lauantai 25. joulukuuta 2010

Punainen joulu




Joulun hengestä täyttynyt Rosie tuumasi, että kyllä pitää joulun olla punainen, ja aloitti juoksunsa. Voi kuinka Kajaanin KV alkaa tuntua entistä ei-houkuttelevammalta !

Tässä Kajaaniin osallistujamme pönöttävät joulupöydällä.




keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Posti tuo lahjoja

Mikäs sen kivempaa kuin kaksi pulleaa kirjekuorta? Itse kirjekuori! tuumasi Meeri ja asettautui iltapäivän ratoksi makoilemaan kirjekuorten päälle. Tuisku ja Meiko sen sijaan alkoivat tutustua  kirjeiden varsinaiseen sisältöön, jotka olivat joululahja Senjalta-tädiltä sekä arpaonnella lunastettu nappilelu Kattipuodilta. Iso kiitos ihanista leluista!

Leluista rapiseva nappi herätti lähinnä kummastusta...

Mikä toi on?
Nykästään sitä!
... Mutta elämys se sekin on!

Senjalta saadun ihanan, virkatun lelun kanssa Tuisku päätyi viettämään tovin heitellen lelua ilmaan ja kirmaillen se suussa. Sekä tietenkin tahallaan tönien sitä mitä ihmeellisimpiin koloihin, jotta blondi Isäkissa sai itselleen kummastelemisen aihetta. 

Tuisku unohti lelunsa ja päätti vähän esitellä kameralle loistavaa kastraattikuntoaan.
Posti toi jotain muutakin kivaa tänään. Pehmeät paketit Rosielle ja Simalle, jotka tietenkin avattiin heti (ai mikä jouluaatto?) Näin whippetit pääsivät sonnustautumaan uusiin fleecenuttuihinsa, jotka ovat Anna Mikkosen käsialaa :D Kiitos!!

Rosien villuri sopii hyvin fleecen väreihin.

Ensiviikoksi möykkyblogi suuntaa Poriin mummolaan :) Tällä kertaa kissatkin pääsevät mukaan, koska  Sima ja Bonny jäävät kotiinsa.

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Hyvää Joulua

(psst, klikkaa suuremmaksi!)


Hyvää joulua  kaikille tämän blogin lukijoille!

... Toivottavasti olette olleet kilttejä ja saatte paljon lahjoja :)

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Keltamusta joulutonttu

Hieman erilainen joulutonttu.
Tasaisen möykkyarkemme sekoitti  pari viikkoa sitten yllättävä tekijä. Kuka olisikaan uskonut, että kun sitä parvikkeen oven avaa, niin tintti lentää sisälle? No, loppu hyvin kaikki hyvin. Kyllä oli tintti väsynyt, kun viimein sen sain ulos neljän pedon kynsien ja hampaiden ulottuvilta.

maanantai 22. marraskuuta 2010

Kissojen ja koirien ystävyys

... On jotain todella koskettavaa, herttaista ja kaunista!



Rosie ja Tuisku viettävät iltaa sohvalla.
Kuten me kaikki tiedämme, kissat ja koirat ovat hyvin erilaisia eläimiä monessakin mielessä. Ne poikkeavat toisistaan rakenteellisesti, habituaalisesti sekä ennen kaikkea viestimistavoiltaan. Erityisen tärkeän eron tekee niiden poikkeava sosiaalinen käyttäytyminen. Hyvin harva kissa suhtautuu vieraaseen lajikumppaniinsa innokkaasti ja leikinhaluisesti; jos näin olisi näppylät, niin olisi olemassa varmasti myös kissatapaamisia ja kissapuistoja. Kerran tuttuni sanoi, että on tilastollinen ihme, että kissanäyttelyissä pystyy yleensäkään käymään niin iso joukko kissoja. Kissat useinmiten vastaanottavat suurella ennakkoluulolla lajikumppaninsa ja jos kyse on reviirille tunkeutujasta, voi seurauksena olla hyökkäyskin. Tältä kantilta pohdittuna ei ole mikään ihme, jos joillain kissoilla menee pitkäkin aika hyväksyessään täysin eri lajin yksilö, joka ykskaks tupsahtaa kissan reviirille. Ja kuin tilanne ei olisi jo tarpeeksi ällöttävä kissan mielestä, niin kummajainen ei vieläpä millään tunnu ymmärtävän, mitä kissa yrittää signaaleillaan sille viestittää. Näin asia meni meidän Meikon kohdalla, ja vaikka Rosie ja Meiko ovatkin eläneet sulassa sovussa, niin vasta nyt keskinäinen ystävyys on alkanut kehittyä.

