MöykkyBlogi

Uusi vuosi, uudet kuviot

2012-01-01T18:40:00.000+02:00

Hyvää uutta vuotta! :)

Katsotaan jos saataisiin tätäkin blogia aktiivisemmaksi vuoden 2012 aikana.

Pellettejä!

2011-11-02T14:30:00.005+02:00

Hoho! Minulla on maailmaa mullistavia uutisia! Mun kissat on nähkääs siirtyneet pellettivessojen käyttöön! Jiihuu! 3 vuotta sitten yritin tyrkyttää triolle pellettejä, mutta silloin ei pelletit hienotassuille kelvanneet. Mut nytpä kelpaa! "Totuttamisprosessi" vei n. 4kk, mutta strategiana se oli simppeli. Ehkä tästä on jollekulle apua:

Vaihe 1: Ököplussaa hiekan sijaan.

Vaihe 2: Hiekkalaatikko A:han ököplussaa ja hiekkalaatikko B:hen Cat's Best paakkuuntuvia minipellettejä (todella pieniä, oikeesti!)

Vaihe 3: Molempiin hiekkalaatikoihin Cat's Best minipellettejä.

Vaihe 4: Normihiekkis pois. pellettivessa kuvioihin ja sinne Pirkan/Lidlin/Cat's Betsin paakkuuntumattomia (puruuntuvia) pellettejä. Hiekkalaatikko B:hen edelleen minipellettejä.

Vaihe 5: Kun isommat, paakkuuntumattomat pelletit alkavat kelvata ja kaikki talouden kissat tekevät niille seka pissinsä että isommat hätänsä, voi minipelleteistä luopua ja siirtyä kokonaan pellettivessoihin!

Niin ja tosiaan, olen havainnut, että Pirkan / Cats Best / Lidlin ym. pelletit ovat puolet pienempiä kuin esimerkiksi Vapon pelletit. Vapon pellettejä me tullaan tuskin edes käyttämään. Minipelleteissäkään ei ole muuta vikaa paitsi niiden erittäin suolainen hinta ja huono riittävyys. Meillä kulutus oli luokkaa 1 pussi 1,5 viikkoon! Hintaa 10l minipellettipusilla on ostopaikasta riippuen 10-15e. Pirkan normipellettipussi (6l) maksaa alta 3 euron. Lidlissä on toisinaan tarjouksella 6l pellettipussi 1,99e/kpl.

Tuiskua ujostutti enkä siksi saanut demonstroivaa
kuvaa pellettivessasta käytössä.

Meidän pellettivessat on tehty varastolaatikoista, jotka ovat päällekkäin ja päällimmäiseen on porattu reikiä. Pidän näitä omatekoisia pellettivessoja parempina kuin esimerkiksi PeeWeetä. Päällimäiseen laatikkoon voi nostaa näppärästi kannen päälle ja sitten ravistella koko hökötystä niin, että varmasti kaikki puru valuu alimpaan laatikkoon, joka sitten tyhjennetään ja huuhellaan. Toivottavasti möykkytrio jatkaa pellettien käyttöä jatkossakin. Pelletit aiheuttavat vähemmän sotkua ja pölyämistä sekä ovat halpoja ja ekologisia (sekä mielestäni hygienisempia.)

Se pelleteissä ja sitten koiraharrastamisen pariin: Käväisimme syyskuussa Muuramessa ja lokakuussa Tuuloksessa näyttelemässä. Muuramessa Rosie oli AVO ERI4 SA (paikalla oli yli 10 AVO-luokan narttua!) ja Tuuloksessa maltillisemmin AVO ERI3:sia neljästä AVO-luokan nartusta. Parempaakin menestystä olisi voinut odottaa tuomarilta, joka Tuulosta kovemmassa seurassa antoi Rosielle Vara-SERTin! ;) Nyt Rosie on siirtynyt talvilomalle. Sekä näyttelyt että juoksuhommat jatkuvat sitten ensi keväänä. Jätin myös toissa päivänä agilityhallin avaimen pois, koska tuntui, etten saa yksinäni mitään järkevää treenattua. Toivon mukaan ensi vuonna alkaisi jokin meille soveltuva kurssi, niin pääsisimme jatkamaan agilityakin!

Mutta nyt otetaan rennosti ja nautitaan pitkistä metsälenkeistä, koirakavereiden seurasta ja vähän verijäljen nuuhkimisesta... :)

On se ihana!

Paljon kaikkea!

2011-08-15T16:16:00.000+03:00

Oho, olen taas laiskasti päivitellyt möykkyblogia Nyt olisi sitten asiaa niin paljon, etten tiedä, mistä aloittaa. No, lähdetään liikkeelle siitä, että heinäkuun viimeisellä viikolla teimme reissun Poriin. Matkaan lähti koko suvun elukat, eli 6 koiraa ja 3 kissaa, mutta onneksi kahteen eri autoon pakattuina :) Porin reissu sujui kaikilta osin hyvin ja hauskaa ja kivaa riitti. Kurppa-äitini herätti minut joka aamu 6-7 välillä lenkille ja kiersimme Roxin ja Rosien kanssa Kirjurinluodon ympäri. Ihana paikka tuo Kirjuri. Rosiella riitti jännitystä fasuja jahdatessa ja nähtiinpä majavakin, jota Kurppa luuli tietenkin hylkeeksi. Aika samannäköisiähän ne on... majavat ja hylkeet.


