torstai 1. heinäkuuta 2010

Pientä päivitystä

Möykkyblogi ei ole kesätauolla!

Kirjoittaja on vain laiska :) Mutta päivitellääs jotain.

Rosien tuleva ura maastojuoksijana on edennyt! Meillä on nyt sekä maastokirjat että aussikoppa. Aussikoppaa ollaan isäni kanssa säädelty, mutta en osaa oikein itse arvioida, onko se nyt sopiva vai ei (vaikka hyvät ohjeet kopan sopivuuden testaamisesta sainkin.) Huomenna otan kopan viehetreeneihin mukaan ja katsotaan, mitä kokeneemmat harrastajat siitä sanovat. Sitten voisi kokeilla kopan kanssa juoksuakin, sillä Rosieta koppa ei enää hirveämmin haittaa ja nätisti se antaa kopan pukeakin! 18.6 Rosie mitattiin Tiinan ja Sintun toimesta (kiiitoooos) tuloksella 45,5 cm. Mun pikkutyttö <3 Se mittaus olikin sitten ainut tarvittava asia maastokirjoihin, jotka tosiaan hain nyt maanantaina postista. Enää oma kilpamantteli ja sittojen ilmot Kalakukkomaastoihin ja ehket Hailuotoon, jos kyyti järkkääntyy!

Tiistaina 29.6 Rosie pisteli jälleen menemään mätsäreissä -- tällä kertaa tuloksin pienten aikuisten Pun2 :) Hyvä Rosie! Seuraavan kerran mätsäröimme 13.7 ja Sima otetaan mukaan tekemään debyyttinsä. Sitten olisikin edessä oikeat koitokset 31. päivä Ristiinassa, huisu. Kramppikuume iskee jo nyt! :D


 Rosie ja palkintoja taustalla.


Naapureiden ihmeeksi olemme jatkaneet  kissa+koira-yhteislenkkejä. Hyvin sujuu kaikki mahdolliset yhdistelmät. Kyllä kesä on ihanaa aikaa <3 Tässä tuisku-pieces:


sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Vauhdilla vieheen perään

Perjantaina oli viehetreeni (tai kuten äitikurppani aina sanoo, "vihjetreenit") Sorsasalon koirakentällä :) Nämä olivatkin sitten Rosien toiset treenit. Pakko kyllä hehkuttaa, kun tytöllä löytyy niin muakvasti intoa. Se älysi heti vieheen. Ekalla vedolla ei vielä osannut tappaa kapistusta, mutta toisella kerralla jo sekin luonnistui -- ja Rosie tappaa sitä ihan hurjana! Nyt toisella kertaa Rosie muisti paikan ja kopit, joiden takaa olen sitä lähetellyt alusta alkaen, jotta tulisi sekin tutuksi. Sinne se veti hyvin määrätietoisesti eikä viehe saanut armoa (osallistuin iloon kiljumalla "Tapa se, Rosie! Tapa se!")



"Kato, kato, kato!" -- Rosie tuo onnellisena saalistaan isälleni (kuvaajana) :)


Innostuneena Rosien innostuksesta olen alkanut etsiä juoksukoppaa Rosielle :) Ja myöhemmin manttelia, mutta sellaisen tiedän, mistä saan! Kesän aikana tulee myös mittaustulos, jonka jälkeen pistetään maastokirjahakemuksia Vinttikoiraliitolle! Ensivuonna voimme sitten jo kokeilla kisaamista!

Myös Sima-sima oli tällä kertaa mukana harkoissa. Simaa vähän oudoksutti iso viehe, mutta kyllä se sitä sitten toisella veto kerralla jahtasi -- kunnes pissahätä yllätti kesken kaiken ;) Ensi kerralla sitten tyylikkäämmin ja aikuisena Simis on yhtä taitava kuin Rosie-isosiskonsa!


Sima ja Rosie vuoroa odottelemassa :)


Ja sitten ne tärkeimmät uutiset: Rosie täytti tänään 1v! :) Onneksi olkoon, Rousari! Lahjaksi tytteli saa uuden pannan. Tilausta on pistetty 4pawsille ;)


tiistai 25. toukokuuta 2010

Lisää Sima-raporttia

Sima on sisustanut meidän lattioita leluilla ja räteillä :)

Siman kanssa tuntuu sujuvan arki kuin tanssi. Kissat sietää sitä ja mikä parasta, Rosie on ottanut sen "laumaan" tarkoittaen, että Simakin saa nukkua sohvalla Rosien kanssa ja viime yön Sima nukkui meidän kanssa sängyssä ilman, että Rousaria olisi hirveesti ällöttänyt. Ja sikeästi ukkeli nukkuikin... Ei yhtään heräillyt ja pidätti aina aamuun asti pissiään! Rosie on selkeästi alkanut tykätä pikku-ukkelista, eikä enää kärsi sima-yliannostuksista kuten alkuun. 


Meiko katsoo Simaa ja toteaa: "Hyi helvetti! Nyt tuo pesä on pilalla!!"

Sima kyllä aina välillä hurjistuu, jolloin se jahtaa kissoja. Mutta Rosie oli ihan samanlainen 6kk ikään asti :p Minkäs sitä koiranpentu (erityisesti whippet) luonteelleen mahtaa, kun luulee, että nyt on hyväkin hippaleikki meneillään. Onneksi Sima on hyvin perso nakeille ja malttaa jättää kissat (no, enimmäkseen Tuisku-ressun) rauhaan. 

