Reissua tehty!

Käytiin kolmen päivän kotimaamatkailulla Rosien kanssa! Lauantaina pistäydyimme Lappeenrannan näyttelyissä, joissa Rosie sai ERI:n ja oli nuorten luokan 2. Tuomarina oli Saija Juutilainen, jonka mielestä Rosien etuliikkeet olivat holtittomat, etuosa liian suora ja kuono liian kapea ja jätti  Nyrpelön siksi ilman SA:ta. Rosien siskolla, Nerillä, menikin sitten näyttelyt putkeen: Nerin tulokset oli PN1 SERT CACIB VSP! 

Sunnuntain vietinEspoossa kaverini luona pelaillen Castlevaniaa. Maanantaina oli vuorossa lämmin ja todella mukava kisapäivä Vantaalla Whippet Harrastajien maastomestaruuksissa. Rosiella ei oikein mennyt käyttöpuolellakaan kaikki putkeen, mutta kivaa riitti silti. Alkueristä Rosie sai ainoastaan 214 pistettä ja finaalissa kaatui ja tuli 202 pistettä. Hailuotoon nähden pistekato oli yli 100 pistettä! Rosie tuntui juoksentelevan miten sattui ja ajolinjat olivat kehnot. Tärkeintä kuitenkin, ettei mitään käynyt, vaikka tyyppi veti rähmälleen. Niin, ja sai Rosie sitten maastoista yli 400 pistettä eli sertin arvoinen tulos sentään  eli ei jäänyt ihan vaille SA:ta meidän pääsiäinen!

Bonuksena kivalle kisapäivälle oli se, että saatiin Petri Lehmukselta ja Irene Vinhalta kisakuvia Rosiesta. Näistä tulee aina hyvä mieli! Petrin kuva pääsi blogiotsikkoon, joten läväytetääns tähän Vinhan kuvia!

Tosiaan Rosien koppa meinaa tippua näissä...
En ees alota koppakeskustelua nyt, kun ärsyttää se, ettei meidän kopasta saa säätämälläkään hyvää!

Hurjan hauskasti sitä pystyi tälkiviisiin viettää pääsiäistä. Suuret kiitokset Irinalle, Idalle ja Idan äidille sekä Annelle kyydeistä; Lauralle ja Joonakselle mehusta ja sämpylästä! Ja kaikille kiwoille tyypeille hyvästä seurasta!!

PS: Meikolle ja Meikon tassulle  kuuluu hyvää <3

Rapatessa roiskuu ja Tuisku 4 v

Pitkästä aikaa saatiin draamaakin meille möykkylään. Meikolta irtosi nimittäin kynsi! Tavalliseen tapaansa Meiko könysi kiipeilypuussa ja ilmeisesti tämä kyseinen kynsi jäi kiinni riippumaton kankaaseen. Siitä verenmäärästä olisi voinut kuvitella, että kyseessä on jotain pahempaakin. 

 

Koska kähellystä kiipeilypuussa sattuu yhtenään ja koska Meiko ei ollenkaan näyttänyt kipua ulospäin, Meiko ennätti jonkin 5-15 minuutin ajan käppäillä ympäriinsä. Joka puolella oli verisiä jalanjälkiä -- ja seinillä roiskeita, kun Meiksi oli ravistellut märkää tassuaan...Huh!

Luottolekurimme oli onnettomuuden satuessa hoitamassa lehmiä, joten jäimme odottamaan soittoa häneltä sekä käskyä käymään vastaanotolla. Ell:ltä loppui kuitenkin puhelimesta akku ja lopulta selvisi, ettei  tassua olekaan tarvetta näyttää. Senjalle iso kiitos konsultoinnista. Veren vuooto tyrehtyi ja aluksi 90 asteen asentoon taittunut ja roikkumaan jäänyt kynsi lähti irti itseksiään. Nyt Meikolla on kauluri kaulassa, jotta haava parantuisi tulehtumatta. Jos se tulehtuu, niin sitten on hajettava AB:tä!

WHY?!?

Toisiakin uutisia on, mukavempia. Tuisku täytti tänään 4v! :)

Tuisku on yhtä nuorekas kuin 1-vuotias!

Tuisku ja Tuiskun uusi lelu <3

Pori

Muut menee mummolaan maalle. Me lähdetään Porin keskustaan, Liisantorille! Kissat jäivät tällä erää äitiäni viihdyttämään... tai siis valvottamaan. Meeri oli kuulemma pelkäillyt uudessa ympäristössä itämaisia ja Meiko karjunut pitkin yötä. Ja minä niin kehuin, kuinka mun kissat on tosi kilttejä. Ahem. Meiko-paralla oli ääni käheänä, kun sen kotiin hain, ja sen käytös on nyt muistuttanut enemmän loiskalaa kuin kissaa; koko aika sylisssä tai edes kyljessä kiinni.