Roxi ja Rosie Kirjurin kyltin alla.

Jännäkana Kirjurissa.

Kissat viihtyivät Porissa erityisen hyvin ja nauttivat siitä, että saivat paljon huomiota!

Helteiden aikaan kattiklaani otti relaxisti mummon partsilla.

Porissa pyörähdimme myös Yyterin koirarannalla. Paikkana tuo merenranta oli niin hieno, että sielä tuli hetkittäin aivan epätodellinen, euforiantäytteinen olotila....waah, haluu takas sinne!

Rosie kirmaa onnellisena <3

Ilmoitin alkuvuoden showhöyryissäni Rosieta ympäri Suomea näyttelyihin ja olen nyt viimein saanut koottua kaikki arvostelut ja tulokset talteen Näyttelyarvosteluja -sivun taakse. On meillä ihan kivasti mennyt tää näyttelyvuosi, kun ottaa huomioon, kuinka kilpailtu rotu whippetit on ja kuinka hyvän tasoista porukkaa sielä kiertää. Pelkästään narttujen Avo-luokassa tuntuu olevan aina 7-12 nättiä koiraa :) Tiivistäen viimeisimmät näyttelytulokset:

Joensuu: AVO-ERI
Joensuu: AVO-ERI AVK1 SA PN2 Sert & Va-Cacib

Pori: AVO-ERI AVK2 SA PN3 Vara-Sert
Oulu KV: AVO-Eh

Oulu KV: AVO-ERI

Vielä kuva mamman SERT-koirasta!

Ja sitten kissauutisiin :D

Myssymuotia ala
Tilkku.

Tuisku on nuorekas
pappakissa!

Tuiskun tytär Tilkku on ollut pieniin päin... :) Tuilkun toiseen pentueeseen syntyi tietojeni mukaan kermatäplikäs itispoika ja 4 siamilaista. Vanhempana siis tässä pentueessa Orifame Bow Wow ja Orifame Gunnian Gukko, jotka molemmat ovat huippuja katteja! Jos jotakuta vaivaa kissakuume, niin suosittelen lämpimästi kääntymään Senjan puoleen! Tuisku-isoisä on huippuluonteinen (joskin hieman yksinkertainen) kaveri! Ja pentueen isoäiti BailaBailan Ikiliikkuja on reipas kuin rottweiler. Pennuista kasvaa varmasti tosi kivoja ja rasittavia neloskategorialaisia! Pentujen sukua on viimeaikoina kartoitettu myös PRA-testein ja tervettä populaa ovat olleet.
Tietoja ilmestyy lisää osoitteeseen: www.orifame.com !

Sellaista! Palataan astialle... :D

Jälleen kisattu

2011-07-04T16:36:00.002+03:00

Lauantaina käynnistyivät lähtörituaalit jälleen möykkylässä: koko asunnon siivous ja kamojen pakkaus. Siitä osaa jo pieni whippet päätellä, että reissuun ollaan lähdössä. Meerikin oli jälleen avuliaana pakkailun tiellä. Tällä kertaa matkakohteena oli Kaakkois-Suomen vinttikoirakerhon järjestämät maastokisat Iitissä. Reissukavereiksi olivat lupautuneet Annika ja Leya-afgaani.

Koska viikonloppu oli helteinen -- hyvin helteinen vietettynä 3,5h autossa, jossa ei ole ilmastointia -- oli hyvä päätös lähteä reissuun jo lauantaina, vaikka koirat kisasivatkin vasta sunnuntaina. Rosie ja Leya pääsivät katselemaan Kouvolan keskustan yöelämääkin. Alaikäisinä neitoina eivät tietenkään päässeet baariin saakka. Me Annikan kanssa saimme nauttia keskustan halpahotellin ihanuudesta joutuen kuumuuden pakottamana pitämään ikkunan auki ja heräilemään milloin mihinkin örvellykseen tai mörköralliin :D

Sunnuntainen kisapäivä oli hyvin helteinen eikä koirilla juoksutettu finaalia, koska koirien ruumiin lämpötilat olivat niin korkeat. Kisapaikka oli hiekkamonttu, joka oli kuin kattila monessakin mielessä. Lämpöasteita kyseisessä kattilassa oli miltein 50 astetta ja korkeat reunat sekä tasainen pohja tekivät siitä oikein oikojan paratiisin. Rosien juoksu ajottui keskipäivän kuumimpaan aikaan ja ennätimpä siinä kehuskella jo muutamalle tutulle, että Rosien kohdalla radalla voi tapahtua ihan mitä vaan. Rosie kun on jo viime kisoissaan antanut todellisia oikomisen taidonnäytteitä. Enkä edes turhaan kehuskellut, sillä melkoinen katastrofijuoksu se oli, minkä Nyrpelö kävi monttukattilassa pinkaisemassa.
Ennakointia, oikomista, lisää ennakointia, yksi hutijuoksu (kun ennakoi väärin, idiootti) ja sitä rataa! :D Kyllä vaan olisi meno ollut eri näköistä, jos ajettavana olisi ollut vieheen sijaan sama pupunpoika, jonka aiemmin aamulla bongasimme Rosien kanssa Kouvolan liikennepuistossa kyhjöttämästä. Viehe on Rosielle yhtä kuin lelu, jonka kanssa leikitään välillä vähän fiiliksien mukaan. Nyt meni rata läpi ihan rallatellen. Pisteitä tuli vain 192 p ja arvostelulappuun (joka kerrankin saatiin ihan kotiinvietäväksi!) merkintä isolla "ennakoi."