Olen saanut viime aikoina huvituksella seurata, kuinka Meiko on alkanut tykkäämään -- kyllä, tykkäämään! -- Rosiesta. Samasta pennusta, jota se mätti pupillit inhosta lautasen kokoisina. Meiko osoittaa kiintymystään erityisen suloisin tavoin koiralle. Se puskee, kierähtää selälleen ja puree. Valitettavasti Rosie ei vielä osaa tulkita, mitenkä sen pitäisi suhtautua näihin huomionosoituksiin.

 - Puskemisessa ei ole ongelmaa. Joskin entisen pahoinpitelijänsä läsnäolo saa Rosien välillä vähän jännittyneeksi, vaikkakin haluan painottaa, ettei Rosie missään nimessä pelkää Meikoa. Meiko on pikemminkin sen silmissä arvaamattomuuden perikuva...

- Selällä kelliminen -- tämä on Meikon herkin tapa osoittaa, että se luottaa ja rakastaa jotakuta. Silloin se haluaa rapsutuksia, mutta on samalla hyvin tarkka, mitenkä sitä rapsutetaan ja kuinka kauan. Väärä liike tai ajattelematon kuonolla tönäisy loukkaa Meikon sievistelyä ja tästä seuraa joko läppäisy päälaelle (kissojen tapa kertoa toisilleen, että "teit väärin, en pitänyt tuosta") tai puraisu samaan paikkaan (saman asian ilmaisu järeämmin.)

- Puraisusta päästäänkin siihen kolmanteen viestinnälliseen ongelmaan. Rosien on selkeästi usein vaikea hahmottaa, että pureminen kaulalle tai närppiminen sieltä täältä ovat hellyyden osoituksia, kun toisaalta pureminen voi myös tarkoittaa ihan päin vastaista asiaa.

Meiko ei ole kuitenkaan vielä luovuttanut, vaan yrittää edelleen joka päivä seurustella Rosien kanssa ja jopa pyytää sitä leikkimään, mutta kas kun koira ei osaa, se saa lisää tassua. Rosie ottaa tyynesti vastaan sen huomion, mitä se saa, sillä sille kissoilta tuleva huomio on puhdasta kultaa. Mikään ei voita Meeriltä saatuja korvapesuja!

Minua harmittaa, ettei ikinä kamera ole oikeaan aikaan kädessä, jotta saisi tallennettua, kuinka monivivahteista ja mielenkiintoista koiran ja kissojen välinen viestintä on! Ne oppivat ymmärtämään toisiaan, toden totta. Eritoten Rosien kohdalla olen huomannut erityisen hellyyden sen painiessa Meerin kanssa tai kirputtaessaan Meeriä ja Tuiskua (Meikoa se ei uskaltaisi.) Se ymmärtää, ettei Meikoa kannata tuijottaa silmiin, vaan kannattaa väistää katsetta. Rosie myös osaa katsella lunkisti sohvalta, kun kissat vetävät iltarallia ja tuumailla, että hyvää viihdettä tämä kissojen kilpajuoksu!

perjantai 19. marraskuuta 2010

Huomenta!

Voiko vapaapäivä alkaa paremmin kuin Rosien ihanien nappisilmien tuijotuksella? Tuskin.   

Blogi on ollut hiljaiselossa, kun mitään sen suurempaa ei ole sattunut. Ainut normaalista poikkeava episodi oli n. 2 viikkoa sitten sattunut ihmeellinen aivasteluepisodi, jossa aluksi Tuisku alkoi aivastelemaan, Tuiskua seurasi Meiko ja lopulta Meerikin aloitti. Siinä sitten tiuhaan tahtiin kaikki möykkylöiset olivat niiskuttelemassa neniään. Kysymys nosti päätään  -- Oliko möykkyihin iskenyt nuha?!

Sohvaperuna.
 
