Tulipas paha mieli, kun astuin juuri äskettäin teetä keitellessä Meerin etutassulle. Neiti kommentoi terävästi "MÄK!" ja linkutti loukkaantuneena pois. Kattosit säkin mihin astut! Tän siitä saa, kun yrittää olla avuksi keittiössä! (Ei tainnut mitään vakavampaa sattua kuitenkaan, sen verran nopeasti katti sinkoilee hiirien perään jo. Eikä arista tassua kokeillessakaan, onneksi.)
Päätin kertoilla Meerin kuulumisia taasen. Meidän megakaunottarella menee LUJAA. Pissatulehdus meni menojaan antibiooteilla, ja sen jälkeen neidin turkin kunto koheni huomattavasti (ei enää karva pölissyt!) ja kisu tuli selvästi paremmalle mielelle. Kuluneiden kuukausien, erityisesti helmikuun aikaan, Meeri on kasvattanut itselleen parempaa kissan itseluottamusta. Tai ainahan se on ollut hirmu selväpäinen ja tasapainoinen kissa, mutta tämä itseluottamus näkyy siinä, että enääpä ei anneta itämaiskauhuille kaikessa periksi >:) Samasta ruokakupista Meeri ei välttämättä vieläkään rohmua, vaan jos joku toinen siihen tulee "kilpailemaan" niin Meeri väistyy. Mutta kehitystä on tapahtunut: 1) leikkimisessä 2) huomion hakemisessa. Suuresti! Ikinä meillä ei mihinkään suoranaiseen "itämaisterroriin" olla päästy, kuten joskus kuulee kauhujuttuja. Enemmänkin tilanne on meillä ollut sellainen, että itämaiset on niin kiihkeinä huiskan tai siiman perässä, ettei Meeriä ole kiinnostanut lähteä pidättyväisempänä persoonana kiilailemaan. Eikä se myöskään ole tehnyt kovin suurta numeroa olemassa olostaan komentelua lukuunottamatta hiirenheitto asioissa. Silti Meeku on suunnattomasti nauttinut huomiosta aina.
Aiemmin olen ratkaissut asian yksinkertaisesti niin, että olen ottanut Meerin yksistään makkariin tai olohuoneen puolelle viettämään "VIP" aikaa kanssani, jolloin Meerin normaalistikin ihastuttavasta luonteesta vielä ihastuttavampi puoli on tullut esille. Onko kiittäminen näitä VIP huomiointeja vai ikäkö sitä itseluottamusta on maatuskalle kerännyt, sitä en tiedä, mutta eipä olla pitkiin ihmetelty kaksistaan toisiamme! Ei ole ollut tarvis!
Nykyisin:
1. Meeri osallistuu päikille ja vie aamuisin kaiken huomioni! :)) Siihen pusku, kehräys ja keikistely puuskaan ei mahdu yhtäkään itämaista pitkää nenää! Meeri vie myös aikansa näissä aamupusutteluissa...
2. Meeri on päässyt vauhtiin myös leikkimisessä ja hurahtelee menemään, oli itämaisia tiellä tai ei. Hänkin on päättänyt sitten vaan mennä aivottomana, kerta muutkin!
Tämä kehitys on ilahduttanut minua suuresti, vaikka mitään erityisongelma tilannetta ei ollutkaan eikä mihinkään parempaan lopputulokseen tietoisesti pyrittykään. Kissojen välit on aina olleet todella hyvät. Hyvä vain kuitenkin Meerille, kun osaa tehdä nyt numeron itsestään täysin rinnoin. Näin myös huomiota ja haleja on minun helpompi jakaa tasapuolisesti kolmikon kesken. Meeri on niin persoonallinen katti <3 Viime kesänä se kehitti itselleen uuden käyttäytymismuodon:
Meeri kärkkyy tilaisuutta päästä juomaan ihmisten laseista! :D Arvatkaa onko se hassun näköinen, kun tunkemalla tunkee päätään pitkulaiseen lasiin, että voisi juoda ne viimeiset tipat pohjalta ?! Meerin mielestä on niiin ihanaa leikkiä ihmistä ja juoda oikeista laseista. Yäk kissankupeille! Nehän ovat aivan kuolaisiakin. Myös vieraiden vesilasit kelpaavat. Tästä syystä meillä on olohuoneen sohvapöydällä aina lasissa vettä, mutta ei sekään enää ole sama asia kuin ne ihmisten ihanat vesilasit.
Tällä hetkellä meeri odottaa kernaasti, että lumet sulaisivat ja maa vähän lämpeäisi ja pääsisi nauttimaan ulkoilimasta. Partsille rongutaan säännöllisesti, mutta en ole uskaltanut innokasta leidiä sinne laskea pissatulehduksen uusimisen peloissani. Parempi ehkä odotella varmuuden vuoksi...
- Pahus, vieläkin lunta! observoi Meeri kiipipuusta eräs aamu.