On se ikävä, että taidoiltaa erittäin pätevä nuori koira on oivaltanut oikomisen salat näinkin nopeasti. Eikä olla edes käyty yhtään turhaa treeniä tekemässä. Sanoisinko, että vain 2 ensimmäistä kisaa meni ilman oikomisia eikä nykytilanne tuosta varmasti miksikään muutu, pahenee vaan jos jotain.. Ja harmilliseksi tämän tekee se, että kisareissulla on mitä hauskinta! Mutta on tylsää ilmoitella koiraa, joka oikoilee ja rallattelee miten sattuu ja voi juoksemisellaan pilata parinsa juoksun :X Äh! Onneksi retkiseurallamme meni paremmin. Leya oli 1/3 afgaaneissa ja juoksi hienosti 250p. Onnea Annika! Ja onneksi reissu oli kuitenkin erittäin mukava (tälläkin kertaa! koiraharrastus on hauskaa!)

Seuraavan kerran mennään Rosien kanssa kisaamaan aikaisintaan Hailuotoon!

Meeri on iso tyttö, joka osaa saa itse pakata itsensä.

Hyvää Juhannusta!

2011-06-23T19:44:00.000+03:00

T: Elina, Rosie & kissat

Ratakokeilua ja KR Pieksämäki

2011-06-12T12:13:00.002+03:00

Sitä on kaikenlaista taas harrasteltu tuon pienen whippetin kanssa. Uutena ja erillaisena harrastusmuotona kokeiltiin ratajuoksua keskiviikkona Tuomarinkartanon ratakisoissa. Rosie ei tietenkään osallistunut kisoihin, vaan kävi kokeilemassa soolokoejuoksua. Jotta koira voisi kisata radalla, sen tulee juosta hyväksytysti ensin yksi soolokoejuoksu ja sitten kaksi ryhmäkoejuoksua, jossa sillä on seurana vähintään 2 kpl kaverikoiraa. Kun koejuoksut on suoritettu, koira voi anoa kilpakirjoja radalle. Koska Rosie on ollut erittäin viehevarma maastoissa ja koska se hallitsee hyvin kopituksen, päätin ilmoittaa sen suoraan kokeilemaan koejuoksuja. Kyytikin järjestyi Annen puolesta (tuhannesti kiitos!) ja lomapäivät sain töistä, niin miksipä ei olisi lähdetty! Rosien soolokoejuoksun alku olikin varsin lupaava. Neiti Nyrpelö meni oma-aloitteisesti koppeihin ja lähti kopeista hyvin (mitä nyt hämmästyi, kun viehe tulikin takavasemmalta.) Rosie juoksi ensimmäisen suoran puoliväliin ihan täysiä, kas tässä todiste:

Mutta sitten alkoi hidastelu ja lopulta ennen ensimmäistä kaarretta Rosie kääntyi! Olin yllättynyt. Mutta mietittyäni syitä viehevarman koiran omituiselle käytökselle yhdessä konkareiden kanssa, niin todennäköisin syy oli varmaan outo kiskoviehe. Kiskoviehehän ei käyttäydy niinkuin maastoviehe, johon Rosie on tottunut. Rosien on täytynyt siis kelata, että ompa tyhmä tuollainen viehe, kun vaan hipoo aidan vierttä! Tietty aina voidaan pohdiskella, pitäisikö koiran vietin olla suurempi, jos se ei heti kättelyssä innostu kiskovieheestä. No, onneksi tämä on varmasti korjattavissa treenaamalla. Reissu osoittautui muilta osin onnistuneeksi, sillä oli erittäin mielenkiintoista päästä seuraamaan ratakisoja (sijoituslähdöt oli erittäin jänniä!) sekä näkemään tuttuja. Harmi, ettei meillä ole lähellä treenimahdollisuuksia. Mikkelissä tietysti voi treenata (sinnekin tosin eestaas 4 h :n matka!), mutta siellä ei ole kiskoviehettä. Mutta eipä ratahommilla ole kiire. Kunhan nyt tekisi mieli kokeilla sitäkin. Tiedä vaikka seuraava whipu olisikin ratakoira niin saisi vähän Rosien kanssa otettua tuntumaa ko. touhuun + tehtyä mahdolliset virheet Rosien kanssa eikä sitten sen ratakoiran :D

Epäkelpo koejuoksukoirani käväisi jälleen myös näyttelyissä! (Eilen, Pieksämäellä.) Näyttelyt sujuivat hellesäästä huolimatta rattoisasti. Saimme kököttää Rosien kanssa Tiger's Chaosien näyttelyteltan suojissa ja olipa kiva rupatella koirista. Rosieta tuomaroi jo toiseen kertaan Markku Kipinä. Junnuluokassa Kipinä saneli tällaista Rosiesta:

"Tasapainoinen, kaunislinjainen, hyvä luustoinen juniori. Hyvä eturinta ja riittävät kulmaukset. Syvä hieman lyhyt rintakehä. Vahva takaosa. Kauniit pään linjat. Hyvä purenta. Liikkuu riittävällä askeleeella, mutta tänään ontuu selvästi. Ontumisesta johtuen EVA."

ja eilen AVO-luokassa tällaista:

"Feminiinen, hyvän kokoinen narttu, jolla voisi olla hieman pidempi luiset takaraajat. Hyvät korvat, silmät ja purenta. Hyvä ilme. Lapa voisi olla viistompi. Hyvä runko ja syvyys. Liikkuu riittävällä askeleella, hieman vaappuen edestä."