Sima on kyllä toisaalta hirmu nopeaoppinen. Se osaa jo seurata kauniisti hissiin ja tietää, mikä on meidän kotiovi. Se ymmärtää jo seisottamisenkin päälle. Välillä Simppa seisoo niin tiptop ilman herkkua,että ihan hirvittää, mikähän mestari siitä oikein isona tulee :)) Ainut tosiaan mitä se ei oikein opi on ne kielletyt asiat ja tässä varmaan vaikuttaa eniten se, että Sima ei usko kieltoja. Olen antanut kieltämisen oikeastaan jäädä, mitä nyt nappaan sen kiinni "ei!"-murahduksen kera, jos se jahtaa Tuiskua. Sima ei osaa ei-sanaa, mutta ei se kyllä usko murinaakaan, eikä käsien läpsytystä. No, olen  vähän harjoiteltu jätä-käskyä sekä yritetty vain tehdä kiellettyjen asioiden tekemisen mahdottomaksi (kuten peittänyt kukkaruukun muovipussilla estääkseni Siman innokkaat puutarhurihommat.) Tuhoamista kuten huonekalujen pureskelua Sima ei ole vielä ainakaan yrittänyt ja toisaalta jos sillä on paljon sellaista kytevää energiaa ja hieman väsynyt mielentila niin hyvin toimii possunkorva suuhun rauhoitteeksi. Tai sitten jokin älyhomma, kuten kongi tai latz-laatikkoon pistetty keksi.

Sima on tutustunut Siran lisäksi naapurimme koiriin, Piituun ja Lakuun (irski ja dreeveri) ja molempiin koiriin Sima tutustui hirmu reippaasti ... ja yritti astua uudet kaverinsa, tottakai :) Sehän on jo Siman trademark. Tässä kerrostaloasumisessa on myös se hyvä puoli, että koko ajan tulee ihmisiä vastaan ja ennenkaikkea erilaisia ihmisiä. Eilenkin oli talkooväkeä takapihalla ja kaikki ihasteli Simaa ja Simaa kiinnosti kaikki. Huomenna mennään tutustumaan Tinka-whippettiin ja tänään ehkä käväistään illalla kentällä taasen Siran kanssa :) On pojalla ainakin touhuamista ennenkuin keskiviikkona (?) lähtee takaisin Vuorelaan siskon ja Bonny-emon luokse.

Nyt meinasin alkaa tehdä vaatekaapinsiivousta, jos noi koiruudet vain tämän sallii!

ps. Unohdinpa muuten kirjoittaa, että 16.5 mätsärissä Rosie sijottui Sin2 ja sai ihka ensimmäisen pokaalin! :) Huippua!

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Hoitomäyrä

Sima, the Dire Badger


Simasuu tuli meille eilen hoitoon päiväksi... pariksi... ehkä melkein viikoksi :) Ei olla tarkkaan vielä päätetty siskon kanssa, kuinka kauan Sima täällä majailee. Meikon mielestä olen yksin mielipiteessäni siinä, että on kiva kun on pentu hoidossa. Meiko ja muut viikset ottivat tulokkaan kyllä vastaan hyvin lunkisti -- ei oikein jaksanut kiinnostaa tollanen kakara. Ei kunnes kakara rupesi jahtaamaan. Tuisku ja Meeri menivät vain pois alta ja sitten eilisillan vähän varoivat epäluotettavaksi osoittautunutta tunkeilijaa. Meiko taas... sähisi, ja kun Sima ei uskonut, löi :) Sima ehdollistui sillä kertaa sähinä --> mottasu kissalta. Eipä ole poitsu enää Meikoa häirinnyt. Toisaalta kissat ei enää ihan niin hirveästi kiinnostakaan Simaa. Meeri ja Tuisku kävelee ihan lunkisti miehen ohitse nekin tai kiipeävät korkealle, jos Sima kaikesta huolimatta yrittää leikkiä. 

Rosie, the Deep Stalker

Rosien mielestä Sima on välillä ällö, välillä kiva. Viereensä se ei Simaa huoli, mutta leikki- ja vammailuseura kelpaa kyllä, hah. Eilen illalla tyypit juoksi rinkiä sohvalle -> kierto sohvapöydän takaa -> sohvalle ihan tohkeissaan. Yöllä Rosieta ärsytti, jos Sima nostettiin sängylle (mulla on parisänky, eli tilaa on) eikä aluksi nukkumisesta meinannu tulla mitään! : ) Saa nähdä, miten tämä yö menee. 



Metsässä koiruudet ovat kyllä viihtyneet hyvin kahdestaan! Tarpeiden teon ja nuuhkinnan jälkeen alkaa hitonmoinen ähkinä ja puhkina ja Rosie roikkuu Siman niskassa. Sima rakastaa olla metsässä viipottamassa vapaana. Kun tullaan ulko-ovesta se ottaa heti selvän kurssin kohti metsää (ja usein pidättää pissinsä aina metsän laitaan asti, hyvä!) Sima ei vielä ihan 100% osaa nimeään, mutta hyvin se reagoi, kun sille jotain huutelee eikä todellakaan ole mikään karkuri vaan seuraa todella hyvin mukana. Ja jos Sima menee edelleni, niin Rosien tavoin se vilkuilee taakseen ja pitää silmällä, etten minä katoa silmistä. 



Sima tutustui tänään myös yhteen Rosien parhaista kamuista, Sira-weilshiin. Marjo otti makeita kuvia porukasta! Touhukkaan päivän jälkeen uni maittoi... (myös minulle, kiitos huonosti nukutun viime yön!)



Rosien takapää on yhä törkiän turvoksissa ja verta on tullut aikalailla! Juoksut ovat nyt kestäneet 2 viikkoa jos lasketaan niistä ensimmäisistä parista veritipasta lähtien. Josko tässä kohta loppuisivat, niin pääsisi agilityyn ja viehetreeneihin! :D