Minä hätääntyneenä otin yhteyttä kissa-asioiden luottohenkilöömme, Senjaan. Ihmettelin ja kummastelin, mistä tauti olisi voinut tulla? Emmehän ole käyneet näyttelyissäkään vuoteen! Senja käski miettiä kissanhiekkaa, ja totta, meillä oli silloin käytössä erittäin pölisevä hiekka. Nimittäin ....

Kuva: zooplus.com

Kun tiikerikissanhiekka, joka lukuisista lupauksistaan huolimatta oli susi, lähti vaihtoon, niin aivastelukin loppui siltä seisomalta. Viiksien herkät nenät eivät kestäneet tätä lisäksi vauvatalkin hajuista hiekkaa. Tällä hetkellä meillä on jälleen käytössä Extreme classic, mutta olenpa tehnyt siitäkin (samoin Oudour Busterista) havainnon: Vaikka hiekka ei alkuun pöllyäisi, niin kun se on ollut laatikossa sellaisen 3 viikkoa, se alkaa pöllyämään.

Extreme Classic ja etenkin Oudour Buster ovat kalliita kissanhiekkamerkkejä, joita toivoisi voivansa käyttää mahdollisimman kauan. Hyvin ne puhtaana pysyvätkin, mutta meillä ongelmaksi tulee hiekan pöly. Meiko ja Tuisku ovat erityisen herkkiä pölylle. Ihanne olisi, jos pystyisi siirtymään kokonaan pelleteihin, mutta sitäkin vaihtoehtoa on yritetty -- Ja Meerin virtsateiden hyvinvoinnin kustannuksella en kokeilua aijo uusia. On se kumma, kun ei tahdo löytyä suhteellisen hyvää hiekkaa, joka olisi hinnaltaan sellaista, että sen raaskisi n. 3 viikon välein heittää menemään ja pistää uusi hiekka. Ja kun ei näyttelyissäkään käy, niin ei niissä  komeilevia Extreme Classic tarjouksiakaan voi hyödyntää. Onko kellään kokemuksia Mustin ja Mirrin omista hiekoista? 

Nämä hiekkaongelmat tuntuvat olevan meidän ainainen ongelma. Seuraavaksi kokeilemme, vielä kerran, ököplussaa. 

lauantai 30. lokakuuta 2010

Seinäjoki KV 2010

Viime sunnuntai meni vuoden viimeisten näyttelyiden parissa. Tuomarina oli norjalaisen whippetkennelin  (Xploring whippets) kasvattaja Björg Foss, joka oli uusi mukava tuttavuus. Foss hymyili ja oli iloinen, salli koirien olla koiria eikä katsontut esittämistä vaan koiraa. Sima debytoi pennuissa ollen uroksista 1. + kunniapalkinto ja lopulta rotunsa paras pentu! Hyvä Simba! Simaa esittäessä meinas iskeä paniikki, kun upouudesta halliympäristöstä säikähtänyt poitsu yritti väkisin karkuun tuomarinpöydältä :,D Mutta ihan ok:sti esittäminen meni muilta osin huomioiden Siman nuoren iän ja kokemattomuuden.

"Very well propotioned, masculine head, long & well set neck, correct topline & underline, well developed brisket for his age, normally angulated in front & rear, moves parallel coming & going and efficient side gait."

Rosie sai EH:n (erittäin hyvä) eikä sijottunut luokassaan, pah. Arvasin, että Foss ei pidä Rosien lyhyestä rintakehästä, mutta silti piti vain ilmottaa ja lähteä matkaan niinkin kauas kuin Seinäjoelle.


 "Very femine young bitch. Pleasing head & expression, correct topline, little short in the ribcage and need to develope more front chest. Normally angulated of hind quarters, straight in upper arm, moves freely but could reach out better in the front."

Rosie ja Sima on molemmat ilmoitettu ensikuussa alkavalle näyttelykurssille. Rosiekin tarvitsee vielä paaaljon pöytäteeniä, sekun vetää ittensä ihan katkaravuksi noissa sisänäyttelyissä. 

torstai 21. lokakuuta 2010

Kisakuvia!

Jee! Jaakko Stenroos sai Rosiesta ihania kuvia Hailuodosta! :)
( URL: http://jaskan.kuvat.fi )

Alkuerät:
Rosie sinisessä manttelissa ja  sukulaistyttö Bea punaisessa.





Finaalit:

Rosie punaisella ja Baccarat sinisellä manttelilla.




