keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Koirien terapeuttisuus, mitä se on?




Roxin ja Rosien (ja jos vielä Bonny on mukana) kävelyttäminen on ainakin enempi haasteellista kuin terapeuttista 8)

tiistai 29. syyskuuta 2009

Puolessa välissä pentukurssia

Me aloitimme siis pentukurssi Active Trainersilla 15.9 ja paljon on tullut opittua ihan jo näillä parilla kerralla mm. koskien oman koiran motivointia. Herkut pitää valita huolella -- mieluiten paria erilaista -- ja sitten on ** pakko ** olla mukana jokin lelu, jota Rosie saa "voittaa" itselleen suoriuduttuaan hienosti. Ilman lelumotivointia Rosie ei jaksa kiinnostua. Mikään herkku maailmassa ei voita lelua :)


Tämänpäiväinen pentukurssi jännitti aikalailla, koska ilmat ovat kylmenneet huomattavasti sitten viimeviikon. Pelotti suorastaan, että Rosie kieltäytyy tekemästä mitään ja vaan hytisee surkeana. Onneksi olin ainakin  vain puoliksi väärässä näine pelkoineni! Raasulla oli kyllä kylmä, ei siihen auttanut säärystimet kaulassa ja hurttamanttelit. Sen sijaan pienet leikkihetket kyllä pitävät lihakset lämpiminä ja mielenkin vireänä. Kylmä ei itsessään ollut ei-motivoiva tekijä, mutta jotenkin Rosiella oli keskittymiskyky hukassa. Veikkaan, että  se kerkesi vanhemmillani odottaessa enkuntuntieni ajan rymytä Bonnyn kandda itsensä väsyksiin(jälleen kerran...) Aina kun ohjaaja tuli tarkistamaan, miten meillä sujui, niin Rosien keskittyminen herpaantui ja kohdistui siihen iiiiihanaaan ihmiseen, joka häntä tuli nyt katsomaan! Siinä ei auttanut sitten enää naksuttimenkaan paukuttelu. Piti vaan hymistä nolona, että: "Rosiella taitaa vähän olla tällainen päivä..." tai "Eipä nää wipukat kovin miellyttämisenhalusia ole yleensä ottaen ehehhe..." *sore loser*

Noooo, kaikinpuolin hyvin Rosie siellä jaksoi ja opittiin paljon uutta. Tai oikeastaan saatiin vasta alulle uusia asioita, jotka tottakai pitää vielä vahvistaa kotona harjoitellen! Näitä asioita olivat mm. peruutus, pyöriminen, venytykset kohti takalistoa ja jalkojen ali pujottelu. Ihan hauskoja harjoituksia kaikki! Kurssin loppussa meillä oli vielä esteharjoitus. Olin miettinyt päässäni, kuinka helppoa mokoman esteen ylitys onkaan Rosielle, koska me ollaan jo harjoiteltu pieniä hyppyjä metsikössä. Noh, aina ei voi voittaa. Esteelle mentäessä onnistuin tiputtamaan toisen tukitolpan, joka sitten rämähti maahan niin, että kaikuvassa hallissa  vaan kolisi. Rosie säikähti ja minä hermostuin. Lopputuloksena jouduin varmaan viiden minuutin ajan houkuttelemaan  hurttaa  rohkaistumaan ja ylittämään esteen. Oma hermostumiseni (kärsin  vsuorituspaineista) aiheutti sen, että Rosie ei tosiaankaan uskaltanut tulla matalan esteen ylitse ennenkuin  sitä maanitteli ja kehui hirveästi. Sitten otettiin uusiksi koko hyppyrumba, ei ongelmia. Huh helpotusta :) Välillä tuntuu, että pentukurssi on enempi kouluttajakurssi. Mun pitäisi oppia säheltämään vähemmän ja sen sijaan rauhoittamaan koiraa omalla käytökselläni. Toivottavasti Rosie on anteeksiantavainen mun mokista.

