Huoh. Olipa masentava päivä eilen.
Meillä oli Hukka-Putken tasokoe, eli helpohko ratasuoritus, jossa testataan valmiutta päästä kisaavien ryhmiin. Rosien kepit eivät ole vielä mitenkään erityisen hyvin hallussa, joten olin varma, että jos koe johonkin kosahtaa, niin niihin. Mutta kuinkas kävikään...
Oman vuoroni koitettua laskin tietty Rosien irti ja kas, se sinkosi lähtökopeille, jotka sattuvat olemaan samalla kentällä. Rosie oli siis sitä mieltä, että oltiin tultu viehetreeneihin. Jostain ihmeen syystä tasokokeen lisäksi kentällä oli jotkin tagireenit, joista sitten yksi koira ampaisi koppihullun Rosien perään. Siitä sitten koetoimitsijoiden huuto alkoi. Sellainen räyhääminen pistää tälläsen alottelijan ihan sekaisin. Sain Rosien kiinni -- en koskaan epäillyt, etteikö se tulisi kopeilta takaisin kun huomaisi, ettei mitään viehettä ole -- ja sopertelin siinä sitten jotain, että tää on meidän juoksutreenipaikka.
Kokeenpitäjää ei naurattanut. Sain aiemmin kesän mätsäreistä kuvan ko. ihmisestä, että hän on rento ja mukava. Nyt kuitenkin se käsitys muuttui täysin. Hirveä rähinä, vaikka mitään ei kuitenkaan sattunut. Rosien käytös tosin olisi pitänyt mun arvata ja varmaan varottaa, että se saatttaa tempaista kopeille.
Olin ihan itku kurkussa ja sekaisin huutamisesta. Rosie jäi hienosti aloilleen, mutta jo heti ekalla putkella sanoin "pussi" ja Rosie meni hämilleen. Siitä se alamäki alkoikin ,unohdin radan, ohjasin todella huonosti. Pussi oli raskaampi kuin mitä Savisaarella ja Rosie ei meinannu tulla läpi. Sitten petrattiin, valssit meni hyvin ja putkikin onnistui kun älysi käyttää oikeaa sanaa. A-esteellä Rosie ei löytänyt on/off asentoa, koska A:ta ei ennen oltu tehty osana rataa. Kepit menivät oikein hyvin.
Jostain syystä meitä ei, kuten monia muita, pyydetty näyttää A-estettä erikseen. Kokeenpitäjä tuntui vakuuttuneen huonoudestamme ja sähläyksestämme jo heti kokeen alussa. Hylky tuli... Kauhea pettymys ja masennus. Kuinka noloa, mutta armottoman vaikeaa olikaan pidätellä omaa itkuaan kehän laidalla. Ja minä en itke helposti! Masennus on vasta nyt aamulla vähän hellittänyt. Koko yön mietein, jatkaako agilityä vai ei, ja unta tuli ehkä 5 h. Päädyin siihen, että jatketaan, mutta harrastusmielessä. Enää en hinkua edes ko. kisavalmiisiin, jos porukka on noin ikävää. Tai en ainakaan vielä, ennen kuin nahan paksuutta on tarpeeksi sietää räyhäämistä turhasta...
Meillä oli Hukka-Putken tasokoe, eli helpohko ratasuoritus, jossa testataan valmiutta päästä kisaavien ryhmiin. Rosien kepit eivät ole vielä mitenkään erityisen hyvin hallussa, joten olin varma, että jos koe johonkin kosahtaa, niin niihin. Mutta kuinkas kävikään...
Oman vuoroni koitettua laskin tietty Rosien irti ja kas, se sinkosi lähtökopeille, jotka sattuvat olemaan samalla kentällä. Rosie oli siis sitä mieltä, että oltiin tultu viehetreeneihin. Jostain ihmeen syystä tasokokeen lisäksi kentällä oli jotkin tagireenit, joista sitten yksi koira ampaisi koppihullun Rosien perään. Siitä sitten koetoimitsijoiden huuto alkoi. Sellainen räyhääminen pistää tälläsen alottelijan ihan sekaisin. Sain Rosien kiinni -- en koskaan epäillyt, etteikö se tulisi kopeilta takaisin kun huomaisi, ettei mitään viehettä ole -- ja sopertelin siinä sitten jotain, että tää on meidän juoksutreenipaikka.
Kokeenpitäjää ei naurattanut. Sain aiemmin kesän mätsäreistä kuvan ko. ihmisestä, että hän on rento ja mukava. Nyt kuitenkin se käsitys muuttui täysin. Hirveä rähinä, vaikka mitään ei kuitenkaan sattunut. Rosien käytös tosin olisi pitänyt mun arvata ja varmaan varottaa, että se saatttaa tempaista kopeille.
Olin ihan itku kurkussa ja sekaisin huutamisesta. Rosie jäi hienosti aloilleen, mutta jo heti ekalla putkella sanoin "pussi" ja Rosie meni hämilleen. Siitä se alamäki alkoikin ,unohdin radan, ohjasin todella huonosti. Pussi oli raskaampi kuin mitä Savisaarella ja Rosie ei meinannu tulla läpi. Sitten petrattiin, valssit meni hyvin ja putkikin onnistui kun älysi käyttää oikeaa sanaa. A-esteellä Rosie ei löytänyt on/off asentoa, koska A:ta ei ennen oltu tehty osana rataa. Kepit menivät oikein hyvin.
Jostain syystä meitä ei, kuten monia muita, pyydetty näyttää A-estettä erikseen. Kokeenpitäjä tuntui vakuuttuneen huonoudestamme ja sähläyksestämme jo heti kokeen alussa. Hylky tuli... Kauhea pettymys ja masennus. Kuinka noloa, mutta armottoman vaikeaa olikaan pidätellä omaa itkuaan kehän laidalla. Ja minä en itke helposti! Masennus on vasta nyt aamulla vähän hellittänyt. Koko yön mietein, jatkaako agilityä vai ei, ja unta tuli ehkä 5 h. Päädyin siihen, että jatketaan, mutta harrastusmielessä. Enää en hinkua edes ko. kisavalmiisiin, jos porukka on noin ikävää. Tai en ainakaan vielä, ennen kuin nahan paksuutta on tarpeeksi sietää räyhäämistä turhasta...
Valoisia puoliakin asiasta löytyy toki. Rosie on hyvin ehdollistunut koppeihin ja perjantaina päästään treenaamaan lähtöä suljetusta kopista. Lisäksi pujottelu onnistui ihan OK:sti; Rosie oppisi kepit ihan varmasti, kun nyt jaksaisi treenata!
Onneksi agi ei ole meille se yksi ja ainoa harrastus, onhan noi maastotkin, jotka on kivempaakin ;) Mistä tuli mieleen, että Rosie on ilmoitettu nyt Hailuotoon!
 |
| Rosie alkukesän treeneissä. |
3 kommenttia:
No kylläpä oli kurjaa käytöstä kokeenpitäjältä >:(
Kannattaa jatkaa vaan, ei tuommoisen tarvitse pilata hyvää harrastusta! Te ootte hyviä!
Ikävä kyllä aina itsekunkin kohdalle sattuu ikäviä ihmisiä ja tilanteita. Älä anna YHDEN ikävän ihmisen räyhäämisen pilata KOKO teidän harrastusta, josta satavarmasti kuitenkin nautitte ja jota Rosie osaa!
Jutussasi totisesti korostui harrastaminen pahimmillaan. Treenarilla on ollut joku oma ikävä juttunsa meneillään; raskas työpäivä takana, hammassärkyä tai autosta on hajonnut juuri pakoputki. Aina ei "jaksa" tajuta, treenarikaan, että eläimet ovat vain eläimiä. Ne voivat juoksahdella oman päänsä mukaan; ja nyt oma paha olo on "sopivasti" purettu sitten Sinuun; eli sait totisesti enemmän kuin "ansaitsit".
Koita päästä asian yli ennenkaikkea miettimällä, että kuinka tyhmää on antaa yhden treenarin pilata koko teidän tulevaisuus? Ja vielä; suurin osa ihmisistä ja harrastajista on kuitenkin mukavia! :)
On mullakin mennyt joskus mieli maahan vaikkapa juoksuradoilla; olipa mun edesmennyt wipukka "häpeäksi rodulle" treenarin mielestä, kun se ei juossut. Ei ihan kiva sanavalinta. ;D
Siispä pää ylös ja eteenpäin! Meiltä Kenzolasta isot tsempitykset;
Anita & pojat
Mä niin ymmärrän sun fiiliksen! Tosi tylyä käytöstä siltä ohjaajalta vai mikä se nyt olikaan! Mulle tuli niin mieleen tuosta sen Isrokin kissanäyttely jossa Viivi jätettiin ilman sertiä kun oli toiseksi viimeistä sertiä vaille korkeimpaa titteliä ja tuomari sanoi että se ei näytä edes itämaiselle... enemmän burmalle! Ei onnistunut itkun pidättäminen minulta silloin vaikka en vakavasti näitä asioita otakkaan!
Harrastusmielessä jatka ihmeessä niin kauan kun sinulla ja Rosiella on kivaa! Sitten jos se kiva loppuu niin sitten taukoa jonkin aikaa ja jos kiinnostaa niin myöhemmin uudelleen! :D
Lähetä kommentti