Me aloitimme siis pentukurssi Active Trainersilla 15.9 ja paljon on tullut opittua ihan jo näillä parilla kerralla mm. koskien oman koiran motivointia. Herkut pitää valita huolella -- mieluiten paria erilaista -- ja sitten on ** pakko ** olla mukana jokin lelu, jota Rosie saa "voittaa" itselleen suoriuduttuaan hienosti. Ilman lelumotivointia Rosie ei jaksa kiinnostua. Mikään herkku maailmassa ei voita lelua :)
Tämänpäiväinen pentukurssi jännitti aikalailla, koska ilmat ovat kylmenneet huomattavasti sitten viimeviikon. Pelotti suorastaan, että Rosie kieltäytyy tekemästä mitään ja vaan hytisee surkeana. Onneksi olin ainakin vain puoliksi väärässä näine pelkoineni! Raasulla oli kyllä kylmä, ei siihen auttanut säärystimet kaulassa ja hurttamanttelit. Sen sijaan pienet leikkihetket kyllä pitävät lihakset lämpiminä ja mielenkin vireänä. Kylmä ei itsessään ollut ei-motivoiva tekijä, mutta jotenkin Rosiella oli keskittymiskyky hukassa. Veikkaan, että se kerkesi vanhemmillani odottaessa enkuntuntieni ajan rymytä Bonnyn kandda itsensä väsyksiin(jälleen kerran...) Aina kun ohjaaja tuli tarkistamaan, miten meillä sujui, niin Rosien keskittyminen herpaantui ja kohdistui siihen iiiiihanaaan ihmiseen, joka häntä tuli nyt katsomaan! Siinä ei auttanut sitten enää naksuttimenkaan paukuttelu. Piti vaan hymistä nolona, että: "Rosiella taitaa vähän olla tällainen päivä..." tai "Eipä nää wipukat kovin miellyttämisenhalusia ole yleensä ottaen ehehhe..." *sore loser*
Noooo, kaikinpuolin hyvin Rosie siellä jaksoi ja opittiin paljon uutta. Tai oikeastaan saatiin vasta alulle uusia asioita, jotka tottakai pitää vielä vahvistaa kotona harjoitellen! Näitä asioita olivat mm. peruutus, pyöriminen, venytykset kohti takalistoa ja jalkojen ali pujottelu. Ihan hauskoja harjoituksia kaikki! Kurssin loppussa meillä oli vielä esteharjoitus. Olin miettinyt päässäni, kuinka helppoa mokoman esteen ylitys onkaan Rosielle, koska me ollaan jo harjoiteltu pieniä hyppyjä metsikössä. Noh, aina ei voi voittaa. Esteelle mentäessä onnistuin tiputtamaan toisen tukitolpan, joka sitten rämähti maahan niin, että kaikuvassa hallissa vaan kolisi. Rosie säikähti ja minä hermostuin. Lopputuloksena jouduin varmaan viiden minuutin ajan houkuttelemaan hurttaa rohkaistumaan ja ylittämään esteen. Oma hermostumiseni (kärsin vsuorituspaineista) aiheutti sen, että Rosie ei tosiaankaan uskaltanut tulla matalan esteen ylitse ennenkuin sitä maanitteli ja kehui hirveästi. Sitten otettiin uusiksi koko hyppyrumba, ei ongelmia. Huh helpotusta :) Välillä tuntuu, että pentukurssi on enempi kouluttajakurssi. Mun pitäisi oppia säheltämään vähemmän ja sen sijaan rauhoittamaan koiraa omalla käytökselläni. Toivottavasti Rosie on anteeksiantavainen mun mokista.
Loppuvartti menikin sitten taas siinä, kun pennut saivat riekkua. vapaina hallissa. Rosie ihan ensimmäisellä käytännönkerralla vähän arkaili muita pentuja, mutta nyt se oikein juoksi keskelle hallia, kailotti VUH! kimakalla vipukkaäänellään ja kokosi oikean lössin takaa-ajajia itselleen. Eipä näyttänyt Rosie siitä hermostuvan, oli vaan aika innoissaan, kun kukaan ei kuitenkaan saa kiinni ellei oijo eteen. Mutta niitä oikojia varten Roxi on opettanut Rosielle kuinka tehdään tiukkoja kurveja ;) Siinä pistin merkille, että hyvin on lihakset kehittyneet tytöllä verrattuna vaikka siihen, missä oltiin 2 viikkoa sitten!
Kotiin tultaessa Rosie oli yhtä aktiivinen kuin kuollut koira, joten repäistiin sitten kissojen kanssa ja virittelin uuden lelun: Keppi, narua ja palanen Rosien pannan ylijäämää. Tuli aika mieleinen lelu! Se nahkainnen pannankappale oli jotain todella uutta ja ihmeellistä. Kun sitä liikutti parvikelasia vasten, niin kissat olivat ihan suunniltaan. Vissiin putkahti mieleen kaikki kesäiset muistot kärpäsistä. Leikin loputtua Meiko huusi kovaan, vonkuvaan ääneen, mitä se ei yleensä tee.... "Minne se ihana lihava kärpänen meni ???"
Nyt sain aikaiseksi zooplus tilauksen. Emmein varmaan tunnin verran, minkälaisen pedin tilaisin Rosielle. Mukavampi vs. helpompi pitää siistinä (kestävämpi ja itse asiassa halvempikin.) Päädyin kestävämpään, nahkaiseen vaihtoehtoon, mutta tilasin bonuspointeilla myös sitten pörröalusen tähän nahkapetiin. Erillinen alunen on aina helppo pestä ja imuroida karvoista (Ei niinkään että Rosien karvat olisivat ikäviä, mutta se on salettia, että Meerin karvat ovat!) Sitten löytyy tuo fleecepeitto, jonka meinasin katkaista kahteen osaan siten, että toinen menee kevythäkkiin lämmikkeeksi ja toinen jää varsinaiseen pesään peitoksi.
Tulevasta ohjelmasta vielä sen verran, että torstaina Rosie menee tehostusrokotuksille, eli puolessa välissä lokakuuta päästään koirapuistoilemaankin, jippii. Perjantaina pukkaudun varmaan Orifameille varastamaan pari Tuiskun lapsenlapsista... sen simskun ja punaisenmiehen varmaan varastan... <3
Rosie Hurtta-puvussaan 24.9 Pappilan pellolla. 35cm Hurtta on jo liian pieni. 40cm Hurtta on vielä liian iso. Elämä ei ole aina helppoa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti