12.9: Kalakukkomaastot ja Meiko 3 v!!!

Apuva, taas on kerinnyt tapahtua vaikka mitä. Opinnot alkoi ja niiden eteen pitäisi jotain kai sitten tehdäkin. Blogipäivitykset ovat jääneet vähän vähemmälle.

Männä lauantaina Meiko kuitenkin repäisi ja täytti täydet 3 vuotta! Onnea Meikuliini! Kuten eräs Helle kerran sanoi: "Tästä se elämä vasta alkaa." Niin ne lemmikit käyvät vain sitä ihanimmiksi, mitä enemmän yhteisiä vuosia läpikäydään... Meiko varsinkin. Aika haikeaa muistella, millainen arka rääpäle se oli meille tullessaan. Nyt se on talon emäntä, suoranainen naisellisuuden huipentuma, joka pitää kuria yllä rautanyrkeillään. Rosie-parka sai tuta rautanyrkkejä esimerkiksi eilen, kun meni työntämään päänsä kukkaruukkuun. Oma EI!!!-komentoni sai vahvistusta Meikolta, joka toimitti pennulle paw smack!:n heti paikalla. Ja vielä ajoi sitten kakaran karkuunkin, kun epäili, ettei oppi mene perille, jos vain kerran lyö :) Mahtaakohan 5kg Meiko ajaa Rosieta silloinkin takaa, kun hurtta on sen 14kg?

Niin se aika vaan menee nopeasti ohitse. Toivottavasti meillä on vielä monta vuotta jäljellä yhdessä Meikoliinin kanssa. Meiko osaa olla niin ihanastuttava kuin rasittava. Voi niitä jokapäiväisiä "mrää" tai "mhräyh" -käskyjä, kun se vaatii smalltalk hetkeä! Ja jos sellaista ei heru, niin Meiko asettuu telkun/näytön eteen, kun meikä yrittää katsella animea. Tai änkää näppikselle tai lopulta puraisee (koska se on varma tapa saada huomiota.) On se vaan aika persoona... todellinen itämainen!



Onnea, rakas <3

Ehdottomasti toinen viime lauantain huipputapahtumista oli Savonseudun Vinttikoiraharrastajien järjestämät Kalakukkomaastot Nilsiässa! Eli kyseessä oli maastojuoksukisat. Meillä oli ilo osallistua Rosien kanssa turisteina näitä kisoja ihmettelemään. Aivan yksin ei onneksi tarvinnut siellä sompailla, vaan pääsin wipukkahenkisten immeisten kanssa poukkoilemaan! Kiitos seurasta sekä kyydistä, Marjo ja Tiina! Sekä tietenkin Elli, joka joutui olemaan ipanoiden babysitterinä. Nilsiässä kokoontuikin sitten trio Gaselle'sin koiria. Rosien lisäksi paikalla oli siskokulta, eli Marjon Neri (G. Bette Davis Eyes) ja Papu (G. Top Spin.) Tiinan koirista whippettejä oli edustamassa Diiva. Ipanoilla oli ratkiriemukasta, kun pääsivät pitkän ajan jälkeen leikkimään keskenään! (Tbh, oli monella muullakin riemukasta, kun seurasivat, kuinka kahden whippetlapsen päät vain vilahtelivat pellon heinien seassa.)







Siskojen kanssa piti tietty pistää pystyyn seisotusharjoituksiakin! Pääsin vähän korjaamaan omia virheitäni kiitos Tiinan ja Marjon kommenttien. Mikäs sen parempaa :D Neri oli kyllä vähän *köhköh* paremmin treenattu muutenkin! Neri on kyllä niin pikkiriikki Rosien verrattuna! Mutta kuinka lihaksikas typy se onkaan! Rosie näyttää ihan honkkelilta siskoonsa verrattuna!




Itse kisoihin "meiltä" osallistui Marjon Papu ja Tiinan Diiva. Papu juoksi ratansa todella puhtaasti, oikomatta ja nopeasti! Kisapaikka oli valitettavasti sellainen, että koko suoristusta ei päässyt näkemään, ainoastaan noin puolet. Papu tempaisi korkeat pisteet ja pääsi finaaliin asti. Finaalissa sama meininki jatkui, eli Papu keräsi aika kivat pisteet juoksusuorituksellaan. Tuloksena olikin sitten ylikorkeiden whippeturosten ensimmäinen sija ja SERT ! Huippua, Pappeli! Vielä kuva voittajasta:





Myöskään Diivaa ei parane jättää mainitsematta! Vinkeän värinen fawn-tyttö kisasi hienosti ja sijoitus finaaliin jäi parin pisteen päähän. Jonnekin vain se koppa jäi juostessa... mysteeristä.





Kaiken kaikkiaan minulle jäi hyvä maku maastojuoksusta. Ihmiset olivat mukavia ja koirilla sitä hauskaa vasta riittikin. Juokseminen on niin noiden "juttu"! Kieltämättä kisojen seurailu sytytti kipinää päästä itsekin Rosien kanssa joskus kokeilemaan! Mikäli viikonloppuna ei ole liian kiiruista töiden takia, niin voisin tehdä vanhasta kouluraipasta vedettävän vieheen Rosielle. Olen myös houkutellut iskää tekemään meille tassuvieheen. Sitten pitääkin haukkana tarkkailla chänssejä päästä kokeilemaan muita treenimahdollisuuksia!


Mutta enempää en nyt tarinoi -- yhtenä syynä se, että bloggeri tuhosi ensimmäisen tekstini, jonka tänne kirjoitin (=_=)* Loput kuvat kalakukkomaastoista löytyy: Täältä!

Sadepäivä

Näin Rosie kuluttaa sateella energiaa... :D

Uusi lelu ja Maljapuron sorsat

Nimittäin niin tuo Maljapuron sorsat varmasti jo nyt miettiivät, kun Rosien näkevät. Meillä on tapana Rosien kanssa ajaa joka reissulla sorsat karkuun ...

Sorsien jahtaaminen on paitsi hauska ajanviete vinttikoiralle, niin myös hyödyllistä sorsille. Nuo ankat kun ovat sitä mitä syövät: pulla-aivoja. Ne lähtevät usein miten koirakkoa karkuun vasta viime tingassa. Maljapuron sorsia tietenkin ruokitaan, vaikka se on kiellettyä. Tästäpä uhkarohkeus on osittain peräisinkin sekä myös se, että populaatiosta on tullut sitä talvehtivaa sorttia. Ei kovinkaan mukavalta näytä vaakuttimien elämä, kun ne hytiseevät lumihangessa. Onneksi osa kesä/syksyruokkijoista älyäävät sitten jatkaa syöttämistä läpitalven... Noita sorsia pitäisi mielestäni aina vain ruokkia veteen! ihan rottien varalta ja ennen kaikkea sen, etteivät pääsisi kesyyntymään liikaa.

Eilen mm. löydettiin Rosien kanssa yksi kuollut ukkosorsa. Tappotapa oli selvä: jokin napannut kaulasta kiinni ja ravistellut kuoliaaksi. Eli jonkun hurtan hampaisiinhan se pulla oli joutunut, kun ei ole osannut varoa. Pah. No tulipahan avauduttua siitäkin aiheesta :D

Uusi lelu (kuvassa näkyvä pupuriepu) osottautui suureksi hitiksi ja sitä piti raahata pitkin maita ja mantuja niin ylpeänä, että emäntää ihan nauratti katsella! Toivottavasti tollainen "riepu" aktivoisi sitä halua tulevaisuudessa tappaa myös viehettä. Suuret haaveet olisi päästä maastoihin joku päivä juoksemaan Rosien kanssa... Tuloksilla ei niin väliä mutta koirasta se olisi varmana kivaakin! Maastojen kannalta tosin vähän mietityttää, että tuleekohan Rosiesta kunnon diskipirtti, kun se on sen verta temperamenttinen typy :D Voisin hyvin kuvitella, että se alkaisi mölistä juoksuparille, että prkl mun ohi et mene!

Ja sitten vauhdissa lelun kanssa:




Loput kuvat TÄÄLLÄ

Olen tässä laskeskellut, ettei meillä ole viety likaista sanomalehteä roskiin enää ... kahteen viikkoon? Rosie on aika pitkällä jo sisäsiisteydessä, joskaan ei täysin sisäsiisti. En usko, että se pidättäisi esim juuri herättyään pitkiltä päikiltä. Lisäksi sen sisäsiisteys ei koske oman kodin ulkopuolisia tiloja -- esim. rappukäytävää tai porukoitten kotia : P Mutta kyllä ylpis silti olen! 3kk ja näyn hyvin menee, wau! Toivottavasti ei kylemenvät ilmat anna sisäsiisteydelle takapakkia. En usko, että Rosie kuitenkaan päiväsaikaan pystyy pidättämään vielä juuri 5-6 tuntia pidempään. Noin 5 tuntia se on maximissaan ollut yksin ja sinä aikana ei ole tullut vahinkoja. Kun koulut starttaavat, alkaa sitten tulla niitä 6 tunninkin yksinoloja, mutta uskon, että neiti pärjää mainiosti.

Rosie viettää yksinolo aikansa makkarissa pentuportin takana (tuplavarmistettu sitomalla yksi kompostiverkko siihen, ettei alikaan pääse.) Sinne se osaa jo hyvin jäädä, kun huomaa, että teen lähtöä. Jotenkin kummasti yksi päivä Meiko ja Tuisku olivat päässeet makkariin sen kaveriksi. En ymmärrä! Liekö sitten hypänneet yli 70cm korkean aidan yli : D Meiko mennyt ensiksi ja Tuisku apinoinut perässä... heh.

