Pellettejä!

Hoho! Minulla on maailmaa mullistavia uutisia! Mun kissat on  nähkääs siirtyneet pellettivessojen käyttöön! Jiihuu! 3 vuotta sitten yritin tyrkyttää triolle pellettejä, mutta silloin ei pelletit hienotassuille kelvanneet. Mut nytpä kelpaa! "Totuttamisprosessi" vei n. 4kk, mutta strategiana se oli simppeli. Ehkä tästä on jollekulle apua:

Vaihe 1: Ököplussaa hiekan sijaan.

Vaihe 2:  Hiekkalaatikko A:han ököplussaa ja hiekkalaatikko B:hen Cat's Best paakkuuntuvia minipellettejä (todella pieniä, oikeesti!)

Vaihe 3: Molempiin hiekkalaatikoihin Cat's Best minipellettejä.

Vaihe 4: Normihiekkis pois. pellettivessa kuvioihin ja sinne Pirkan/Lidlin/Cat's Betsin paakkuuntumattomia (puruuntuvia) pellettejä. Hiekkalaatikko B:hen edelleen minipellettejä.

Vaihe 5: Kun isommat, paakkuuntumattomat pelletit alkavat kelvata ja kaikki talouden kissat tekevät niille seka pissinsä että isommat hätänsä, voi minipelleteistä luopua ja siirtyä kokonaan pellettivessoihin! 

Niin ja tosiaan, olen havainnut, että Pirkan / Cats Best / Lidlin ym. pelletit ovat puolet pienempiä kuin esimerkiksi Vapon pelletit. Vapon pellettejä me tullaan tuskin edes käyttämään. Minipelleteissäkään ei ole muuta vikaa paitsi niiden erittäin suolainen hinta ja huono riittävyys. Meillä kulutus oli luokkaa 1 pussi 1,5 viikkoon! Hintaa 10l minipellettipusilla on ostopaikasta riippuen 10-15e. Pirkan normipellettipussi (6l) maksaa alta 3 euron. Lidlissä on toisinaan tarjouksella 6l pellettipussi 1,99e/kpl.

Tuiskua ujostutti enkä siksi saanut demonstroivaa
 kuvaa pellettivessasta käytössä. 

Meidän pellettivessat on tehty varastolaatikoista, jotka ovat päällekkäin ja päällimmäiseen on porattu reikiä. Pidän näitä omatekoisia pellettivessoja parempina kuin esimerkiksi PeeWeetä. Päällimäiseen laatikkoon voi nostaa näppärästi kannen päälle ja sitten ravistella koko hökötystä niin, että varmasti kaikki puru valuu alimpaan laatikkoon, joka sitten tyhjennetään ja huuhellaan. Toivottavasti möykkytrio jatkaa pellettien käyttöä jatkossakin. Pelletit aiheuttavat vähemmän sotkua ja pölyämistä sekä ovat halpoja ja ekologisia (sekä mielestäni hygienisempia.)

Se pelleteissä ja sitten koiraharrastamisen pariin: Käväisimme syyskuussa Muuramessa ja lokakuussa Tuuloksessa näyttelemässä. Muuramessa Rosie oli AVO ERI4 SA (paikalla oli yli 10 AVO-luokan narttua!) ja Tuuloksessa  maltillisemmin AVO ERI3:sia neljästä AVO-luokan nartusta. Parempaakin menestystä olisi voinut odottaa tuomarilta, joka Tuulosta kovemmassa seurassa antoi Rosielle Vara-SERTin! ;) Nyt Rosie on siirtynyt talvilomalle. Sekä näyttelyt että juoksuhommat jatkuvat sitten ensi keväänä. Jätin myös toissa päivänä agilityhallin avaimen pois, koska tuntui, etten saa yksinäni mitään järkevää treenattua. Toivon mukaan ensi vuonna alkaisi jokin meille soveltuva kurssi, niin pääsisimme jatkamaan agilityakin!

