Jälleen kisattu

Lauantaina käynnistyivät lähtörituaalit jälleen möykkylässä: koko asunnon siivous ja kamojen pakkaus. Siitä osaa jo pieni whippet päätellä, että reissuun ollaan lähdössä. Meerikin oli jälleen avuliaana pakkailun tiellä. Tällä kertaa matkakohteena oli  Kaakkois-Suomen vinttikoirakerhon järjestämät maastokisat Iitissä. Reissukavereiksi olivat lupautuneet Annika ja Leya-afgaani.

Koska viikonloppu oli helteinen -- hyvin helteinen vietettynä 3,5h autossa, jossa ei ole ilmastointia -- oli hyvä päätös lähteä reissuun jo lauantaina, vaikka koirat kisasivatkin vasta sunnuntaina. Rosie ja Leya pääsivät katselemaan Kouvolan keskustan yöelämääkin. Alaikäisinä neitoina eivät tietenkään päässeet  baariin saakka. Me Annikan kanssa saimme nauttia keskustan halpahotellin ihanuudesta joutuen kuumuuden pakottamana pitämään ikkunan auki ja heräilemään milloin mihinkin örvellykseen tai mörköralliin :D

Sunnuntainen kisapäivä oli hyvin helteinen eikä koirilla juoksutettu finaalia, koska koirien ruumiin lämpötilat olivat niin korkeat. Kisapaikka oli hiekkamonttu, joka oli kuin kattila monessakin mielessä. Lämpöasteita kyseisessä kattilassa oli miltein 50 astetta ja korkeat reunat sekä tasainen pohja tekivät siitä oikein oikojan paratiisin. Rosien juoksu ajottui keskipäivän kuumimpaan aikaan ja ennätimpä siinä kehuskella jo muutamalle tutulle, että Rosien kohdalla radalla voi tapahtua ihan mitä vaan. Rosie kun on jo viime kisoissaan antanut todellisia oikomisen taidonnäytteitä. Enkä edes turhaan kehuskellut, sillä melkoinen katastrofijuoksu se oli, minkä Nyrpelö kävi monttukattilassa pinkaisemassa.
Ennakointia, oikomista, lisää ennakointia, yksi hutijuoksu (kun ennakoi väärin, idiootti) ja sitä rataa! :D Kyllä vaan olisi meno ollut eri näköistä, jos ajettavana  olisi ollut vieheen sijaan sama pupunpoika, jonka aiemmin aamulla bongasimme Rosien kanssa Kouvolan liikennepuistossa kyhjöttämästä. Viehe on Rosielle yhtä kuin lelu, jonka kanssa leikitään välillä vähän fiiliksien mukaan. Nyt meni rata läpi ihan rallatellen. Pisteitä tuli vain 192 p ja arvostelulappuun (joka kerrankin saatiin ihan kotiinvietäväksi!) merkintä isolla "ennakoi."

On se ikävä, että taidoiltaa erittäin pätevä nuori koira on oivaltanut oikomisen salat näinkin nopeasti. Eikä olla edes käyty yhtään turhaa treeniä tekemässä. Sanoisinko, että vain 2 ensimmäistä kisaa meni ilman oikomisia eikä nykytilanne tuosta varmasti miksikään muutu, pahenee vaan jos jotain..  Ja harmilliseksi tämän tekee se, että kisareissulla on mitä hauskinta! Mutta on tylsää ilmoitella koiraa, joka oikoilee ja rallattelee miten sattuu ja voi juoksemisellaan pilata parinsa juoksun :X Äh! Onneksi retkiseurallamme meni paremmin. Leya oli 1/3 afgaaneissa ja juoksi hienosti 250p.  Onnea Annika! Ja onneksi reissu oli kuitenkin erittäin mukava (tälläkin kertaa! koiraharrastus on hauskaa!)

Seuraavan kerran mennään Rosien kanssa kisaamaan aikaisintaan Hailuotoon!

Meeri on iso tyttö, joka osaa saa itse pakata itsensä.

Maastorapsaa

Rosie on käynyt nyt keväällä ahkerasti maastoissa: Neiti Nyrpelö kisasi 8.5 Ylistarossa ja eilen 21.5 Jyväskylässä! Tuloksiin saa olla tyytyväinen. Ylistarossa Rosie sijottui 2. pistein 520 & SA! Jyväskylässä Rosie oli 4. pistein 470 & SA. 