Myös ulkoilukerrat ovat vähentyneet huomattavasti. Silloin kun Rosie 7,5viikkosena tuli meille, niin tuntui ettei päivässä ehtinyt muuta tehdäkään kuin käydä sen kanssa pissillä ja kakalla. Yötä myöten. Nyt me käydään about 6 kertaa ulkona. Joskus enemmänkin, riippuu miten päivän ohjelma asettuu. Pyrin siihen, että yksi lenkki olisi ainakin hihnassa kävelyä. Sitten osa on pelkkiä nopeita pissityksiä metsässä ja sitten käydään pidempi ja yksi lyhyempi metäslenkki vapaana. Ja Rousari tietty pinkoo sammalmättäitä pitkin tuhatta ja sataa :D

Rosien ruokinnasta sen verran, että olen nyt tänään julmasti tarjonnut sille vain nappuloita. Se on "jotenkin" (*viheltelyä*) tullut vain sillä nirsommaksi, että olen nappuloiden sekaan sotkenut lihaa. Eli nyt opetellaan siihen, että nappuloita syödään paljaaltaankin. Sitten voi saada jälkkäriksi lihaa.

Yksi asia ei ole kyllä nyt viime aikoina sujunut vaavin kanssa... ja se on kynsien leikkuu. Kaksi ensimmäistä kertaa sujui ongelmitta, mutta nyt alkaa hullu rimpuilu ja sätkyily, kun pitäisi leikata. En tajua, mistä se keksi, että kynsien leikkaaminen onkin yhtä kamalaa kuin teurastus. Välillä Rosie alkaa jopa vähän läähättämään stressiään. Pelkkä selälleen kääntäminen ei ole niin paha, mutta auta armias, kun ne kynsisakset ottaa! Onkohan se yhdistänyt jonkin täysin asiaan kuulumattoman asian kynsienleikkuuseen? En vain tiedä, mikä tämä asia olisi, kun aiemmat kerrat on menneet ihan nips, naps. No, toivottavasti tämän ehtii vielä oppia.

Rokotukset ohi

Jep, näin on duramet saatu :-) Itse jouduin töihin, joten Rosien ukki kuskasi vaavelin Paavon vastaanotolle. Painoa on nyt 5,6kg ja ikää 12vk ja pari päivää.

Paavo tsekkasi myös Rouskan juveleenit vaivat "ohi meneviksi." Eli siis Rosiella on ollut alapään vuotoa, joka sai mut aluksi ihan kauhistuneeksi, että nyt sillä on jokin kohtu/emätintulehdus. Tässä vaiheessa oireilu kuitenkin menee valkovuotojen piikkiin (käsittääkseni.) Vaivaa on kotihoidettu karpalorouheella ja maitohappobakteerilla. C-vitamiini tietty auttaa pitämään pissatulehduksiakin loitolla, joten ihan hyvä on sitä käyttää muutenkin narttupennulla. Toisaalta maitohappobakteerit ovat nekin ihan paikallaan, kun Rosie on alkanut syödä erilaisia luita... Herrrrkua ovat. So far, so good. Ei ole ollut massu sekaisin :)

Nyt olen vähän väsypää ja jumissa, joten en jaksa tarinoida enempää Rousarista. Se kasvaa, syö, leikkii, oppii ja on maailman lutuisin koira :D Sen sijaan lätkäsen kuvia kissoista vaihteheksi. Kuvat on otettu eräänä syksyisenä auringonlaskuna:

Pupu vai kissa?

Hmm...

Hyp!

Ja verkon taakse pällistelemään.

Tuisku-ukko!


Ja taas.


Keikistelevä Tuisku-ukko.


Meiko härkkii.



Meikon silmät ovat niin ihanat.



Hih, tässä kuvassa Tuisku ja Rosie ovat ihan hämillään. Ne nimittäin nukkuivat vierekkäin. Sitten Tuisku heräsi ja päätti kokeilla, josko Rosie painisi. Niinpä Tuisku härkki tassulla Rosieta, joka heräsi aivan ihmeissään, että mitä kissa tekee? Sitten Tuiskukin oli ihmeissään, ikään kun olisi miettinyt, että miksi mä ton kanssa yritin leikkiä ?! Siinä sitten ihmeteltiin ja oltiin outona...

Ainiin!! Pitääpä muuten tännekin se tiedottaa, että meidän Tuisku on nyt UKKI! Ja jälkikasvu on silmiähuumaavan kaunista! Käykää kurkkimassa: http://orifame.blogspot.com <3 Jos ei olisi möykkykiintiö täynnä, niin tuo punainen olisi mun!