaajana) :)

Innostuneena Rosien innostuksesta olen alkanut etsiä juoksukoppaa Rosielle :) Ja myöhemmin manttelia, mutta sellaisen tiedän, mistä saan! Kesän aikana tulee myös mittaustulos, jonka jälkeen pistetään maastokirjahakemuksia Vinttikoiraliitolle! Ensivuonna voimme sitten jo kokeilla kisaamista!

Myös Sima-sima oli tällä kertaa mukana harkoissa. Simaa vähän oudoksutti iso viehe, mutta kyllä se sitä sitten toisella veto kerralla jahtasi -- kunnes pissahätä yllätti kesken kaiken ;) Ensi kerralla sitten tyylikkäämmin ja aikuisena Simis on yhtä taitava kuin Rosie-isosiskonsa!

Sima ja Rosie vuoroa odottelemassa :)

Ja sitten ne tärkeimmät uutiset: Rosie täytti tänään 1v! :) Onneksi olkoon, Rousari! Lahjaksi tytteli saa uuden pannan. Tilausta on pistetty 4pawsille ;)