perjantai 28. marraskuuta 2008

Jännäilyä

Meillä on tapana tehdä kissojen virikkeeksi lelu teippimälli+siima+keppi, joka saa kaikki kissat ihan sekaisin. Tapaan pitää lelua piilossa kaapissa. Noh, tiistaina Tuisku-kissa oli yöllä availlut kaapin ovet ja kaivanut lempparilelunsa esiin -- Kun aamulla löysin lelun, oli siima tyystin kadonnut! Osasin heti epäillä Meikoa. Muut meillä ei tollaisia lankoja ja naruja jauha. Siinä vähän nieleskelin ja mietein, pitäisikö katti viedä samantien ell vai mitä (tuli vähän kummitusjuttuja mieleen, kun on lueskellut Pyynön fleecepurkua.) Tultiin kuitenkin siskoni kanssa siihen tulokseen, että kun kissa on oireeton, niin seurataan vielä.

Tänäaamuna odotti sitten iloinen ylläri, kun hiekkiksessä löytyi pieni pökäle ja iso pätkä siimaa -- todennäköisesti siis koko setti! Olipa helpotus! :,-D Haluaisin vakuuttaa Meikon, kun näitä vahinkoja sattuu, mutta jotenkin tuntuu, että tuo taipumus tavaran syöntiin taitaa lukeutua itämaisilla ihan käytöshäiriöksi. Eipä Tapiola korvaisi siis. Huoh, täytyy olla entistä tarkempi tästä edes. Piilottaa stuffit lipastotyyppisiin kaappeihin, mitä ei saa auki edes Tuisku-kissat.


Narukulinarismin lisäksi Meikon nykyisiä harrastuksia ovat sosiaalityö ja sosiologia.

1 kommentti:

Sirpa kirjoitti...

Hyvä, että siima tuli ulos ihan itsestään. :) Minusta on tullut supertarkka kissan retuuttelemien tavaroiden suhteen sen jälkeen, kun se viime vuonna söi kissanpallon ja joutui suolistoleikkaukseen. Onneksi toipui. :)