Loppuvartti menikin sitten taas siinä, kun pennut saivat riekkua. vapaina hallissa. Rosie ihan ensimmäisellä käytännönkerralla vähän arkaili muita pentuja, mutta nyt se oikein juoksi keskelle hallia, kailotti VUH! kimakalla vipukkaäänellään ja kokosi oikean lössin takaa-ajajia itselleen. Eipä näyttänyt Rosie siitä hermostuvan, oli vaan aika innoissaan, kun kukaan ei kuitenkaan saa kiinni ellei oijo eteen. Mutta niitä oikojia varten Roxi on opettanut Rosielle kuinka tehdään tiukkoja kurveja ;) Siinä pistin merkille, että hyvin on lihakset kehittyneet tytöllä verrattuna vaikka siihen, missä oltiin 2 viikkoa sitten!

Kotiin tultaessa Rosie oli yhtä aktiivinen kuin kuollut koira, joten repäistiin sitten kissojen kanssa ja virittelin uuden lelun: Keppi, narua ja palanen Rosien pannan ylijäämää. Tuli aika mieleinen lelu! Se nahkainnen pannankappale oli jotain todella uutta ja ihmeellistä. Kun sitä liikutti parvikelasia vasten, niin kissat olivat ihan suunniltaan. Vissiin putkahti mieleen kaikki kesäiset muistot kärpäsistä. Leikin loputtua Meiko huusi kovaan, vonkuvaan ääneen, mitä se ei yleensä tee....  "Minne se ihana lihava kärpänen meni ???"

Nyt sain aikaiseksi zooplus tilauksen. Emmein varmaan tunnin verran, minkälaisen pedin tilaisin Rosielle. Mukavampi vs. helpompi pitää siistinä (kestävämpi ja itse asiassa halvempikin.) Päädyin kestävämpään, nahkaiseen vaihtoehtoon, mutta tilasin bonuspointeilla myös sitten pörröalusen tähän nahkapetiin. Erillinen alunen on aina helppo pestä ja imuroida karvoista (Ei niinkään että Rosien karvat olisivat ikäviä, mutta se on salettia, että Meerin karvat ovat!) Sitten löytyy tuo fleecepeitto, jonka meinasin katkaista kahteen osaan siten, että toinen menee kevythäkkiin lämmikkeeksi ja toinen jää varsinaiseen pesään peitoksi.

Tulevasta ohjelmasta vielä sen verran, että torstaina Rosie menee tehostusrokotuksille, eli puolessa välissä lokakuuta päästään koirapuistoilemaankin, jippii. Perjantaina pukkaudun varmaan Orifameille varastamaan pari Tuiskun lapsenlapsista... sen simskun ja punaisenmiehen varmaan varastan... <3




Rosie Hurtta-puvussaan 24.9 Pappilan pellolla. 35cm Hurtta on jo liian pieni. 40cm Hurtta on vielä liian iso. Elämä ei ole aina helppoa...

lauantai 26. syyskuuta 2009

Damned blogger

Ahaa, ne kadonneet gadgetit löytyivät -- sivun alta!! Mistähän syystä ne tuonne alas ovat hypänneetkään?? Blondi vietti eräs päivä tällä viikolla tuntikausia miettien, miten gadgetit saisi palautettua takaisin paikalleen. Onko mahdollisesti jokin postauksen kuva ollut niin iso, että sivuelementeille ei ole ikään kuin "jäänyt tilaa"? Mene ja tiedä. Ei ole hyvä tämä blogger.

Tuisku käväisi eilen minun ja Rosien mukana ulkona metsässä. Tuisku oli helppo ottaa mukaan, koska mies menee automaattisesti sturdi bagiin, ja siinä sen sitten kantoi metsään helposti. Koira irti ja Tuisku fleksiin -- and go! Rosieta piti kieltää pari kertaa ihan ärähtämällä, kun tämä oli sitä mieltä, että jippii! nyt leikitään Tuisku :p Tuisku on kissoista se nössöin, joka ei vaan saa koiraa kuriin ... joten mun pitää hoitaa se homma Tuiskun puolesta. Rosie ei samalla tavalla natuuttele ja möyri Meerin päällä. Meikosta puhumattakaan!

Hih, oltiin me kyllä varmana aika näky :) Koiran- ja kissanulkoiluttaja.

Aloitin tänään Incatille mietinnän hiivasta. Useimmat! (jopa RC) kissanruuista sisältää hiivaa... Itselleni puhkesi huoli, että mitenhän on, lisääkö ruuansisältämä hiiva myös hiivaa, jota on kissojemme elimistössä? Myös koiran ruuista löytyy tuo "dried yeast" melkein jokikisestä. Orijenia ja Acanaa lukuunottamatta.