Rosien aussikoppa hyppii juostessa silmille! Siis toi kuonoremmi. Ärh, en vaan saa tosta kopasta sopivaa, vaikka koko on oikea. Ottasin mielelläni brittikoppakonsultointia joltakulta...

tiistai 19. lokakuuta 2010

Hailuoto 15-17.10



Jaaha, eipä varmana olisi tullut nähtyä upeaa Hailuotoa ellei sitten koiraharrastuksen kautta. Hailuoto on Perämerellä sijaitseva saari, jolle päästäkseen tulee ajella Oulunsalosta autolautalla 25min (mikä, by the way, oli erittäin jännä kokemus pimeellä.) Hailuotoa kutsutaan "Perämeren helmeksi" ja sitä se kyllä on! Melkein olisi voinut uskoa olevansa ulkomailla, kun metsässäkin oli hiekkapohja.  Ja aamupalalla pääsi ihailemaan majakkaa wau :)

(Kuva: Hailuoto.fi)

Lenkillä koirien kanssa.
Suvi ja Laura ihmettelevät mökkimme ovea. Bea vahtii ikkunasta.



Mökkiasutuksemme oli viihtyisä ja sisälsi kaiken oleellisen (jopa telkun!) Parasta tietty mökissä oli, että se oli ihan kisapaikan vieressä. Luksusta oli katsella mökin ikkunasta, mikä lähtö oli meneillään ja suunnata sen mukaan lämmittelemään! Finaaleja odotellessa kerkesi sitten tehdä ruokaa ja huilia.

Kisavarustuksemme: Peppi (Jagodas Incandescent), Rosie ja Bea (Pikkunokan Bedazzled)
Rosie ja Bea viettävät laatuaikaa "ei koiria sängyille"-mökissä.



Täytyy kyllä kehaista -- no, kehaista ja kehaista, tätä mieltä ylituomarikin oli --  että whiput teki todella upeita suorituksia maastoradalla. Rata oli ihan rannassa ja viehe meni milloin vesirajaa pitkin milloin "pöpelikössä" mutkitellen dyynien ja kaislojen lomassa. Meidän tehotyttötrio napsivat kaikki ihan uskomattomia pisteitä ja sijottuivat kärkeen 17 whippetnartun juokosta! Tässä narttujen kuuden kärki:
  1. Sökövintin CD-Espresso ae: 250 + fin: 275= yht. 525 pist. SERT 
  2. Macarenan Baccarat ae: 260 + fin: 265 = yht. 525 pist. SERT 
  3. Gaselle's Bed of Roses ae: 253 + fin: 268 = yht. 521 pist. SA
  4. Pikkunokan Bedazzled ae: 250 + fin: 264 = yht. 514 pist. SA
  5. Tarumetsän Pocahontas ae: 249 + fin: 258 = yht. 507 pist. SA
  6. Jagodas Incandescent ae: 250 + fin: 254 = yht. 504 pist. SA
Niille tiedoksi, joille maastoharrastus on tuntematon, niin yli 500 pistettä on HUIPPUtulos! 540 pistettä ois jo legendaarinen tulos, joten siihen suhteuttaen Rosie juoksi todella upeasti... Toivottavasti saan jostain kuvia näytille. Olin sunnuntaina aivan äimänkäkenä, kun Rousari vetäisi hirmuiset pisteet finaalista. Ja kuinka pienellä erolla se jäi vaille sertiä., ihan uskomatonta! Upea päätös meidän pienimuotoiselle kisakaudelle. Ensivuonna on todella ihanaa päästä taas kisaamaan. Toivottavasti Rosie jatkaa juoksemistaan samoissa merkeissä! 

Rosie 3./17 --  SA-ruusuke ja upea pokaali.

Palkintojen jaon jälkeen jätimme hyvästit Hailuodolle ja ajattelimme ehtivämme vielä hyvissä ajoin Iisalmeen Suvin porukoiden luokse. Ja vitut, siellä me lauttajonossa vielä iltakasilta törötimme ja katsoimme katkerina, kuinka etuajo-oikeutetut amikset pyyhälsivät viereistä kaistaa jonon ohi. Lauttaa odotellessa söin kalleimman, mutta ehkä myös maittavimman, hampurilaisen ikinä: vuohenjuustohampsa ysi ee by Hailuodon grilli. Ainakin nälkä lähti. Meillä kävi melkonen pulla, että ees mahduttiin klo 20:00 lähtevään lauttaan ja tämä vähän kevensi turhautunutta tunnelmaa autossa. Iisalmessa oltiin perillä puolenyön maita ja sinne jäätiin yöksi. Kiitos vieraanvaraisuudesta Suville ja Suvin vanhemmille!