Mutta nyt otetaan rennosti ja nautitaan pitkistä metsälenkeistä, koirakavereiden seurasta ja vähän verijäljen nuuhkimisesta... :)

On se ihana!

Paljon kaikkea!

Oho, olen taas laiskasti päivitellyt möykkyblogia Nyt olisi sitten asiaa niin paljon, etten tiedä, mistä aloittaa. No,  lähdetään liikkeelle siitä, että heinäkuun viimeisellä viikolla teimme reissun Poriin. Matkaan lähti koko suvun elukat, eli 6 koiraa ja 3 kissaa, mutta onneksi kahteen eri autoon pakattuina :) Porin reissu sujui kaikilta osin hyvin ja hauskaa ja kivaa riitti. Kurppa-äitini herätti minut joka aamu 6-7 välillä lenkille ja kiersimme Roxin ja Rosien kanssa Kirjurinluodon ympäri. Ihana paikka tuo Kirjuri. Rosiella riitti jännitystä fasuja jahdatessa ja nähtiinpä majavakin, jota Kurppa luuli tietenkin hylkeeksi. Aika samannäköisiähän ne on... majavat ja hylkeet. 

 

Roxi ja Rosie Kirjurin kyltin alla.

 

 

Jännäkana Kirjurissa.

 

Kissat viihtyivät Porissa erityisen hyvin ja nauttivat siitä, että saivat paljon huomiota!

 

Helteiden aikaan kattiklaani otti relaxisti mummon partsilla.

 

Porissa pyörähdimme myös Yyterin koirarannalla. Paikkana tuo merenranta oli niin hieno, että sielä tuli hetkittäin aivan epätodellinen, euforiantäytteinen olotila....waah, haluu takas sinne!

 

Rosie kirmaa onnellisena <3

 

Ilmoitin alkuvuoden showhöyryissäni Rosieta ympäri Suomea näyttelyihin ja olen nyt viimein saanut koottua kaikki arvostelut ja tulokset talteen Näyttelyarvosteluja -sivun taakse. On meillä ihan kivasti mennyt tää näyttelyvuosi, kun ottaa huomioon, kuinka kilpailtu rotu whippetit on ja kuinka hyvän tasoista porukkaa sielä kiertää. Pelkästään narttujen Avo-luokassa tuntuu olevan aina 7-12 nättiä koiraa :) Tiivistäen viimeisimmät näyttelytulokset:

Joensuu: AVO-ERI
Joensuu: AVO-ERI AVK1 SA PN2 Sert & Va-Cacib

Pori: AVO-ERI AVK2 SA PN3 Vara-Sert
Oulu KV: AVO-Eh

Oulu KV: AVO-ERI

 

Vielä kuva mamman SERT-koirasta!

 

 

 

Ja sitten kissauutisiin :D

 

Myssymuotia ala
Tilkku.

Tuisku on nuorekas
pappakissa!

Tuiskun tytär Tilkku on ollut pieniin päin... :) Tuilkun toiseen pentueeseen syntyi tietojeni mukaan kermatäplikäs itispoika ja 4 siamilaista. Vanhempana siis tässä pentueessa Orifame Bow Wow ja Orifame Gunnian Gukko, jotka molemmat ovat huippuja katteja! Jos jotakuta vaivaa kissakuume, niin suosittelen lämpimästi kääntymään Senjan puoleen! Tuisku-isoisä on huippuluonteinen (joskin hieman yksinkertainen) kaveri! Ja pentueen isoäiti  BailaBailan Ikiliikkuja on reipas kuin rottweiler. Pennuista kasvaa varmasti tosi kivoja ja rasittavia neloskategorialaisia!  Pentujen sukua on viimeaikoina kartoitettu myös PRA-testein ja tervettä populaa ovat olleet.
Tietoja ilmestyy lisää osoitteeseen: www.orifame.com !