En ole ottanut sisällä juuri lainkaan kuvia nyt viime päivinä... Eli kuvia olisi luvassa (taas) vain Rosiesta. Käykää tutustumassa galleriassamme te joita kiinnostaa!





Loput kuvat täällä

maanantai 21. syyskuuta 2009

Latz-boxi aktivointia

Mitähän meidän bloggerille on tapahtunut? Päivitysnäkymä on muuttunut... tämä on pelkkää html:ää nyt kun päivittää. Samoin gadgetin ovat hävinneet jonnekin ... Pitää varmaan ottaa ylläpitoon yhteyttä? Bah. Bloggerin tarjoama tila kuville ja videoillekin on täyttymässä! Mitenhän saisin siististi päivitettyä kuvia esim. kuva.fistä...

Viime perjantai meni tassuilla aktivoinnin merkeissä. Aluksi Rosien ottaessa päikkiä kissat pääsivät touhuamaan rei'itetyn Latz-laatikon kanssa. Kun vauva heräsi, niin namit meni vaihtoon ja oli Rosien vuoro yrittää. (Tämän aktivointiboxin kehittäjä en muuten ole minä, vaan Perditanjengin Virve.)


Kalkkunafilettä ja Acanan lamb&apple raksuja, nam!




Meiko seurailee mukana tiiviisti.




Mitäh? Ei nää olekaan Whiskasin kitsbitsejä...!




Tuisku seurailee Rosien suoriutumista tyynen ammattivarmana.


Rosielta loppuu kärsivällisyys helposti, jos se ei saa nameja ulos :D Mutta eiköhän se siitä. Rosie on testannut läpi myös jo Dog Spinnya ja KittyBrain Toyta. Puppy Kongikin löytyy, vähän käytetty tosin... Maksamakkara oli ainut, jota Rosie jaksoi kunnolla tonkia kongista. Seuraavaksi pitää kokeilla kongia kissojen aktivointiin -- kunhan keksisi mitä sinne sisälle laittaa...


Aivojumpan päätteeksi tietty päikkärit.




Tätä kuvaa en voi jättää julkaisematta, vaikka se huonolaatuinen onkin! Eli tällaista meidän uloslähtö on: Tuisku tahtoo mukaan ja Rosie syö Tuiskun korvan.






torstai 17. syyskuuta 2009

12.9: Kalakukkomaastot ja Meiko 3 v!!!



Apuva, taas on kerinnyt tapahtua vaikka mitä. Opinnot alkoi ja niiden eteen pitäisi jotain kai sitten tehdäkin. Blogipäivitykset ovat jääneet vähän vähemmälle.

Männä lauantaina Meiko kuitenkin repäisi ja täytti täydet 3 vuotta! Onnea Meikuliini! Kuten eräs Helle kerran sanoi: "Tästä se elämä vasta alkaa." Niin ne lemmikit käyvät vain sitä ihanimmiksi, mitä enemmän yhteisiä vuosia läpikäydään... Meiko varsinkin. Aika haikeaa muistella, millainen arka rääpäle se oli meille tullessaan. Nyt se on talon emäntä, suoranainen naisellisuuden huipentuma, joka pitää kuria yllä rautanyrkeillään. Rosie-parka sai tuta rautanyrkkejä esimerkiksi eilen, kun meni työntämään päänsä kukkaruukkuun. Oma EI!!!-komentoni sai vahvistusta Meikolta, joka toimitti pennulle paw smack!:n heti paikalla. Ja vielä ajoi sitten kakaran karkuunkin, kun epäili, ettei oppi mene perille, jos vain kerran lyö :) Mahtaakohan 5kg Meiko ajaa Rosieta silloinkin takaa, kun hurtta on sen 14kg?

Niin se aika vaan menee nopeasti ohitse. Toivottavasti meillä on vielä monta vuotta jäljellä yhdessä Meikoliinin kanssa. Meiko osaa olla niin ihanastuttava kuin rasittava. Voi niitä jokapäiväisiä "mrää" tai "mhräyh" -käskyjä, kun se vaatii smalltalk hetkeä! Ja jos sellaista ei heru, niin Meiko asettuu telkun/näytön eteen, kun meikä yrittää katsella animea. Tai änkää näppikselle tai lopulta puraisee (koska se on varma tapa saada huomiota.) On se vaan aika persoona... todellinen itämainen!