Aamulla tytöt pääsivät rallaamaan ihanissa maaseutumaisemissa! Koirilla oli huippu hauskaa... ainakin siihen asti, kunnes teinit (Rosie ja Uni) ottivat vähän yhteen yhden kurasen hanskan takia, pässit :D


Uni, hanska, Rosie ja Bea

Porukka kirmaa.

Sellainen reissu. Toivottavasti Hailuotoon kyetään ensivuonnakin järjestämään kisat, ja toivottavasti myö päästään silloinkin paikan päälle! 

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Makkaraa ja maastoja

Sitä oli viime lauantai. Kyseessä siis SSVH:n epäviralliset maastokisat, johon osallistuivat Rosie ja Sima, sekä pari rallikavereista kuten Jazi, Sira, Tinka ja Zero. Päivä oli kylmä ja tuulinen, mutta makkara ja pullakahvit lämmittivät! Kaikilla osallistujilla meni hienosti!

Rosie pienten vinttareiden 1./6 pist. 94

Tinka pentujen 1./7 pst. 98
Sima pienten pentujen 1./3 pst. 90
Myös muilla kavereilla meni upeasti (sijoittuivat kaikki kolmen parhaan kärkeen luokissaan!) Ihana oli  myös katsoa, kuinka nää ihanat whippetit mylläsivät yhdessä kasassa puskien toisiaan vasten ja kevytpainien :D Lisäksi paikalla oli mitä mainioimpia kavereita. Katsokaas tällaisia:


 Nää ammut olivat erittäin virkeitä, jopa pukittelivat! Lisäksi niillä oli aivan ihanat tilat :) Toivottavasti meidän valiomaito tulee tuolta <3 Edes 1/100 osa siitä...

torstai 7. lokakuuta 2010

Metsälenkki

3.10: Onneksi olkoon Meeri 4v!!!!

Ja oli mulla muutakin: Otin kameran mukaan Puijolle kerrankin. Kyllä suuressa metsässä on ihanaa. Rosie nauttii täysin rinnoin uusista hajuista ja maaston vaihtelusta. Niin paljon, että se kulkee 90% ajastaan korvat pystyssä:



Rosie on sutjakoitunut. Kesäinen pulleus taisi tosiaan johtua kiimasta. Pakko on kyllä sanoa, että on mulla kaunis koira -- oli tuomarit mitä mieltä tahansa :) Jokin erityisesti tuossa Rosien etuosassa viehättää. Saa nähdä, mitä Björg Foss on asiasta mieltä! Kahden viikon päästä lähdetään siis Seinikselle näyttelemään Simaa ja Rosieta.

Puijon huipulla sijaitsee tursitikohden, Konttilan maatila, jossa tykkään käydä syöttämässä vuohipukeille pihlajanoksia. Ovat ehkä maailman herttaisimpia, sosiaalisimpia ja hellyydenkipeimpiä elukoita nuo vuohet. Rosien mielestä ne on kuitenkin saatanasta eikä tytsi uskalla tulla 3 metriä lähemmäksi niitä...



Mun lempikuva reissulta:


Huoh, kauhia kun minnuu vaivaa pentukuume :) Ja nimenomaan juoksijakuume ;)

tiistai 28. syyskuuta 2010

Eteenpäin

Kiitos kaikille edelliseen angstipäivitykseeni kommanneille. Agilityn harrastaminen jatkui -- itse asiassa eilen oltiin treeneissä. Treenit olivat ihan kivat ja sujuivat kivasti, mitä nyt en yhtä ohjauskuviota meinannu mitenkään saada hanskaan. Omasta mielestäni se ei ollut Rosielle edes sopiva ohjaustapa. Sama kohta radasta sujui vaihtoehtoisella ohjauskuviolla nopeasti ja sujuvasti. Jokatapauksessa agilityä talvikautena tullaan harjoittelemaan vain kaverini ja hänen shelttiensä kanssa. Pitää kasvatella omaa innostustaan ja katsoa sitten, mitä jatkossa käy. Innostuksen lopahtaminen ei ole tosin pahemmin haitannut yleistä menoa.  Maastoharrastus  vetää minua puoleensa kuin limppu sikaa! Onneksi 2 viikon päästä on Makkarajuoksut ja 3 viikon päästä Hailuoto! 