Ylistaron reissu oli erittäin mukavaa maatilamatkustelua kera Annen ja Jewgenistajan koirapoppoon: Viivin, Dexin ja Rellu-mummun. Kisat pidettiin upeassa hiekkakuopassa ja alkueristä Rosie pokasi juoksu-uransa korkeimmat pisteet: 269! 

 

Rosie ja Ylistaron palkinnot.

Jyväskylässä Rouska veti hieman oikoen, sillä "eihän viehe voi juosta metsään tai puskaan." Niinpä pisteetkään eivät olleet mitenkään erikoisen hyvät. Kaiketi se on osoitus fiksuudesta, kun koira jo viiden kisan jälkeen on oivaltanut ennakoida vieheen kulkua. Tai sitten on syyttäminen pupujahteja. Rosielta puuttuu kokonaan ajohaukku, kun se juoksee vieheen perässä, joten ei se kovin tosissaan taida olla. Upeasti ja kiivaasti Rosie kuitenkin viehettä tappaa -- nyt Jyväskylässä tuli ensimmäinen kuperkeikka-ninja-hyökkäys vieheen kimppuun!

 

Kiva, kun kaksissa maastokisoissa on jemmaan tullut 8 kg RC:n ruokaakin lahjakorttien muodossa! :) opiskelija emäntä tykkää!

Hyvä SA-koira kisapäivän jälkeisenä aamuna palkintonsa kera: pekonii!

 

 

Kisakalenteriii!!!

 Jipii! Aamu on menny täydessä tohinassa, kun on kisoja pitäny suunnitella. Tällä hetkellä olisi tällastii suunnitelmissa:

• 25.4 WH:n Pääsiäismaastot
• 8.5 Äitienpäivämaastot Ylistarossa
• 21.‐22.5.2011 Jyväskylän ympäristön maastot
• 29.5 Meri‐Lapin maastot
• 4.9 Kajaani
• ja tottakai 10.9 Kalakukkomaastot 

Sitten olisi vielä harkinassa Oulussa järjestettävät syysmaastot, mikäli ovat Hailuodossa kuten viime vuonna :) Ja epäviralliset Makkaramaastot! Rosie todennäköisesti aloittaa juoksunsa elokuun alussa, eli Kajaani ja Kalakukot ehditään käymään vielä ennen valeraskauden vaikutuksia :) Kuulostaa hyvältä ensi kesä!

Agilityvimmakaan ei ole laantunut. Perjantaina harjoiteltiin lähinnä hyppytekniikoita (sekä Rosie ekaa kertaa alkoi treenata 40 korkusia esteitä.)

Rosie ei osaa odottaa esteiden takana.

Rosieta piti ohjata hyvin läheltä 4:n esteen sarjaa,
jotta se ei viimeistä lyhyemmälle välille aseteltua estettä kiertäny. 

Tehtiin myös pieni rata, joka oli kentällä valmiina :) Kivaa oli.

Tällä viikolla ehkä saadaan videotakin agilitymenosta. Pääsee arvioimaan omaa ohjaamistaan kriittisesti.

Kisakuvia!

Jee! Jaakko Stenroos sai Rosiesta ihania kuvia Hailuodosta! :)

( URL: http://jaskan.kuvat.fi )

Alkuerät:

Rosie sinisessä manttelissa ja  sukulaistyttö Bea punaisessa.

 

Finaalit:

Rosie punaisella ja Baccarat sinisellä manttelilla.

Rosien aussikoppa hyppii juostessa silmille! Siis toi kuonoremmi. Ärh, en vaan saa tosta kopasta sopivaa, vaikka koko on oikea. Ottasin mielelläni brittikoppakonsultointia joltakulta...

Hailuoto 15-17.10

Jaaha, eipä varmana olisi tullut nähtyä upeaa Hailuotoa ellei sitten koiraharrastuksen kautta. Hailuoto on Perämerellä sijaitseva saari, jolle päästäkseen tulee ajella Oulunsalosta autolautalla 25min (mikä, by the way, oli erittäin jännä kokemus pimeellä.) Hailuotoa kutsutaan "Perämeren helmeksi" ja sitä se kyllä on! Melkein olisi voinut uskoa olevansa ulkomailla, kun metsässäkin oli hiekkapohja.  Ja aamupalalla pääsi ihailemaan majakkaa wau :)

(Kuva: Hailuoto.fi)

Lenkillä koirien kanssa.