Mielenkiintoista verrata saman tuomarin arvostelua koirasta 1 vuoden aikavälillä! Laatuarvostelu oli kuitenkin sama niin junnuna kuin avoimessakin, eli siis Erinomainen (paitsi että junnuna Rosie joutui ontumisesta johtuen tyytymään evaan.) AVO-luokan arvostelu kuulosti niin pahalta, että pelkäilin jo, ettei tule Rosielle koko ERI:ä, mutta sieltähän tuli ihan hyvät tulokset päivälle: ERI AVO2 SA PN4! Tyytyväisiä ollaan. AVO-luokassakin koiria oli kuitenkin se 6. AVO-luokan voittaja ja lopulta koko rodun paras koira oli My Camelot RN Passion eli Ruuvari! Onnea vaan. Onnea myös KVA-m Hiljalle, joka veti melkoiset multitalentit olemalla PN2 & Vara-SERT.

Seuraavaan päivitykseen pitää kyllä kirjottaa jotain noista kolmesta kesäkissasta. Menee ihan liikaa linjalla koira-koirrrra-koiiiiira tää mun elämä nyt! Koiraharrastuksiin tulee nyt 2 viikkoa taukoa, kun seuraavan kerran mennään maastoilemaan Kouvolan suunnille vasta 3.7. Nyt voidaan keskittyä aksaan, lenkkeilyyn ja uimiseen Nyrpelön kanssa.

Turkaus -näyttelyviikonloppu 28 -29.5

2011-06-02T10:06:00.001+03:00

Turkaus -- eli Tuuri & Varkaus!

Tuurin reissu oli ihan pohjanoteeraus! Satoi vettä, tuli huono arvostelu (EH) ja Tuurin kyläkauppa oli melkoinen pettymys. Mutta koska seura näyttelykehän laidalla oli hyvää (Kiitos Marjo, Emmi ja Anna!) niin eipä tuo jäänyt harmittamaan. Lisäksi nappasin paluumatkalla pari kuvaa, jotka onnistuivat hienosti. Tässäpä muutama:

Varkaudessa meitä tuomaroi Yoschai Barak ja reissussa mukana oli Simakin. Rosie oli PN2 ja sai toisen Vara-SERTin (kyllä, Rosie on päättänyt ruveta varavalioksi) ja Sima oli PU1 ja SERT & VSP. Kuvasatoa saatiin kiitettävästi, kun oli Kati-turisti matkassa :D Kiitos kuvista Kati!


Rosie posettaa kilpailuluokassa.

Ja paras narttu -kehässä.

Jo toinen Vara-Serti. Yksi vielä ja ollaan varavalioita.

Ja meidän Vespilöinen. Aika kivat liikkeet...

Rosien arvostelut on päivitetty näyttelyarvostelut -linkin taakse :)

Paluu aksatauolta

2011-05-25T20:42:00.001+03:00

Vietimme Rosien kanssa 1,5kk - 2kk agilitytaukoa tässä talvella/keväällä. Syynä oli lähinnä kiireet ja treenikaverin, Hippu-sheltin, jäänti selkätoipilaaksi. Päätin vihdoin ja viimein kuitenkin ottaa Musti ja Mirri Areenalle kesäkaudeksi avaimen (140e, kallish!) ja alkaa sitten treenailla joka viikko ainakin kerran. Hippukin kun on tuota pikaa taas treenikunnossa. Tänään oli ensimmäinen kerta, kun aksaamassa käytiin pitkän tauon jälkeen, ja seuranamme oli Marjo ja Sira-welshi.

... Ja voi jestas Rosien iloa! :D

Kentälle päästyään Rosie kävi läpi heti ensimmäisenä lempiesteensä, A:n ja puomin ja juoksenteli sitten puolittaisia eriä keppejä ja pujahteli putkiin. Varsinaiset harjoitukset menivät mukavasti, kun koira oli motivoitunut ja innostunut! Minusta tuntuu, että olemme Rosien kanssa kehittyneet tässä tauon alikana kumpainenkin :) Rosie on saavuttanut ehkä hiukan kärsivällisyyttä aloilla istumisen suhteen ja minä osaan rauhoitella tuota elukkaa, kun se käy aina niin kierroksilla kentällä.

Tehtiin mm. keppejä kaarilla. Rosie teki nyt 12 keppiä, mutta ensi kerralla jätän määrän vielä kuuteen, koska viimosilla kepeillä karkailuja namikupin perässä tuli pari kertaa. Lisäksi teimme pientä rataa, jossa oli yksinkertaiset ohjauskuviot sekä irtaantumista. Valitettavasti koska avustajamme Marjo filmasi meitien suoriutumista, niin näissä seuraavissa kahdessa videossa ei näy namialustan oikeaoppista käyttöä... siis että avustaja lisäisi siihen palkan kun suoritus menee nappiin! Jouduin sitten itse tiputtamaan naudan sydäntä alustalle.

Heh, löytyipä tässä tällainenkin todellinen arkistojen aarre... Vauva-Rosie kiipeilemässä Vuorelan koirapuiston puomia!

Nyt illalla leikkasin Rosien kynsiä. Rosie on alkanut ahdistumaan kynsien leikkuusta ihan ykskaks ja enkö vielä mennyt ja naksassut verille yhden kynnen :( Eli seuraava kynsienleikkuu tulee olemaan entistä vaikeampaa. mitä todennäköisimmin. Nyt Rosie solotossuilee täällä sisällä ettei veri leviäisi... Äh, että harmittaa !!!

Maastorapsaa

2011-05-22T18:03:00.000+03:00

Rosie on käynyt nyt keväällä ahkerasti maastoissa: Neiti Nyrpelö kisasi 8.5 Ylistarossa ja eilen 21.5 Jyväskylässä! Tuloksiin saa olla tyytyväinen. Ylistarossa Rosie sijottui 2. pistein 520 & SA! Jyväskylässä Rosie oli 4. pistein 470 & SA.

Ylistaron reissu oli erittäin mukavaa maatilamatkustelua kera Annen ja Jewgenistajan koirapoppoon: Viivin, Dexin ja Rellu-mummun. Kisat pidettiin upeassa hiekkakuopassa ja alkueristä Rosie pokasi juoksu-uransa korkeimmat pisteet: 269!

Rosie ja Ylistaron palkinnot.

Jyväskylässä Rouska veti hieman oikoen, sillä "eihän viehe voi juosta metsään tai puskaan." Niinpä pisteetkään eivät olleet mitenkään erikoisen hyvät. Kaiketi se on osoitus fiksuudesta, kun koira jo viiden kisan jälkeen on oivaltanut ennakoida vieheen kulkua. Tai sitten on syyttäminen pupujahteja. Rosielta puuttuu kokonaan ajohaukku, kun se juoksee vieheen perässä, joten ei se kovin tosissaan taida olla. Upeasti ja kiivaasti Rosie kuitenkin viehettä tappaa -- nyt Jyväskylässä tuli ensimmäinen kuperkeikka-ninja-hyökkäys vieheen kimppuun!

Kiva, kun kaksissa maastokisoissa on jemmaan tullut 8 kg RC:n ruokaakin lahjakorttien muodossa! :) opiskelija emäntä tykkää!

Hyvä SA-koira kisapäivän jälkeisenä aamuna palkintonsa kera: pekonii!

Tunnustus eteenpäin

2011-05-15T16:09:00.000+03:00

Meiltä tällainen tunnustus menee Nemolle ja Peikolle!

Ko. Blogissa julkaistavat jutut ovat hauskasti ja oivaltavasti kirjoitettu :)

Hyvää Vappua!

2011-05-01T20:29:00.001+03:00

Rosie vietti kamujensa kanssa vappua rallaten hiekkakuopilla. Kissat saivat herkkuskitonnikalaansa.

Nyt nättiä ilmaa kehiin, plz! Viikon päästä on Ylistaron maastot!

Kuva: Marjo Pitkänen. Täällä lisää Marjon hienoja kuvia!

Reissua tehty!

2011-04-28T21:46:00.003+03:00

Käytiin kolmen päivän kotimaamatkailulla Rosien kanssa! Lauantaina pistäydyimme Lappeenrannan näyttelyissä, joissa Rosie sai ERI:n ja oli nuorten luokan 2. Tuomarina oli Saija Juutilainen, jonka mielestä Rosien etuliikkeet olivat holtittomat, etuosa liian suora ja kuono liian kapea ja jätti Nyrpelön siksi ilman SA:ta. Rosien siskolla, Nerillä, menikin sitten näyttelyt putkeen: Nerin tulokset oli PN1 SERT CACIB VSP!

Sunnuntain vietinEspoossa kaverini luona pelaillen Castlevaniaa. Maanantaina oli vuorossa lämmin ja todella mukava kisapäivä Vantaalla Whippet Harrastajien maastomestaruuksissa. Rosiella ei oikein mennyt käyttöpuolellakaan kaikki putkeen, mutta kivaa riitti silti. Alkueristä Rosie sai ainoastaan 214 pistettä ja finaalissa kaatui ja tuli 202 pistettä. Hailuotoon nähden pistekato oli yli 100 pistettä! Rosie tuntui juoksentelevan miten sattui ja ajolinjat olivat kehnot. Tärkeintä kuitenkin, ettei mitään käynyt, vaikka tyyppi veti rähmälleen. Niin, ja sai Rosie sitten maastoista yli 400 pistettä eli sertin arvoinen tulos sentään eli ei jäänyt ihan vaille SA:ta meidän pääsiäinen!

Bonuksena kivalle kisapäivälle oli se, että saatiin Petri Lehmukselta ja Irene Vinhalta kisakuvia Rosiesta. Näistä tulee aina hyvä mieli! Petrin kuva pääsi blogiotsikkoon, joten läväytetääns tähän Vinhan kuvia!

Tosiaan Rosien koppa meinaa tippua näissä...
En ees alota koppakeskustelua nyt, kun ärsyttää se, ettei meidän kopasta saa säätämälläkään hyvää!

Hurjan hauskasti sitä pystyi tälkiviisiin viettää pääsiäistä. Suuret kiitokset Irinalle, Idalle ja Idan äidille sekä Annelle kyydeistä; Lauralle ja Joonakselle mehusta ja sämpylästä! Ja kaikille kiwoille tyypeille hyvästä seurasta!!

PS: Meikolle ja Meikon tassulle kuuluu hyvää <3

Rapatessa roiskuu ja Tuisku 4 v

2011-03-27T18:52:00.001+03:00

Pitkästä aikaa saatiin draamaakin meille möykkylään. Meikolta irtosi nimittäin kynsi! Tavalliseen tapaansa Meiko könysi kiipeilypuussa ja ilmeisesti tämä kyseinen kynsi jäi kiinni riippumaton kankaaseen. Siitä verenmäärästä olisi voinut kuvitella, että kyseessä on jotain pahempaakin.

Koska kähellystä kiipeilypuussa sattuu yhtenään ja koska Meiko ei ollenkaan näyttänyt kipua ulospäin, Meiko ennätti jonkin 5-15 minuutin ajan käppäillä ympäriinsä. Joka puolella oli verisiä jalanjälkiä -- ja seinillä roiskeita, kun Meiksi oli ravistellut märkää tassuaan...Huh!

Luottolekurimme oli onnettomuuden satuessa hoitamassa lehmiä, joten jäimme odottamaan soittoa häneltä sekä käskyä käymään vastaanotolla. Ell:ltä loppui kuitenkin puhelimesta akku ja lopulta selvisi, ettei tassua olekaan tarvetta näyttää. Senjalle iso kiitos konsultoinnista. Veren vuooto tyrehtyi ja aluksi 90 asteen asentoon taittunut ja roikkumaan jäänyt kynsi lähti irti itseksiään. Nyt Meikolla on kauluri kaulassa, jotta haava parantuisi tulehtumatta. Jos se tulehtuu, niin sitten on hajettava AB:tä!

WHY?!?

Toisiakin uutisia on, mukavempia. Tuisku täytti tänään 4v! :)


Tuisku on yhtä nuorekas kuin 1-vuotias!

Tuisku ja Tuiskun uusi lelu <3

Pori

2011-03-14T09:17:00.003+02:00

Muut menee mummolaan maalle. Me lähdetään Porin keskustaan, Liisantorille! Kissat jäivät tällä erää äitiäni viihdyttämään... tai siis valvottamaan. Meeri oli kuulemma pelkäillyt uudessa ympäristössä itämaisia ja Meiko karjunut pitkin yötä. Ja minä niin kehuin, kuinka mun kissat on tosi kilttejä. Ahem. Meiko-paralla oli ääni käheänä, kun sen kotiin hain, ja sen käytös on nyt muistuttanut enemmän loiskalaa kuin kissaa; koko aika sylisssä tai edes kyljessä kiinni.

Poriin ajelimme siis viime viikolla maantaina ja takaisin lauantaina. Rosie ja Roxi olivat kohteessa mukana, ja Rosie matkusti superrennosti, kun oli postafenia eli matkapahoinvointilääkettä. Se hyppäsi itse autoon ja kelli selällään auton takapenkillä kuin sängyssä konsanaan, ihanaa. Porissa ajanvietettä oli rutkasti: elokuvateatteriin katsomaan 3D:nä Tangled, shoppailua, uimahallissa käyntiä, juustojen syöntiä ja Final Fantasyjen pelaamista tädin kanssa. Rosie ja Roxi pääsivät lisäksi tutustumaan Porin keskustan uuteen koirapuistoon ja Rosien kanssa seikkailimme myös Kirjurinluodossa, jossa Rosie olisi halunnut tappaa kohtaamamme fasaanin.

Rosie ja Rosien pallo koirapuistossa.

Roxi paistattelee.

Allu-tätini luona pääsimme moikkamaan Sini-mummua joka täyttää jo 11 v. Sini on yhä hyväkuntoinen, pulskanpuoleinen mummeli, jonka kyltymätön into kaikkeen heiteltävään tavaraan ei ole sammunut. Tuskin koskaan sammuukaan. Siniin itselläni on vahva tunneside, jahka silloin kymmenisen vuotta sitten olin Sini-pentua hakemassa, nukuin sen kanssa ja leikein sen kanssa paljon oman koiran puutteessa. Sini oli alunperin siis siskoni koira!

Kuukausi sitten tätini oli ottanut toisenkin koiran, Oona-kääpiösnautserin (Uptight Jack's Quinella.) Oona oli melkonen hömppä, joka halusi vain pussailla ja himoitsi mun juustojani :) Kerrassaan sympaattinen tapaus. Sini ja Oona tulevat hyvin toimeen. Roxin mielestä Oona oli iiiihana ja rotuserkukset vähän leikkivätkin. Rosie taas oli Oonan mielestä liian iso leikkikaveri.

Oona

Kerrassaan mukava reissu siis takana kaikin puolin. Tekemistä riitti sekä itselle että nelijalkaisillekin. Toissa päivänä siis kotiuduimme ja eilen Rosie pääsi jälleen juoksusuoratreeneihin, joskin nyt viehettä vedettiin moottorilla ja yksi kulmakin oli. Vieheen vedon päälle saatiin viellä pullakahvit Annen luona, olipa kivaa. Nyt saa riittää Rosien viehetreenit ja jäämme odottelemaan ensikuun kisoja Uudellamaalla! Jännittää :D

Kunnolla treenataan

2011-03-05T17:48:00.005+02:00

Aika on lentävä ilmiö. Whippet Harrastajien maastot ovat jo ensikuussa! Kevät ja lauhemmat kelit ovat hiipineet Kuopioon, ja olemme saaneet viimeisen viikon aikana vetotreenauksen hyvin alulle! Minusta on aivan mahtavaa, kuinka viime vuonna sain kerrassaan upeita harrastuskavereita Kuopiosta ja lähisuunnilta. Vetotreenit sujuvat leikkien, pallon heittelyn ja ihmiseltä-ihmiselle juoksutuksen merkeissä varsin mukavasti ja vaivattomasti.

