Siitä onkin jo vuosi, kun viimeksi pyörähdettiin itämaisduon (=Meiko&Tuisku) kanssa näyttelyissä. Eli oli jo aikakin käydä näyttäytymässä tänään Sorsasalon raviradalla. Näyttelyt oli järjestetty upeasti: oli tilaa, ilmaa ja sopiva lämpötila. Tällä kertaa Tuisku oli arvostelussa ja Meiko turistina. Kaiken kaikkiaan viikset ottivat näyttelyn ihan mukavasti, mussuttelivat fewdsiä ja pötköttelivät. Tottakai aamulla tilanne näytti todellista antisosiaalisemmalta:
Hui apua, en kyllä tule ulos pesästä! tuumasi Tuisku.
Mielummin tukehdun tänne kuin esiinnyn! mietti Meiko.
Nooh, jahka muutama tunti vierähti, niin kyllä kaverukset alkoivat naamojaan enempi näytellä ja halusivat häkistä sylkkyyn istumaan.
Voiko täältä karata?
Tuiskun arvosteli puolalainen Marek Chadaj -- Jälleen kerran täysin uusi tuttavuus tällaiselle sunnuntaiharrastajalle :) Chadajin mielestä Tuisku-ukko oli tasapainoinen, kivan täplikäs tapaus, jolla voisi olla avoimemmat korvat ja vähemmän dominoivat silmät. Chadaj sanoi, että silmät ovat kyllä oikean muotoiset, mutta koska Tuisku oli arvosteluhetkellä kovin kauhistunut, niin silmät "olivat tänään liian isot." Mua hihitytti, sillä meidän Tuisku on kyllä 100% naturelli pallosilmä! Välillä en ymmärtänyt mitään, mitä Chadaj sanoi. En esim. sitä, että meidät pyydettiin TP-valintaankin. No mikäs siinä! TP-valinnoissa (yllätysyllätys :D) Mao -komistus pokasi taas voiton, mutta on se silti aina ilo ja kunnia päästä edes osallistumaan TP-valintoihin! Tuisku venyi hienosti. Mokoman metriheikin venyttäminen on melkoisen työteliästä, itse asiassa.
Tuisku Chadajin pöydällä apua!-ilmeen kera.
Itse näytteilleasettajakin viihtyi varsin hyvin. Oli kiva nähdä kaikkia, ihmisiä sekä kissoja, pitkästä aikaa! Ja osaa porukkaa ensimmäistä kertaa. Tuli mussuteltua omat keksit ja toistenkin immeisten keksit, sekä tietty Oin ja Velhon SP-juhlakarkit ja sipsit! Onnea vielä kerran, Hanne! Upea suoritus Oilta, kun tytteli ylsi valmistujaispäivänään vielä KP:ksi!
Yritin myös kuvaillakin, mutta aika kehnosti siinä onnistuen. Kuviin tuli paljon kohinaa jne... Tässä kuitenkin pari:
Sulon arvostelu. Chadaj ihmettelee, että mikä rotanhäntä se tämä on. Sulo oli hienosti kategorian paras pentu, onnea :)
Sulon iskä, Vili.
Yritin kuvata Tuiskua ensimmäisen Capic-sertinsä kanssa, mutta Meiko oli sitä mieltä, että "munhan tää on!"
Seuraavan kerran näyttelyihin lähdetäänkin Rosien kanssa, eli 5.12 Kaapelitehtaalla pidettävään pentunäyttelyyn. Kissanäyttelyiden suhteen jään varmaan odottelemaan jonkin näköistä ratkaisua Meikon värikysymykseen. Jos tosiaan jokin hopea-geenitesti tulisi käyttöön, niin sehän olisi todella hienoa Meikon kannalta. Pitää varmaan värväytyä ensi ISROK-näyttelyihin assariksi, jos ei ole omaa kissaa, jota näyttelyttää ;)
Mä taidan nyt suunnata suihkuun ja nukkumaan! Törkeä väsymys! Kiitos Isrokille hienosti rullaavasta näyttelystä ja posseille mukavasta seurasta!
PS: Ai niin, Meiko eikä Tuisku kummatkaan asioineet hiekkalaatikolla näyttelyn aikana. No, Meiko sitten aloitti hirveän show:n automatkalla kotiin. Taisi iskeä aivan ylitsepääsemätön hätä => koko pesä oli ihan märkänä! :D Mutta onneksi ne voi aina pestä...
5 kommenttia:
Kiitokset onnitteluista! Melkoinen ylläri oli tuo Täpläahterin menestys, mutta erittäin mieluinen sellainen, se kun on juuri nyt parhaassa näyttelykunnossaan ikinä (=ei ole läski)! :D
Hienoja kuvia olet ottanut, ehkä voisit ruveta kiertelemään näytelmiä kameran kera lailla H. Siltalan? En pistäisi launkaan pahakseni jos vaikka omalla laumallanikin olisi oma hovikuvaaja!
Meiko on nättimys, se pitäisi tosiaan saada näytille. Lykkyä tulevaan koirakoitokseen!
Assarointi kannattaa kyllä, mietin just tänään kun oli ajoittaan taas niin odottelua, että miksi sitä ei nykyään saa aikaiseksi mentyä assariksi.
Assaroidessa päivä kuluu aina ihan hurjan nopeasti ja ehtii kuitenkin hyvin nähdä ainakin kaikki "omalla" tuomarilla kissansa arvostelussa käyttävät tutut :)
Hanne: Ainakin tiedän ottaa pidemmän objektiivin mukaan ensi kerralla, jos lähden kameran kanssa :D Tuo tynkäobjektiivi ei yltänyt tuomarin pöydälle ja nolo oli mennä pyörimään aina siihen ihan viereen!
Mitenkäs Oi:n sait laihtumaan? Meiko ei laihdu millään, vaikka ei edes syö paljoa.
Tintti: Assarointi tuntuu ihan hauskalta hommalta kieltämättä! Sitä pitää alkaa funtsia. Voi sit jemmata sitä palkkaa siltä varalta, jos Meikon sertin keruuta Premioriksi voi joskus jatkaakin.
Mekin oltiin tuolla katselemassa, mutta kytättiin lähinnä siellä yläkerrassa venäjänsinisiä, kun ukko ei itämaisista juuri piittaa. Jos olisin tiennyt että siellä on blogi-ihmisiä jossain, niin olisin saattanu käydä tuijottelemassa Tuiskua ja Meikoakin. :)
Oi (ja muukin lauma) laihtui ihan sillä että lakkasin työntämästä sitä ruokaa niin pirusti! :D Raksujakaan meillä ei aikoihin ole syöty kuin "karkkipäivänä" vaan.
Voi kun omakin ruoka olisi muiden antamisien varassa, saattaisin itsekin olla ohkaisempi! :D
Lähetä kommentti