Suvi ja Laura ihmettelevät mökkimme ovea. Bea vahtii ikkunasta.

Mökkiasutuksemme oli viihtyisä ja sisälsi kaiken oleellisen (jopa telkun!) Parasta tietty mökissä oli, että se oli ihan kisapaikan vieressä. Luksusta oli katsella mökin ikkunasta, mikä lähtö oli meneillään ja suunnata sen mukaan lämmittelemään! Finaaleja odotellessa kerkesi sitten tehdä ruokaa ja huilia.

Kisavarustuksemme: Peppi (Jagodas Incandescent), Rosie ja Bea (Pikkunokan Bedazzled)

Rosie ja Bea viettävät laatuaikaa "ei koiria sängyille"-mökissä.

Täytyy kyllä kehaista -- no, kehaista ja kehaista, tätä mieltä ylituomarikin oli --  että whiput teki todella upeita suorituksia maastoradalla. Rata oli ihan rannassa ja viehe meni milloin vesirajaa pitkin milloin "pöpelikössä" mutkitellen dyynien ja kaislojen lomassa. Meidän tehotyttötrio napsivat kaikki ihan uskomattomia pisteitä ja sijottuivat kärkeen 17 whippetnartun juokosta! Tässä narttujen kuuden kärki:

1. Sökövintin CD-Espresso ae: 250 + fin: 275= yht. 525 pist. SERT 
2. Macarenan Baccarat ae: 260 + fin: 265 = yht. 525 pist. SERT 
3. Gaselle's Bed of Roses ae: 253 + fin: 268 = yht. 521 pist. SA
4. Pikkunokan Bedazzled ae: 250 + fin: 264 = yht. 514 pist. SA
5. Tarumetsän Pocahontas ae: 249 + fin: 258 = yht. 507 pist. SA
6. Jagodas Incandescent ae: 250 + fin: 254 = yht. 504 pist. SA

Niille tiedoksi, joille maastoharrastus on tuntematon, niin yli 500 pistettä on HUIPPUtulos! 540 pistettä ois jo legendaarinen tulos, joten siihen suhteuttaen Rosie juoksi todella upeasti... Toivottavasti saan jostain kuvia näytille. Olin sunnuntaina aivan äimänkäkenä, kun Rousari vetäisi hirmuiset pisteet finaalista. Ja kuinka pienellä erolla se jäi vaille sertiä., ihan uskomatonta! Upea päätös meidän pienimuotoiselle kisakaudelle. Ensivuonna on todella ihanaa päästä taas kisaamaan. Toivottavasti Rosie jatkaa juoksemistaan samoissa merkeissä! 

Rosie 3./17 --  SA-ruusuke ja upea pokaali.

Palkintojen jaon jälkeen jätimme hyvästit Hailuodolle ja ajattelimme ehtivämme vielä hyvissä ajoin Iisalmeen Suvin porukoiden luokse. Ja vitut, siellä me lauttajonossa vielä iltakasilta törötimme ja katsoimme katkerina, kuinka etuajo-oikeutetut amikset pyyhälsivät viereistä kaistaa jonon ohi. Lauttaa odotellessa söin kalleimman, mutta ehkä myös maittavimman, hampurilaisen ikinä: vuohenjuustohampsa ysi ee by Hailuodon grilli. Ainakin nälkä lähti. Meillä kävi melkonen pulla, että ees mahduttiin klo 20:00 lähtevään lauttaan ja tämä vähän kevensi turhautunutta tunnelmaa autossa. Iisalmessa oltiin perillä puolenyön maita ja sinne jäätiin yöksi. Kiitos vieraanvaraisuudesta Suville ja Suvin vanhemmille!

Aamulla tytöt pääsivät rallaamaan ihanissa maaseutumaisemissa! Koirilla oli huippu hauskaa... ainakin siihen asti, kunnes teinit (Rosie ja Uni) ottivat vähän yhteen yhden kurasen hanskan takia, pässit :D

Uni, hanska, Rosie ja Bea

Porukka kirmaa.

Sellainen reissu. Toivottavasti Hailuotoon kyetään ensivuonnakin järjestämään kisat, ja toivottavasti myö päästään silloinkin paikan päälle! 

Makkaraa ja maastoja

Sitä oli viime lauantai. Kyseessä siis SSVH:n epäviralliset maastokisat, johon osallistuivat Rosie ja Sima, sekä pari rallikavereista kuten Jazi, Sira, Tinka ja Zero. Päivä oli kylmä ja tuulinen, mutta makkara ja pullakahvit lämmittivät! Kaikilla osallistujilla meni hienosti!

Rosie pienten vinttareiden 1./6 pist. 94

Tinka pentujen 1./7 pst. 98

Sima pienten pentujen 1./3 pst. 90

Myös muilla kavereilla meni upeasti (sijoittuivat kaikki kolmen parhaan kärkeen luokissaan!) Ihana oli  myös katsoa, kuinka nää ihanat whippetit mylläsivät yhdessä kasassa puskien toisiaan vasten ja kevytpainien :D Lisäksi paikalla oli mitä mainioimpia kavereita. Katsokaas tällaisia:

 

 Nää ammut olivat erittäin virkeitä, jopa pukittelivat! Lisäksi niillä oli aivan ihanat tilat :) Toivottavasti meidän valiomaito tulee tuolta <3 Edes 1/100 osa siitä...

Kalakukkomaastot 2010

Täytyypä sanoa, että olen ihan myyty maastokisoille -- kiitos lauantain ja SSVH:n upeasti handlaamien kisojen Nilsiässä! Päivä oli pitkä, jo ilman matkoja lukuunottamatta tuli törötettyä pellon kupeella 9 tuntia. Mutta ei kai ex-kissanäyttelyihmiselle sellainen ole mitenkään ennenkuulumatonta ;) Sitä paitsi mikäs siinä törötellessä, kun paikalla oli kivoja ihmisiä ja ihania koiria. Kotiinpääsyä en edes kiihkeästi odottanut, vaan tuloksia :D Oli huippua, että pääsimme matkaan Hennan ja Jasson kanssa. Jasson puolesta tuli paitsi jännitettyä (ettei vaan kaadu nopsa tyttö) sekä riemuittua Jasson voittaessa YK-nartut ja saadessa Serti!

Mutta sitten Rosien juoksuihin. Kovasti jännitin, kuinka tytölle käy, kun ilmoitin sen kisaan ilman kunnollista treeniä (Rosie ei ollut koskaan ennen koko moottoriviehettä nähnyt tai mutkittelevan vieheen perässä juossut.) Lisäksi pelotti, että minun pari viikkoa kestäneet flunssailun takia pissityksiksi jäänyt lenkkeily olisi heikentänyt Rosien kuntoa. Nämä huolet olivat turhia: Rosie juoksi alkuerissä 242 pistettä ja sai tuomareilta aika tasaisesti pisteitä 15-17/20 kaikilta osa-alueilta (nopeus, äly, ketteryys, kestävyys ja innokkuus.) Rosielle sattui pariksi Lionheart-komistus, sillä nartut ja urokset juoksivat samassa. Olen oikein tyytyväinen, kuinka pikku tyttöni pysytteli itseään isomman uroksen vauhdissa! Kyllä se oman koiran kisaamisen katsominen pistää hymyn huulille... (Kai pitäisi olla huolissaan omasta mielenterveydestä, kun muovipussia jahtaavan hurtan katseleminen on niin oi-ihana-elämys!) Alkuerien jälkeen Rosie oli 6/16 ja finaaliinhan sillä pääsi!

Lionheart, kaunis ja nopea komistus! (Kuva: M.Pitkänen)

Rosie on kyllä jännä whippetti, sillä se osaa radan läheisyydessäkin asettua lepäämään ja ottaa lunkisti. Kuvassa Rosie lepäilee pöydän alla meidän ihmisten aterioidessa makkaralla

Finaalissa Rosien pari oli sama kuin alkuerissäkin, eli Lionheart. Tällä kertaa ukkeli vaan näytti, mistä sertijuoksijat on tehty: nopeudesta ja kestävyydestä! 