Toto ja Rosie treenaa!

Kivoista harrastuskavereista puheen ollen: Suvi ja Bea olivat meillä yökylässä, ja koirat aiheuttivat meille melkoisen sydärin eilen illalla. Lähdimme iltakymmenen maissa pois koirapuistosta ja siinä koirat irti käppäillessä vilkuilin penkkoja miettien, että onpa perkeleesti ihmiset jättäneet kakkoja keräämättä! Sitten kuljimme jonkin matkaa, kunnes kumpainenkin älysimme koirien jääneet jälkeen. Siellä ne vetelivät jotain penkasta suurella innolla eikä ruusukorvat loksahtaneet, vaikka huudettiin (ja karjuttiin.) Mentiin sitten hakemaan koiria ja kas yllätystä -- ne vetelivät siellä jauhelihaa! Jauhelihaköntsä, joka Bean suusta tippui, oli kulmastaan kauniin neliskulmainen. Siellä taisi olla siis kokonainen paketti jauhelihaa kakkaisella tiellä koirapuiston vieressä.

Ensimmäinen ajatus: Nyt mejjän koirat on MYRKYTETTY!

Saimme FB:stä tukikeskusteluun Mian, joka helpotti neuvotonta oloamme kertomalla, ettei oksettamaankaan saa lähteä ellei ole varmuutta, mitä koira on syönyt. Niinpä ainoaksi vaihtoehdoksemme jäi seurailla tilannetta. On ilo kiertoa, että selvisimme säikähdyksellä. Mutta oliko jauhelihan tarkoituskin nimenomaan säikäyttää ja pistää koiranomistajat miettimään? Koirapuistolle johtava kävelytie on erittäin kaameassa kunnossa. Roskiksia löytyy peräti 3 kappaletta 5-50m säteellä. Koirapuistossa on lisäksi lapiokin sen varalta, jos pussi unohtui kotiin. Pieni ponnistus jaksavuuttahan siihen vain vaadittaisiin, että vaikka lapiolla hakisi kävelytien puolelta kakat ja kippaisi koirapuiston roskikseen...

Suvin uskollinen ystävä; Bea.

Keväiset puheenaiheet sikseen. Kyllä Bea on kaunis ja ihana koira. Sitä voisi omistaa vaikka 10 beaa ja rousaria, eikä elämä silti olisi niiden kanssa vaikeaa!

Meerin kevätasunto

2011-03-03T18:27:00.002+02:00

Meeri on muuttanut asumaan uuteen kevätasuntoonsa. Meerin tapaa matalareunaisesta, pienehköstä Yves Rocherin laatikosta pitkin päivää. Meeri ottaa myös vierailijoita vastaan kevätasunnolleen ja toisinaan sitä varsin villiinnytäänkin. Kotibileet on tosi let's go! Vaan ei tietenkään silloin, kun emäntä haluaisi kyseisiä riehumiskuvia. (Huomaa: kameranaisen epätoivoinen yritys saada kissa innostumaan langasta.)

No jos kuitenkin vähän Meeri leikkisi...

nomnom

Tällasta tällä kertaa...

Oheishuomautuksena: Tuisku täyttää pian jo 4 v!

Koilis-savo show 20.2

2011-02-20T21:32:00.000+02:00


Kimi ei osannut olla hiljaa , joten Kimiä rääkättiin, kas näin. (Kuva: M.Pitkänen)

Paljon jännitystä herättäneet, kylmiksi haukutut näyttelyt (Kajaani ja Tuusniemi) ovat nyt molemmat ohitse. Tuusniemen ryhmänäyttely oli ripoteltuna taimitarhoihin. Whippeteille sattui lämpötilaltaan ihan siedettävä halli (ehkä jokin +13 lämpötilaltaan.) Näyttelypaikan kompastuskiveksi osoittautui kuitenkin alusta, joka oli "luonnonsoraa" eli käytännössä hiekkaa pienistä ja pyöreistä isoihin ja teräväreunaisiin kiviin. En kritisoi alustaa ainoastaan Rosien puolesta, vaan juuri kukaan whippet ei juossut täysin virheettömästi ko. kivisoralla. Moni hidasteli, varoi tai välillä "hypähteli" askelissaan.

Rosie oli kuitenkin erityisen herkkä tälle alustalle. Se ei suostunut edes kävelemään reippaasti alustalla, saati juoksemaan. Rosie piti katseensa maassa ja asetteli tassunsa varovasti. Mietin, olisiko se astunut ikävästi terävään kiveen (tai teräviin muovikappaleisiin, joita niitäkin kehistä löytyi), koska sen varominen läheni naurettavuutta! Lisäksi Rosie koki taimitarhan pressumaiset, läpikuultavat seinät pelottaviksi -- se hidasteli ja kiskoi eri suuntaan joka kerta, kun meinattiin lähestyä seinää!

Rosie tekee änkyröinnillään aasitkin kateellisiksi.