 Sellaista! Palataan astialle... :D

Jälleen kisattu

Lauantaina käynnistyivät lähtörituaalit jälleen möykkylässä: koko asunnon siivous ja kamojen pakkaus. Siitä osaa jo pieni whippet päätellä, että reissuun ollaan lähdössä. Meerikin oli jälleen avuliaana pakkailun tiellä. Tällä kertaa matkakohteena oli  Kaakkois-Suomen vinttikoirakerhon järjestämät maastokisat Iitissä. Reissukavereiksi olivat lupautuneet Annika ja Leya-afgaani.

Koska viikonloppu oli helteinen -- hyvin helteinen vietettynä 3,5h autossa, jossa ei ole ilmastointia -- oli hyvä päätös lähteä reissuun jo lauantaina, vaikka koirat kisasivatkin vasta sunnuntaina. Rosie ja Leya pääsivät katselemaan Kouvolan keskustan yöelämääkin. Alaikäisinä neitoina eivät tietenkään päässeet  baariin saakka. Me Annikan kanssa saimme nauttia keskustan halpahotellin ihanuudesta joutuen kuumuuden pakottamana pitämään ikkunan auki ja heräilemään milloin mihinkin örvellykseen tai mörköralliin :D

Sunnuntainen kisapäivä oli hyvin helteinen eikä koirilla juoksutettu finaalia, koska koirien ruumiin lämpötilat olivat niin korkeat. Kisapaikka oli hiekkamonttu, joka oli kuin kattila monessakin mielessä. Lämpöasteita kyseisessä kattilassa oli miltein 50 astetta ja korkeat reunat sekä tasainen pohja tekivät siitä oikein oikojan paratiisin. Rosien juoksu ajottui keskipäivän kuumimpaan aikaan ja ennätimpä siinä kehuskella jo muutamalle tutulle, että Rosien kohdalla radalla voi tapahtua ihan mitä vaan. Rosie kun on jo viime kisoissaan antanut todellisia oikomisen taidonnäytteitä. Enkä edes turhaan kehuskellut, sillä melkoinen katastrofijuoksu se oli, minkä Nyrpelö kävi monttukattilassa pinkaisemassa.
Ennakointia, oikomista, lisää ennakointia, yksi hutijuoksu (kun ennakoi väärin, idiootti) ja sitä rataa! :D Kyllä vaan olisi meno ollut eri näköistä, jos ajettavana  olisi ollut vieheen sijaan sama pupunpoika, jonka aiemmin aamulla bongasimme Rosien kanssa Kouvolan liikennepuistossa kyhjöttämästä. Viehe on Rosielle yhtä kuin lelu, jonka kanssa leikitään välillä vähän fiiliksien mukaan. Nyt meni rata läpi ihan rallatellen. Pisteitä tuli vain 192 p ja arvostelulappuun (joka kerrankin saatiin ihan kotiinvietäväksi!) merkintä isolla "ennakoi."

On se ikävä, että taidoiltaa erittäin pätevä nuori koira on oivaltanut oikomisen salat näinkin nopeasti. Eikä olla edes käyty yhtään turhaa treeniä tekemässä. Sanoisinko, että vain 2 ensimmäistä kisaa meni ilman oikomisia eikä nykytilanne tuosta varmasti miksikään muutu, pahenee vaan jos jotain..  Ja harmilliseksi tämän tekee se, että kisareissulla on mitä hauskinta! Mutta on tylsää ilmoitella koiraa, joka oikoilee ja rallattelee miten sattuu ja voi juoksemisellaan pilata parinsa juoksun :X Äh! Onneksi retkiseurallamme meni paremmin. Leya oli 1/3 afgaaneissa ja juoksi hienosti 250p.  Onnea Annika! Ja onneksi reissu oli kuitenkin erittäin mukava (tälläkin kertaa! koiraharrastus on hauskaa!)

Seuraavan kerran mennään Rosien kanssa kisaamaan aikaisintaan Hailuotoon!

Meeri on iso tyttö, joka osaa saa itse pakata itsensä.

Hyvää Juhannusta!

T: Elina, Rosie & kissat