Viime sunnuntaina otettiin hyvää maitohappokestävyystreeniä kera Jazin (TC His Infernal Majesty), Tinkan (TC No Sugar Added), Toton (Best-Looking Blues and Jazz), Siran (Rocbee Xirha) ja Siman kans. Suunnattiin siis hiekkakuopille ja huh, oli niin kivaa, että olisin valmis uusintakierrokselle vaikka heti huomenna :D

Porukka rallaa

Rosien happy-ears.

Viime aikoina minua on mietityttänyt paljon Rosien jalostuskäyttö. Ehdein olla jo jyrkästi sitä mieltä, että mitään pentuja ei tule, mutta nyt en ole enää niin varma... Jos sillä oliskin vaikka jotain annettavaa rodulle. Muutakin kuin siis hassunhauskat korvat. Olen saanut paljon rakentavia kommentteja asiasta -- kiitos siis teille asianomaisille -- ja pääosin Rosien jalostuskäyttöä on pidetty järkevänä. Itse en sitä käyttäisi, vaan kasvattaja. Toinen vaihtoehto olisi steriloida se nyt talvella ja keskittyä harrastuspuoleen., mikä ei sekään ole huono vaihtoehto. Pitää katsoa, mihinsä suuntaan tässä kallistuu ...

Tässä vielä söpöilyä ala Tuisku ja Rosie:



tiistai 21. syyskuuta 2010

Masentava agilitykokemus

Huoh. Olipa masentava päivä eilen.

Meillä oli Hukka-Putken tasokoe, eli helpohko ratasuoritus, jossa testataan valmiutta päästä kisaavien ryhmiin. Rosien kepit eivät ole vielä mitenkään erityisen hyvin hallussa, joten olin varma, että jos koe johonkin kosahtaa, niin niihin. Mutta kuinkas kävikään...

Oman vuoroni koitettua laskin tietty Rosien irti ja kas, se sinkosi lähtökopeille, jotka sattuvat olemaan samalla kentällä. Rosie oli siis sitä mieltä, että oltiin tultu viehetreeneihin. Jostain ihmeen syystä tasokokeen lisäksi kentällä oli jotkin tagireenit, joista sitten yksi koira ampaisi koppihullun Rosien perään. Siitä sitten  koetoimitsijoiden huuto alkoi. Sellainen räyhääminen pistää tälläsen alottelijan ihan sekaisin. Sain Rosien kiinni -- en koskaan epäillyt, etteikö se tulisi kopeilta takaisin kun huomaisi, ettei mitään viehettä ole -- ja sopertelin siinä sitten jotain, että tää on meidän juoksutreenipaikka.

Kokeenpitäjää ei naurattanut. Sain aiemmin kesän mätsäreistä kuvan ko. ihmisestä, että hän on rento ja mukava. Nyt kuitenkin se käsitys muuttui täysin. Hirveä rähinä, vaikka mitään ei kuitenkaan sattunut. Rosien käytös tosin olisi pitänyt mun arvata ja varmaan varottaa, että se saatttaa tempaista kopeille.

Olin ihan itku kurkussa ja sekaisin huutamisesta. Rosie jäi hienosti aloilleen, mutta jo heti ekalla putkella sanoin "pussi" ja Rosie meni hämilleen. Siitä se alamäki alkoikin ,unohdin radan, ohjasin todella huonosti. Pussi oli raskaampi kuin mitä Savisaarella ja Rosie ei meinannu tulla läpi. Sitten petrattiin, valssit meni hyvin ja putkikin onnistui kun älysi käyttää oikeaa sanaa. A-esteellä Rosie ei löytänyt on/off asentoa, koska A:ta ei ennen oltu tehty osana rataa. Kepit menivät oikein hyvin.

