Meiko 4 v

Meiko meni ja täytti 4 v 12 päivä!

Synttärikuvia:

"Mitä täällä perkelöidään?"

"Hmph."

Tuiskukin on aika ihQ.

ps. Lisäksi päivitin uusiksi blogin ulkoasun. Toivottavasti taustakuva on kohdillaan!

Uusi ulkoasu ja puuhia

Jepjep, piti taas vähän muokata blogin ulkoasua. Nyt sivukuvakissoiksi ovat päässeet vuorollaan Meeri ja Meiko. Otsikkokuvana on Petri Lehmuksen otos Rosiesta kirmaamassa Espoon koirapuistossa :)

Puuhastelua1: Rosie on saanut viime aikoina mukavasti uusia whippetkamuja, joiden kanssa ollaan ahkeraan lenkkeilty. Eilen päästiin tutustumaan lähemmin Karin tyttönelikköön ja ei voi muuta kuin todeta, että oli kiva reissu niin itselle kuin koirillekin. Rosie tosin otti hittiä ampparivampparilta, joten alkuun tyttö nysväili ja oli ihan kituvana. Tunnin sisään pistopatti kuitenkin hävisi ja vauhtia löytyi. 

 Porukka (Mummo-Ruuta lukuunottamatta) kiitää.

Vasemmalta: Aamu-täti (Pipsqueak Metsämansikka), Kielo (Pipsqueak Qielonkukka), Molly (Leyenda's Brezza Molly),   ja Rosie. Rosie on ilmeestä päätellen ihan juoksuekstaasissa.

Puuhastelua2: Pari viikkoa sitten kokoonnuttiin tutulla ja turvallisella mätsäriporukalla pitämään näyttelyharkkoja. Oli kylmää ja tuulista, mutta jotenkin silti Kati onnistui ottamaan Rosiesta ihan siedettäviä seisomiskuvia. Rosien ilme ei kylläkään kerro mistään muusta kuin eläinrääkkäyssyytteistä ja uhkauksista ottaa yhteyttä PETA:an.

Kuvat (c) Kati Laukkanen

Puuhastelua3: Alkuviikosta Oona ja Toto (Best Looking Blues and Jazz) tutustuttivat minut ja Rosiet uuteen kivaa harrastukseen: Verijälkeen! Rosie hullaantui hommasti heti. Tyttö ottikin vainun ilmasta ja jäljesti juosten. Tätä lisää. Pitää ostaa omaa verta ja alkaa tekemään jälkeä useamminkin. Jäljestyksen päätteeksi Toto, Rosie sekä mukana ollut pikku Jatzi (Tiger's Chaos His Infernal Majesty) saivat rallata pitkin Antikkalaa.

Puuhastelua4: Rosien kanssa ollaan omilla agikepeillä koettu opetella pujottelua... mutta juurikaan mitään tuloksia ei olla saatu. Todennäköisesti ensiviikon maanantaina järjestettävä tasokoe jää suorittamatta keppien takia. Harmi :(

Kalakukkomaastot 2010

Täytyypä sanoa, että olen ihan myyty maastokisoille -- kiitos lauantain ja SSVH:n upeasti handlaamien kisojen Nilsiässä! Päivä oli pitkä, jo ilman matkoja lukuunottamatta tuli törötettyä pellon kupeella 9 tuntia. Mutta ei kai ex-kissanäyttelyihmiselle sellainen ole mitenkään ennenkuulumatonta ;) Sitä paitsi mikäs siinä törötellessä, kun paikalla oli kivoja ihmisiä ja ihania koiria. Kotiinpääsyä en edes kiihkeästi odottanut, vaan tuloksia :D Oli huippua, että pääsimme matkaan Hennan ja Jasson kanssa. Jasson puolesta tuli paitsi jännitettyä (ettei vaan kaadu nopsa tyttö) sekä riemuittua Jasson voittaessa YK-nartut ja saadessa Serti!

Mutta sitten Rosien juoksuihin. Kovasti jännitin, kuinka tytölle käy, kun ilmoitin sen kisaan ilman kunnollista treeniä (Rosie ei ollut koskaan ennen koko moottoriviehettä nähnyt tai mutkittelevan vieheen perässä juossut.) Lisäksi pelotti, että minun pari viikkoa kestäneet flunssailun takia pissityksiksi jäänyt lenkkeily olisi heikentänyt Rosien kuntoa. Nämä huolet olivat turhia: Rosie juoksi alkuerissä 242 pistettä ja sai tuomareilta aika tasaisesti pisteitä 15-17/20 kaikilta osa-alueilta (nopeus, äly, ketteryys, kestävyys ja innokkuus.) Rosielle sattui pariksi Lionheart-komistus, sillä nartut ja urokset juoksivat samassa. Olen oikein tyytyväinen, kuinka pikku tyttöni pysytteli itseään isomman uroksen vauhdissa! Kyllä se oman koiran kisaamisen katsominen pistää hymyn huulille... (Kai pitäisi olla huolissaan omasta mielenterveydestä, kun muovipussia jahtaavan hurtan katseleminen on niin oi-ihana-elämys!) Alkuerien jälkeen Rosie oli 6/16 ja finaaliinhan sillä pääsi!

Lionheart, kaunis ja nopea komistus! (Kuva: M.Pitkänen)

Rosie on kyllä jännä whippetti, sillä se osaa radan läheisyydessäkin asettua lepäämään ja ottaa lunkisti. Kuvassa Rosie lepäilee pöydän alla meidän ihmisten aterioidessa makkaralla

Finaalissa Rosien pari oli sama kuin alkuerissäkin, eli Lionheart. Tällä kertaa ukkeli vaan näytti, mistä sertijuoksijat on tehty: nopeudesta ja kestävyydestä! 

Rosie ja Lionheart lähetyksessä.

Ja irti!

Jee, se on nyt meidän! (Kuvat: M. Pitkänen)

Rosiella oli kova pala pysyä Lionheartin ja vieheen perässä ja se joutui (tosin pikkuisen vain) oikaisemaankin. Olin peloissani, että näinkö tuli huonot pisteet. Lisäksi tein aloittelijan typerimmän virheen: otin koiralta kopan pois ennenkuin radalta oli ehditty kunnolla pois! Lähettäjä huomautti asiasta, jonka jälkeen juttelin konkareiden kanssa. Kopan ottaminen liian aikaisin pois on virheenä niin paha, että siitä voi saada diskin. jos tuomari päättää olla ikävä. Varoitukseni siis kaikille teille kanssa-aloittelijoille! Olin tietenkin ihan kauhuissani, että näinkö aiheutin Rosielle diskin omaa tietämättömyyttäni. Palkintojenjakoa ja tulosten ilmottamista odotin siis kivi sydämmelläni ja purkaen huoliani ja typerää koppamokaa joka ikiselle, kun muuta en osannut ajatellakaan siinä vaiheessa enää :D

No, huolet jälleen turhia: Rosie paransi vain pisteitään! Finaalista tytsi repäisi 246! Eli kokonaispistemäärä oli 488! Koska tällä kertaa urokset kisasivat samassa, kuin normikokoiset nartut, niin tietenkin ne sijottuivat kärkeen paremalla kunnollaan ja voimallaan :) Nartuista Rosie olisi ollut kolmas.Tosin en osaa olla kuin onnellinen, sillä sertit menivät ihanille koirille, Coculle (P.Kapteeni Koukku) sekä Rosien kisakaverille eli Lionheartille! Onnea!!!

Lopullinen tulos siis: 488 pist + SA, 7./16 ! Olen hyvin tyytyväinen! Ja Rosie on myös... tytsi tykkäsi niin paljon juosta :)

 .... Ja lopuksi amatöörikysymys: mitä tarkalleen lyhenteet VICA, VICL ja VICY tarkoittavat...?

