sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Hoitomäyrä

Sima, the Dire Badger


Simasuu tuli meille eilen hoitoon päiväksi... pariksi... ehkä melkein viikoksi :) Ei olla tarkkaan vielä päätetty siskon kanssa, kuinka kauan Sima täällä majailee. Meikon mielestä olen yksin mielipiteessäni siinä, että on kiva kun on pentu hoidossa. Meiko ja muut viikset ottivat tulokkaan kyllä vastaan hyvin lunkisti -- ei oikein jaksanut kiinnostaa tollanen kakara. Ei kunnes kakara rupesi jahtaamaan. Tuisku ja Meeri menivät vain pois alta ja sitten eilisillan vähän varoivat epäluotettavaksi osoittautunutta tunkeilijaa. Meiko taas... sähisi, ja kun Sima ei uskonut, löi :) Sima ehdollistui sillä kertaa sähinä --> mottasu kissalta. Eipä ole poitsu enää Meikoa häirinnyt. Toisaalta kissat ei enää ihan niin hirveästi kiinnostakaan Simaa. Meeri ja Tuisku kävelee ihan lunkisti miehen ohitse nekin tai kiipeävät korkealle, jos Sima kaikesta huolimatta yrittää leikkiä. 

Rosie, the Deep Stalker

Rosien mielestä Sima on välillä ällö, välillä kiva. Viereensä se ei Simaa huoli, mutta leikki- ja vammailuseura kelpaa kyllä, hah. Eilen illalla tyypit juoksi rinkiä sohvalle -> kierto sohvapöydän takaa -> sohvalle ihan tohkeissaan. Yöllä Rosieta ärsytti, jos Sima nostettiin sängylle (mulla on parisänky, eli tilaa on) eikä aluksi nukkumisesta meinannu tulla mitään! : ) Saa nähdä, miten tämä yö menee. 



Metsässä koiruudet ovat kyllä viihtyneet hyvin kahdestaan! Tarpeiden teon ja nuuhkinnan jälkeen alkaa hitonmoinen ähkinä ja puhkina ja Rosie roikkuu Siman niskassa. Sima rakastaa olla metsässä viipottamassa vapaana. Kun tullaan ulko-ovesta se ottaa heti selvän kurssin kohti metsää (ja usein pidättää pissinsä aina metsän laitaan asti, hyvä!) Sima ei vielä ihan 100% osaa nimeään, mutta hyvin se reagoi, kun sille jotain huutelee eikä todellakaan ole mikään karkuri vaan seuraa todella hyvin mukana. Ja jos Sima menee edelleni, niin Rosien tavoin se vilkuilee taakseen ja pitää silmällä, etten minä katoa silmistä. 



Sima tutustui tänään myös yhteen Rosien parhaista kamuista, Sira-weilshiin. Marjo otti makeita kuvia porukasta! Touhukkaan päivän jälkeen uni maittoi... (myös minulle, kiitos huonosti nukutun viime yön!)



Rosien takapää on yhä törkiän turvoksissa ja verta on tullut aikalailla! Juoksut ovat nyt kestäneet 2 viikkoa jos lasketaan niistä ensimmäisistä parista veritipasta lähtien. Josko tässä kohta loppuisivat, niin pääsisi agilityyn ja viehetreeneihin! :D

Ei kommentteja: