Kissojen ja koirien ystävyys

... On jotain todella koskettavaa, herttaista ja kaunista!

Rosie ja Tuisku viettävät iltaa sohvalla.

Kuten me kaikki tiedämme, kissat ja koirat ovat hyvin erilaisia eläimiä monessakin mielessä. Ne poikkeavat toisistaan rakenteellisesti, habituaalisesti sekä ennen kaikkea viestimistavoiltaan. Erityisen tärkeän eron tekee niiden poikkeava sosiaalinen käyttäytyminen. Hyvin harva kissa suhtautuu vieraaseen lajikumppaniinsa innokkaasti ja leikinhaluisesti; jos näin olisi näppylät, niin olisi olemassa varmasti myös kissatapaamisia ja kissapuistoja. Kerran tuttuni sanoi, että on tilastollinen ihme, että kissanäyttelyissä pystyy yleensäkään käymään niin iso joukko kissoja. Kissat useinmiten vastaanottavat suurella ennakkoluulolla lajikumppaninsa ja jos kyse on reviirille tunkeutujasta, voi seurauksena olla hyökkäyskin. Tältä kantilta pohdittuna ei ole mikään ihme, jos joillain kissoilla menee pitkäkin aika hyväksyessään täysin eri lajin yksilö, joka ykskaks tupsahtaa kissan reviirille. Ja kuin tilanne ei olisi jo tarpeeksi ällöttävä kissan mielestä, niin kummajainen ei vieläpä millään tunnu ymmärtävän, mitä kissa yrittää signaaleillaan sille viestittää. Näin asia meni meidän Meikon kohdalla, ja vaikka Rosie ja Meiko ovatkin eläneet sulassa sovussa, niin vasta nyt keskinäinen ystävyys on alkanut kehittyä.

Olen saanut viime aikoina huvituksella seurata, kuinka Meiko on alkanut tykkäämään -- kyllä, tykkäämään! -- Rosiesta. Samasta pennusta, jota se mätti pupillit inhosta lautasen kokoisina. Meiko osoittaa kiintymystään erityisen suloisin tavoin koiralle. Se puskee, kierähtää selälleen ja puree. Valitettavasti Rosie ei vielä osaa tulkita, mitenkä sen pitäisi suhtautua näihin huomionosoituksiin.

 - Puskemisessa ei ole ongelmaa. Joskin entisen pahoinpitelijänsä läsnäolo saa Rosien välillä vähän jännittyneeksi, vaikkakin haluan painottaa, ettei Rosie missään nimessä pelkää Meikoa. Meiko on pikemminkin sen silmissä arvaamattomuuden perikuva...

- Selällä kelliminen -- tämä on Meikon herkin tapa osoittaa, että se luottaa ja rakastaa jotakuta. Silloin se haluaa rapsutuksia, mutta on samalla hyvin tarkka, mitenkä sitä rapsutetaan ja kuinka kauan. Väärä liike tai ajattelematon kuonolla tönäisy loukkaa Meikon sievistelyä ja tästä seuraa joko läppäisy päälaelle (kissojen tapa kertoa toisilleen, että "teit väärin, en pitänyt tuosta") tai puraisu samaan paikkaan (saman asian ilmaisu järeämmin.)

- Puraisusta päästäänkin siihen kolmanteen viestinnälliseen ongelmaan. Rosien on selkeästi usein vaikea hahmottaa, että pureminen kaulalle tai närppiminen sieltä täältä ovat hellyyden osoituksia, kun toisaalta pureminen voi myös tarkoittaa ihan päin vastaista asiaa.

Meiko ei ole kuitenkaan vielä luovuttanut, vaan yrittää edelleen joka päivä seurustella Rosien kanssa ja jopa pyytää sitä leikkimään, mutta kas kun koira ei osaa, se saa lisää tassua. Rosie ottaa tyynesti vastaan sen huomion, mitä se saa, sillä sille kissoilta tuleva huomio on puhdasta kultaa. Mikään ei voita Meeriltä saatuja korvapesuja!

Minua harmittaa, ettei ikinä kamera ole oikeaan aikaan kädessä, jotta saisi tallennettua, kuinka monivivahteista ja mielenkiintoista koiran ja kissojen välinen viestintä on! Ne oppivat ymmärtämään toisiaan, toden totta. Eritoten Rosien kohdalla olen huomannut erityisen hellyyden sen painiessa Meerin kanssa tai kirputtaessaan Meeriä ja Tuiskua (Meikoa se ei uskaltaisi.) Se ymmärtää, ettei Meikoa kannata tuijottaa silmiin, vaan kannattaa väistää katsetta. Rosie myös osaa katsella lunkisti sohvalta, kun kissat vetävät iltarallia ja tuumailla, että hyvää viihdettä tämä kissojen kilpajuoksu!