Poriin ajelimme siis viime viikolla maantaina ja takaisin lauantaina. Rosie ja Roxi olivat kohteessa mukana, ja Rosie matkusti superrennosti, kun oli postafenia eli matkapahoinvointilääkettä. Se hyppäsi itse autoon ja kelli selällään auton takapenkillä kuin sängyssä konsanaan, ihanaa. Porissa ajanvietettä oli rutkasti: elokuvateatteriin katsomaan 3D:nä Tangled, shoppailua, uimahallissa käyntiä, juustojen syöntiä ja Final Fantasyjen pelaamista tädin kanssa. Rosie ja Roxi pääsivät lisäksi tutustumaan Porin keskustan uuteen koirapuistoon ja Rosien kanssa seikkailimme myös Kirjurinluodossa, jossa Rosie olisi halunnut tappaa kohtaamamme fasaanin.

Rosie ja Rosien pallo koirapuistossa.

Roxi paistattelee.

Allu-tätini luona pääsimme moikkamaan Sini-mummua joka täyttää jo 11 v. Sini on yhä hyväkuntoinen, pulskanpuoleinen mummeli, jonka kyltymätön into kaikkeen heiteltävään tavaraan ei ole sammunut. Tuskin koskaan sammuukaan. Siniin itselläni on vahva tunneside, jahka silloin kymmenisen vuotta sitten olin Sini-pentua hakemassa, nukuin sen kanssa ja leikein sen kanssa paljon oman koiran puutteessa. Sini oli alunperin siis siskoni koira!

Kuukausi sitten tätini oli ottanut toisenkin koiran, Oona-kääpiösnautserin (Uptight Jack's Quinella.) Oona oli melkonen hömppä, joka halusi vain pussailla ja himoitsi mun juustojani :) Kerrassaan sympaattinen tapaus. Sini ja Oona tulevat hyvin toimeen. Roxin mielestä Oona oli iiiihana ja rotuserkukset vähän leikkivätkin. Rosie  taas oli Oonan mielestä liian iso leikkikaveri.

Oona

Kerrassaan mukava reissu siis takana kaikin puolin. Tekemistä riitti sekä itselle että nelijalkaisillekin. Toissa päivänä siis kotiuduimme ja eilen Rosie pääsi jälleen juoksusuoratreeneihin, joskin nyt viehettä vedettiin moottorilla ja yksi kulmakin oli. Vieheen vedon päälle saatiin viellä pullakahvit Annen luona, olipa kivaa. Nyt saa riittää Rosien viehetreenit ja jäämme odottelemaan ensikuun kisoja Uudellamaalla! Jännittää :D

Kunnolla treenataan

Aika on lentävä ilmiö. Whippet Harrastajien maastot ovat jo ensikuussa! Kevät  ja lauhemmat kelit  ovat hiipineet Kuopioon, ja olemme saaneet viimeisen viikon aikana vetotreenauksen hyvin alulle! Minusta on aivan mahtavaa, kuinka viime vuonna sain kerrassaan upeita harrastuskavereita Kuopiosta ja lähisuunnilta. Vetotreenit sujuvat leikkien, pallon heittelyn ja ihmiseltä-ihmiselle juoksutuksen merkeissä varsin mukavasti ja vaivattomasti.

Toto ja Rosie treenaa!

Kivoista harrastuskavereista puheen ollen: Suvi ja Bea olivat meillä yökylässä, ja koirat aiheuttivat meille melkoisen sydärin eilen illalla. Lähdimme iltakymmenen maissa pois koirapuistosta ja siinä koirat irti käppäillessä vilkuilin penkkoja miettien, että onpa perkeleesti ihmiset jättäneet kakkoja keräämättä! Sitten kuljimme jonkin matkaa, kunnes kumpainenkin älysimme koirien jääneet jälkeen. Siellä ne vetelivät jotain penkasta suurella innolla eikä ruusukorvat  loksahtaneet, vaikka huudettiin (ja karjuttiin.) Mentiin sitten hakemaan koiria ja kas yllätystä -- ne vetelivät siellä jauhelihaa! Jauhelihaköntsä, joka Bean suusta tippui, oli kulmastaan kauniin neliskulmainen. Siellä taisi olla siis kokonainen paketti jauhelihaa kakkaisella tiellä koirapuiston vieressä.

Ensimmäinen ajatus: Nyt mejjän koirat on MYRKYTETTY!

Saimme FB:stä tukikeskusteluun Mian, joka helpotti neuvotonta oloamme kertomalla, ettei oksettamaankaan saa lähteä ellei ole varmuutta, mitä koira on syönyt. Niinpä ainoaksi vaihtoehdoksemme jäi seurailla tilannetta. On ilo kiertoa, että selvisimme säikähdyksellä. Mutta oliko jauhelihan tarkoituskin nimenomaan säikäyttää ja pistää koiranomistajat miettimään? Koirapuistolle johtava kävelytie on erittäin kaameassa kunnossa. Roskiksia löytyy peräti 3 kappaletta 5-50m säteellä. Koirapuistossa on lisäksi lapiokin sen varalta, jos pussi unohtui kotiin. Pieni ponnistus jaksavuuttahan siihen  vain vaadittaisiin, että vaikka lapiolla hakisi kävelytien puolelta kakat ja kippaisi koirapuiston roskikseen...

Suvin uskollinen ystävä; Bea.

Keväiset puheenaiheet sikseen. Kyllä Bea on kaunis ja ihana koira. Sitä voisi omistaa vaikka 10 beaa ja rousaria, eikä elämä silti olisi niiden kanssa vaikeaa!