Onnea, rakas <3



Ehdottomasti toinen viime lauantain huipputapahtumista oli Savonseudun Vinttikoiraharrastajien järjestämät Kalakukkomaastot Nilsiässa! Eli kyseessä oli maastojuoksukisat. Meillä oli ilo osallistua Rosien kanssa turisteina näitä kisoja ihmettelemään. Aivan yksin ei onneksi tarvinnut siellä sompailla, vaan pääsin wipukkahenkisten immeisten kanssa poukkoilemaan! Kiitos seurasta sekä kyydistä, Marjo ja Tiina! Sekä tietenkin Elli, joka joutui olemaan ipanoiden babysitterinä. Nilsiässä kokoontuikin sitten trio Gaselle'sin koiria. Rosien lisäksi paikalla oli siskokulta, eli Marjon Neri (G. Bette Davis Eyes) ja Papu (G. Top Spin.) Tiinan koirista whippettejä oli edustamassa Diiva. Ipanoilla oli ratkiriemukasta, kun pääsivät pitkän ajan jälkeen leikkimään keskenään! (Tbh, oli monella muullakin riemukasta, kun seurasivat, kuinka kahden whippetlapsen päät vain vilahtelivat pellon heinien seassa.)







Siskojen kanssa piti tietty pistää pystyyn seisotusharjoituksiakin! Pääsin vähän korjaamaan omia virheitäni kiitos Tiinan ja Marjon kommenttien. Mikäs sen parempaa :D Neri oli kyllä vähän *köhköh* paremmin treenattu muutenkin! Neri on kyllä niin pikkiriikki Rosien verrattuna! Mutta kuinka lihaksikas typy se onkaan! Rosie näyttää ihan honkkelilta siskoonsa verrattuna!




Itse kisoihin "meiltä" osallistui Marjon Papu ja Tiinan Diiva. Papu juoksi ratansa todella puhtaasti, oikomatta ja nopeasti! Kisapaikka oli valitettavasti sellainen, että koko suoristusta ei päässyt näkemään, ainoastaan noin puolet. Papu tempaisi korkeat pisteet ja pääsi finaaliin asti. Finaalissa sama meininki jatkui, eli Papu keräsi aika kivat pisteet juoksusuorituksellaan. Tuloksena olikin sitten ylikorkeiden whippeturosten ensimmäinen sija ja SERT ! Huippua, Pappeli! Vielä kuva voittajasta:





Myöskään Diivaa ei parane jättää mainitsematta! Vinkeän värinen fawn-tyttö kisasi hienosti ja sijoitus finaaliin jäi parin pisteen päähän. Jonnekin vain se koppa jäi juostessa... mysteeristä.





Kaiken kaikkiaan minulle jäi hyvä maku maastojuoksusta. Ihmiset olivat mukavia ja koirilla sitä hauskaa vasta riittikin. Juokseminen on niin noiden "juttu"! Kieltämättä kisojen seurailu sytytti kipinää päästä itsekin Rosien kanssa joskus kokeilemaan! Mikäli viikonloppuna ei ole liian kiiruista töiden takia, niin voisin tehdä vanhasta kouluraipasta vedettävän vieheen Rosielle. Olen myös houkutellut iskää tekemään meille tassuvieheen. Sitten pitääkin haukkana tarkkailla chänssejä päästä kokeilemaan muita treenimahdollisuuksia!


Mutta enempää en nyt tarinoi -- yhtenä syynä se, että bloggeri tuhosi ensimmäisen tekstini, jonka tänne kirjoitin (=_=)* Loput kuvat kalakukkomaastoista löytyy: Täältä!




sunnuntai 6. syyskuuta 2009

Sadepäivä

Näin Rosie kuluttaa sateella energiaa... :D


perjantai 4. syyskuuta 2009

Uusi lelu ja Maljapuron sorsat


Nimittäin niin tuo Maljapuron sorsat varmasti jo nyt miettiivät, kun Rosien näkevät. Meillä on tapana Rosien kanssa ajaa joka reissulla sorsat karkuun ...