Rosie ja Lionheart lähetyksessä.

Ja irti!

Jee, se on nyt meidän! (Kuvat: M. Pitkänen)

Rosiella oli kova pala pysyä Lionheartin ja vieheen perässä ja se joutui (tosin pikkuisen vain) oikaisemaankin. Olin peloissani, että näinkö tuli huonot pisteet. Lisäksi tein aloittelijan typerimmän virheen: otin koiralta kopan pois ennenkuin radalta oli ehditty kunnolla pois! Lähettäjä huomautti asiasta, jonka jälkeen juttelin konkareiden kanssa. Kopan ottaminen liian aikaisin pois on virheenä niin paha, että siitä voi saada diskin. jos tuomari päättää olla ikävä. Varoitukseni siis kaikille teille kanssa-aloittelijoille! Olin tietenkin ihan kauhuissani, että näinkö aiheutin Rosielle diskin omaa tietämättömyyttäni. Palkintojenjakoa ja tulosten ilmottamista odotin siis kivi sydämmelläni ja purkaen huoliani ja typerää koppamokaa joka ikiselle, kun muuta en osannut ajatellakaan siinä vaiheessa enää :D

No, huolet jälleen turhia: Rosie paransi vain pisteitään! Finaalista tytsi repäisi 246! Eli kokonaispistemäärä oli 488! Koska tällä kertaa urokset kisasivat samassa, kuin normikokoiset nartut, niin tietenkin ne sijottuivat kärkeen paremalla kunnollaan ja voimallaan :) Nartuista Rosie olisi ollut kolmas.Tosin en osaa olla kuin onnellinen, sillä sertit menivät ihanille koirille, Coculle (P.Kapteeni Koukku) sekä Rosien kisakaverille eli Lionheartille! Onnea!!!

Lopullinen tulos siis: 488 pist + SA, 7./16 ! Olen hyvin tyytyväinen! Ja Rosie on myös... tytsi tykkäsi niin paljon juosta :)

 .... Ja lopuksi amatöörikysymys: mitä tarkalleen lyhenteet VICA, VICL ja VICY tarkoittavat...?

Vauhdilla vieheen perään

Perjantaina oli viehetreeni (tai kuten äitikurppani aina sanoo, "vihjetreenit") Sorsasalon koirakentällä :) Nämä olivatkin sitten Rosien toiset treenit. Pakko kyllä hehkuttaa, kun tytöllä löytyy niin muakvasti intoa. Se älysi heti vieheen. Ekalla vedolla ei vielä osannut tappaa kapistusta, mutta toisella kerralla jo sekin luonnistui -- ja Rosie tappaa sitä ihan hurjana! Nyt toisella kertaa Rosie muisti paikan ja kopit, joiden takaa olen sitä lähetellyt alusta alkaen, jotta tulisi sekin tutuksi. Sinne se veti hyvin määrätietoisesti eikä viehe saanut armoa (osallistuin iloon kiljumalla "Tapa se, Rosie! Tapa se!")

"Kato, kato, kato!" -- Rosie tuo onnellisena saalistaan isälleni (kuvaajana) :)

Innostuneena Rosien innostuksesta olen alkanut etsiä juoksukoppaa Rosielle :) Ja myöhemmin manttelia, mutta sellaisen tiedän, mistä saan! Kesän aikana tulee myös mittaustulos, jonka jälkeen pistetään maastokirjahakemuksia Vinttikoiraliitolle! Ensivuonna voimme sitten jo kokeilla kisaamista!

Myös Sima-sima oli tällä kertaa mukana harkoissa. Simaa vähän oudoksutti iso viehe, mutta kyllä se sitä sitten toisella veto kerralla jahtasi -- kunnes pissahätä yllätti kesken kaiken ;) Ensi kerralla sitten tyylikkäämmin ja aikuisena Simis on yhtä taitava kuin Rosie-isosiskonsa!

Sima ja Rosie vuoroa odottelemassa :)

Ja sitten ne tärkeimmät uutiset: Rosie täytti tänään 1v! :) Onneksi olkoon, Rousari! Lahjaksi tytteli saa uuden pannan. Tilausta on pistetty 4pawsille ;)