Jostain syystä meitä ei, kuten monia muita, pyydetty näyttää A-estettä erikseen. Kokeenpitäjä tuntui vakuuttuneen huonoudestamme ja sähläyksestämme jo heti kokeen alussa. Hylky tuli... Kauhea pettymys ja masennus. Kuinka noloa, mutta armottoman vaikeaa olikaan pidätellä omaa itkuaan kehän laidalla. Ja minä en itke helposti! Masennus on vasta nyt aamulla vähän hellittänyt. Koko yön mietein, jatkaako agilityä vai ei, ja unta tuli ehkä 5 h. Päädyin siihen, että jatketaan, mutta harrastusmielessä. Enää en hinkua edes ko. kisavalmiisiin, jos porukka on noin ikävää. Tai en ainakaan vielä, ennen kuin nahan paksuutta on tarpeeksi sietää räyhäämistä turhasta...

Valoisia puoliakin asiasta löytyy toki. Rosie on hyvin ehdollistunut koppeihin ja perjantaina päästään treenaamaan lähtöä suljetusta kopista. Lisäksi pujottelu onnistui ihan OK:sti; Rosie oppisi kepit ihan varmasti, kun nyt jaksaisi treenata!

Onneksi agi ei ole meille se yksi ja ainoa harrastus, onhan noi maastotkin, jotka on kivempaakin ;) Mistä tuli mieleen, että Rosie on ilmoitettu nyt Hailuotoon!


Rosie alkukesän treeneissä.

perjantai 17. syyskuuta 2010

Meiko 4 v

Meiko meni ja täytti 4 v 12 päivä!
Synttärikuvia:



"Mitä täällä perkelöidään?"

"Hmph."
Tuiskukin on aika ihQ.

ps. Lisäksi päivitin uusiksi blogin ulkoasun. Toivottavasti taustakuva on kohdillaan!

torstai 16. syyskuuta 2010

Uusi ulkoasu ja puuhia

Jepjep, piti taas vähän muokata blogin ulkoasua. Nyt sivukuvakissoiksi ovat päässeet vuorollaan Meeri ja Meiko. Otsikkokuvana on Petri Lehmuksen otos Rosiesta kirmaamassa Espoon koirapuistossa :)

Puuhastelua1: Rosie on saanut viime aikoina mukavasti uusia whippetkamuja, joiden kanssa ollaan ahkeraan lenkkeilty. Eilen päästiin tutustumaan lähemmin Karin tyttönelikköön ja ei voi muuta kuin todeta, että oli kiva reissu niin itselle kuin koirillekin. Rosie tosin otti hittiä ampparivampparilta, joten alkuun tyttö nysväili ja oli ihan kituvana. Tunnin sisään pistopatti kuitenkin hävisi ja vauhtia löytyi. 

 Porukka (Mummo-Ruuta lukuunottamatta) kiitää.
Vasemmalta: Aamu-täti (Pipsqueak Metsämansikka), Kielo (Pipsqueak Qielonkukka), Molly (Leyenda's Brezza Molly),   ja Rosie. Rosie on ilmeestä päätellen ihan juoksuekstaasissa.



Puuhastelua2: Pari viikkoa sitten kokoonnuttiin tutulla ja turvallisella mätsäriporukalla pitämään näyttelyharkkoja. Oli kylmää ja tuulista, mutta jotenkin silti Kati onnistui ottamaan Rosiesta ihan siedettäviä seisomiskuvia. Rosien ilme ei kylläkään kerro mistään muusta kuin eläinrääkkäyssyytteistä ja uhkauksista ottaa yhteyttä PETA:an.


Kuvat (c) Kati Laukkanen

Puuhastelua3: Alkuviikosta Oona ja Toto (Best Looking Blues and Jazz) tutustuttivat minut ja Rosiet uuteen kivaa harrastukseen: Verijälkeen! Rosie hullaantui hommasti heti. Tyttö ottikin vainun ilmasta ja jäljesti juosten. Tätä lisää. Pitää ostaa omaa verta ja alkaa tekemään jälkeä useamminkin. Jäljestyksen päätteeksi Toto, Rosie sekä mukana ollut pikku Jatzi (Tiger's Chaos His Infernal Majesty) saivat rallata pitkin Antikkalaa.

Puuhastelua4: Rosien kanssa ollaan omilla agikepeillä koettu opetella pujottelua... mutta juurikaan mitään tuloksia ei olla saatu. Todennäköisesti ensiviikon maanantaina järjestettävä tasokoe jää suorittamatta keppien takia. Harmi :(