Sorsien jahtaaminen on paitsi hauska ajanviete vinttikoiralle, niin myös hyödyllistä sorsille. Nuo ankat kun ovat sitä mitä syövät: pulla-aivoja. Ne lähtevät usein miten koirakkoa karkuun vasta viime tingassa. Maljapuron sorsia tietenkin ruokitaan, vaikka se on kiellettyä. Tästäpä uhkarohkeus on osittain peräisinkin sekä myös se, että populaatiosta on tullut sitä talvehtivaa sorttia. Ei kovinkaan mukavalta näytä vaakuttimien elämä, kun ne hytiseevät lumihangessa. Onneksi osa kesä/syksyruokkijoista älyäävät sitten jatkaa syöttämistä läpitalven... Noita sorsia pitäisi mielestäni aina vain ruokkia veteen! ihan rottien varalta ja ennen kaikkea sen, etteivät pääsisi kesyyntymään liikaa.

Eilen mm. löydettiin Rosien kanssa yksi kuollut ukkosorsa. Tappotapa oli selvä: jokin napannut kaulasta kiinni ja ravistellut kuoliaaksi. Eli jonkun hurtan hampaisiinhan se pulla oli joutunut, kun ei ole osannut varoa. Pah. No tulipahan avauduttua siitäkin aiheesta :D


Uusi lelu (kuvassa näkyvä pupuriepu) osottautui suureksi hitiksi ja sitä piti raahata pitkin maita ja mantuja niin ylpeänä, että emäntää ihan nauratti katsella! Toivottavasti tollainen "riepu" aktivoisi sitä halua tulevaisuudessa tappaa myös viehettä. Suuret haaveet olisi päästä maastoihin joku päivä juoksemaan Rosien kanssa... Tuloksilla ei niin väliä mutta koirasta se olisi varmana kivaakin! Maastojen kannalta tosin vähän mietityttää, että tuleekohan Rosiesta kunnon diskipirtti, kun se on sen verta temperamenttinen typy :D Voisin hyvin kuvitella, että se alkaisi mölistä juoksuparille, että prkl mun ohi et mene!




Ja sitten vauhdissa lelun kanssa:




Loput kuvat TÄÄLLÄ


Olen tässä laskeskellut, ettei meillä ole viety likaista sanomalehteä roskiin enää ... kahteen viikkoon? Rosie on aika pitkällä jo sisäsiisteydessä, joskaan ei täysin sisäsiisti. En usko, että se pidättäisi esim juuri herättyään pitkiltä päikiltä. Lisäksi sen sisäsiisteys ei koske oman kodin ulkopuolisia tiloja -- esim. rappukäytävää tai porukoitten kotia : P Mutta kyllä ylpis silti olen! 3kk ja näyn hyvin menee, wau! Toivottavasti ei kylemenvät ilmat anna sisäsiisteydelle takapakkia. En usko, että Rosie kuitenkaan päiväsaikaan pystyy pidättämään vielä juuri 5-6 tuntia pidempään. Noin 5 tuntia se on maximissaan ollut yksin ja sinä aikana ei ole tullut vahinkoja. Kun koulut starttaavat, alkaa sitten tulla niitä 6 tunninkin yksinoloja, mutta uskon, että neiti pärjää mainiosti.

Rosie viettää yksinolo aikansa makkarissa pentuportin takana (tuplavarmistettu sitomalla yksi kompostiverkko siihen, ettei alikaan pääse.) Sinne se osaa jo hyvin jäädä, kun huomaa, että teen lähtöä. Jotenkin kummasti yksi päivä Meiko ja Tuisku olivat päässeet makkariin sen kaveriksi. En ymmärrä! Liekö sitten hypänneet yli 70cm korkean aidan yli : D Meiko mennyt ensiksi ja Tuisku apinoinut perässä... heh.