Reissu Etelään

Kuten yllä lukee, me matkattiin viikonloppu reissulle etelään :) Ohjelmassa oli pleikan tahkomista ja herkuttelua kaverin kanssa, näyttelyt sekä Rosien ja Mellin siskomiitti. Oli kiva matka kyllä! Koska ketään tuskin kiinnostaa lukea Red Dead tai Damnation peleistä, hyppään suoraan näyttelyihin.

Rosiella ei mennyt ihan niin nappiin, tulos oli Erittäin Hyvä ja junnujen kilpailuluokan 3... Harmittaa, mutta tuomari oli tiukkuudestaan tunnettu Marja Talvitie. Eniten harmittaa, koska kerrankin olisi ollut ERI-ruusukkeita ja minä olisin niin halunnut sellaisen! :) Talvitien arvostelu Rosiesta meni näin:

 “Erittäin hyväntyyppinen, sopivan kokoinen. Kuonon tyvi saisi olla täyteläisempi mutta hyvä pää&ilme. Hyvä kaula & kaunis ylälinja. Reisi saisi olla pidempi. Voisi liikkua hieman pidemmällä askeleella. Miellyttävä käytös.” 

Eli arvostelu ei yhtään sen pöllömpi. Enää en kyllä ilmota Rosieta Helsingin  kosteisiin ja tuulisiin syysilmoihin ulkonäyttelyihin! Oli ihan perkeleen kylmä, niin itsellä kuin koirallakin! Rosie tärisi kuin horkassa! Talvitien kanssa olen siitä samaa mieltä, että Rosien käytös oli miellyttävää. Kylmästä sekä pitkästä bussi-juna-bussi matkailusta huolimatta Rosie otti lunkisti ja oli urhee. Siitä on kehittynyt melkoinen matkakoira, vaikka pentuna matkustaminen näyttikin huonolta.

Rosie lunkkailee

Näyttelyissä ihastuin Ryppyyn (Pipsqueak Onnenlantti)! Rosie puolestaan ihastui Velveteen-nimiseen Antti-whippetjunnuun -- riehuivat minkä kerkesivät keskenään! Minä niiin haluaisin oman whippetkomistuksen, miksi ei voi omistaa autoa? Olen mittäin luvannut itselleni, etten hanki toista koiraa ennenkuin on auto ... tai edes oma kepo!

Rosie kehässä

(Sidenote: ARGH että Meeri osaakin olla taas sitkeä ja ärsyttävä, tunkee koko aika tielle kun yrittää kirjottaa!) Mutta niin, sitten siskomiittiin! Oli todella ihana tavata Rosien siskoa, Melliä! Viimeksi nähtiin Melli livenä n. 7kk sitten pentunäyttelyissä. Melli on niin kaunis ja herttainen whippetneitonen! 

Siskokset <3

Rosie on viime aikoina olltu huono leikkimään koirapuistossa, syynä se, että se rupeaa heti kärkkymään palloa. mutta Mellin kanssa sentään saivat aikaiseksi sentään parit ravit -- ja sitten menikin pallon kärkkymiseksi Rosien osalta leikki! :D

Rosie elementissään pallo suussa.

Upeat kuvat (c) Mellin iskä! 

Niin kaikki kiva tulee loppuunsa ja tosiaan sunnuntaina palasimme Kuopioon. Eilen oli meillä agiharkat, joista Rosie oli ihan tohkeissaan. Rosie ja minä selviämme jo aika hyvin (mielestäni) erillaisista radoista. Kontaktitkin menee hyvin, mutta etäisyyttä pitäisi vielä treenata. Ja ne kepit, ugh. Liekö saadaan koskaan niitä kunnolla haltuun kun sekä koira että omistaja vihaa niiden opettelua? :D No, ei saa lannistua. Varsinkaan, kun ostin kepit omakseni!

Viikonloppuna Rosie pääsee sitten Kalakukkomaastoihin testaamaan viettiään ja juoksutaitojaan (ja more importantly, pitämään KIVAA!)