Myös ulkoilukerrat ovat vähentyneet huomattavasti. Silloin kun Rosie 7,5viikkosena tuli meille, niin tuntui ettei päivässä ehtinyt muuta tehdäkään kuin käydä sen kanssa pissillä ja kakalla. Yötä myöten. Nyt me käydään about 6 kertaa ulkona. Joskus enemmänkin, riippuu miten päivän ohjelma asettuu. Pyrin siihen, että yksi lenkki olisi ainakin hihnassa kävelyä. Sitten osa on pelkkiä nopeita pissityksiä metsässä ja sitten käydään pidempi ja yksi lyhyempi metäslenkki vapaana. Ja Rousari tietty pinkoo sammalmättäitä pitkin tuhatta ja sataa :D

Rosien ruokinnasta sen verran, että olen nyt tänään julmasti tarjonnut sille vain nappuloita. Se on "jotenkin" (*viheltelyä*) tullut vain sillä nirsommaksi, että olen nappuloiden sekaan sotkenut lihaa. Eli nyt opetellaan siihen, että nappuloita syödään paljaaltaankin. Sitten voi saada jälkkäriksi lihaa.

Yksi asia ei ole kyllä nyt viime aikoina sujunut vaavin kanssa... ja se on kynsien leikkuu. Kaksi ensimmäistä kertaa sujui ongelmitta, mutta nyt alkaa hullu rimpuilu ja sätkyily, kun pitäisi leikata. En tajua, mistä se keksi, että kynsien leikkaaminen onkin yhtä kamalaa kuin teurastus. Välillä Rosie alkaa jopa vähän läähättämään stressiään. Pelkkä selälleen kääntäminen ei ole niin paha, mutta auta armias, kun ne kynsisakset ottaa! Onkohan se yhdistänyt jonkin täysin asiaan kuulumattoman asian kynsienleikkuuseen? En vain tiedä, mikä tämä asia olisi, kun aiemmat kerrat on menneet ihan nips, naps. No, toivottavasti tämän ehtii vielä oppia.

keskiviikko 2. syyskuuta 2009

Rokotukset ohi

Jep, näin on duramet saatu :-) Itse jouduin töihin, joten Rosien ukki kuskasi vaavelin Paavon vastaanotolle. Painoa on nyt 5,6kg ja ikää 12vk ja pari päivää.

Paavo tsekkasi myös Rouskan juveleenit vaivat "ohi meneviksi." Eli siis Rosiella on ollut alapään vuotoa, joka sai mut aluksi ihan kauhistuneeksi, että nyt sillä on jokin kohtu/emätintulehdus. Tässä vaiheessa oireilu kuitenkin menee valkovuotojen piikkiin (käsittääkseni.) Vaivaa on kotihoidettu karpalorouheella ja maitohappobakteerilla. C-vitamiini tietty auttaa pitämään pissatulehduksiakin loitolla, joten ihan hyvä on sitä käyttää muutenkin narttupennulla. Toisaalta maitohappobakteerit ovat nekin ihan paikallaan, kun Rosie on alkanut syödä erilaisia luita... Herrrrkua ovat. So far, so good. Ei ole ollut massu sekaisin :)

Nyt olen vähän väsypää ja jumissa, joten en jaksa tarinoida enempää Rousarista. Se kasvaa, syö, leikkii, oppii ja on maailman lutuisin koira :D Sen sijaan lätkäsen kuvia kissoista vaihteheksi. Kuvat on otettu eräänä syksyisenä auringonlaskuna:


Pupu vai kissa?


Hmm...


Hyp!


Ja verkon taakse pällistelemään.


Tuisku-ukko!


Ja taas.


Keikistelevä Tuisku-ukko.


Meiko härkkii.



Meikon silmät ovat niin ihanat.



Hih, tässä kuvassa Tuisku ja Rosie ovat ihan hämillään. Ne nimittäin nukkuivat vierekkäin. Sitten Tuisku heräsi ja päätti kokeilla, josko Rosie painisi. Niinpä Tuisku härkki tassulla Rosieta, joka heräsi aivan ihmeissään, että mitä kissa tekee? Sitten Tuiskukin oli ihmeissään, ikään kun olisi miettinyt, että miksi mä ton kanssa yritin leikkiä ?! Siinä sitten ihmeteltiin ja oltiin outona...


Ainiin!! Pitääpä muuten tännekin se tiedottaa, että meidän Tuisku on nyt UKKI! Ja jälkikasvu on silmiähuumaavan kaunista! Käykää kurkkimassa: http://orifame.blogspot.com <3 Jos ei olisi möykkykiintiö täynnä, niin tuo punainen olisi mun!