Katastrofin ainekset oli siis käsillä. Ottaen huomioon, että koira, joka hädin tuskin liikkui, olisi voinut saada EVA:n (Ei voi arvostella), niin Rosiessa oli onneksi kauneutta ja potentiaalia sijoittua Nuorten narttujen kilpailuluokan kakkoseksi. Pitkään tuomari puntaroi 1. ja 2. välillä ja koska toinen nartuista liikkui sentäs eteenpäin, se sai sijoittua NUK1:ksi. Olin kuitenkin pettynyt ja masentunut siitä, ettei Rosie suostunut liikkumaan (paras voittohan on se, että koira esiintyis hyvin.) Meinasin olla osallistumatta parasnarttu kehään, johon Rosien saama SA (sertin arvoinen)-maininta edellytti. Onneksi sain kannustusta, kiitos siitä:) Treenasimme liikkumissa viereisessä, silloin tauolla olleessa kehässä, ja Rosie vähän onnistui Konsta-komistuksen voimin parantamaan juoksemistaan epämukavalla alustalla.

Kuva: Marjo Pitkänen

Niinpä PN-kehässä Rosie jo jopa liikkui suhteellisen reippaasti, mutta seinä yhä vaikutti sen juoksemiseen paljon, sillä Rosie lähti jyrkästi kaartamaan pois päin seinästä. Mieleni kohosi täysin; olimme voittaneet Rosien kanssa kisamme jo siinä vaiheessa, kun koira alkoi liikkua reippaammin! Oppimista ja uskallusta oli tapahtunut, mikäs sen parempaa. PN-kehässä ei käynyt yhtään hullummin. Rosie sijottui PN4:ksi, eli oli 4. paras narttu kaikkiaan 25 nartusta! 21 nartun ohi hiihely (metafora sopii erinomaisesti Rosien tämänpäivänisiin kehäliikkeisiin) ei ole hullumpi tulos.

Paras narttu kehä.

Tässä vielä arvostelu:
"Normaali kokoinen. Hyvä pää ja ilme. Oikea purenta. Hyvä kaula ja kroppa. Oikeantyyppinen häntä. Normaalit korvat. Hyvät kulmaukset, ylälinja(?), erinomainen turkki. Liikkuu normaalisti."
- Tina Permo, Ruotsi.

Näyttelypäivä oli erittäin hauska. Oli mukavaa, että Ida, Luca ja Kimi tulivat meille yöksi ja näyttelyissäkin oli taas huippua naureskella normivammaisille jutuille. Myös kavereilla meni hyvin. Luca (Gaselle's Get On, Rosien eno) oli ERI AVK2 ja Sima oli ERI JUK1. SA:t jäivät pojilta puutumaan Lucalla hassun nenähyppyrinsä takia ja Simalla koonsa puolesta. Kimi (Palein Supertrouper) sai EH:n varmaan osakseen jo ihan kokonsa takia, iso jässikkä kun on. Bean (Pikkunokan Bedazzled) EH vähän kaiveli, sillä Beaa rokotettiiin korvista, jotka eivät kuitenkaan ole virheelliset. Ne eivät näyttelykehässä nousseet pystyyn. Sitä paitsi Bea on ihana!

Mäkö muka iso... (Kuva: M. Pitkänen.)

Luca esiintyy. (Kuva: M.Pitkänen)

Hyvä seura, makkaraa (paha minä) ja hyvät tulokset = onnistunut näyttelyreissu.

................ Mutta oli ihan pska se kivisoramaa !

Arki kissojen kanssa

2011-02-16T12:43:00.003+02:00

Herään aamulla klo 8:00 ja Meiko alkaa saman tien hepuloida ja päästellä teräviä maukaisuja... siis hyviä huomisia. Sitten nousen ja ruokin kissat. Kissat syövät tällä hetkellä Sanabellea ja varastossa on odottamassa 2 x 15kg säkkiä ProPlanin kana&riisiä. Meeri kiipeilee jatkuvasti tiellä ja pirisee. Tuisku pyrkii ruokakaappiin, jossa säilytän nauta- ja possusipsejä. Ruokkimisen jälkeen siivoan kissojen hiekkalaatikot todeten joka ikinen aamu saman asian: ököplussa leviää erittäin pahasti ympäri vessaa! Tuisku tietenkin notkuilee jaloissani koko kikkareiden keruuhetken ajan siinä toivossa, että keksisimme jotain kivaa tekemistä. Jos vaikka söisimme possusipsejä.

Meeri ja Rosien pinkki "retkipatja.

Juotuani aamukahvit lähden viemään Rosieta aamupissalle, jolloin Tuisku tapansa mukaisesti kokeilee onneaan karata ulko-ovesta. Osaan varautua tähän jokapäiväiseen karkuretkeen eikä Tuiskua onnista tälläkään kertaa -- onneksi sillä on vielä kaksi yrityskertaa jäljellä tämän vuorokauden aikana!

Meeri auttaa tenttiin luvussa. Vakiokuvio.

Klo 10:00 luettuani aikani tenttiin rupean kehittelemään erinnäisiä toimintamuotoja, miten voisin paeta luku-urakkaa. Keksin pistää Rosien ufon muotoiseen aktivointileluun Tuiskun rakastamia nautapossusipsejä ja kokeilen, keksiikö Tuisku tehdä niille mitään. Rosieta pitää pitää tietty koehetken ajan poissa, koska sekin tykkää kovasti ko. herkuista. Tuisku kokeilee aikansa, rupeaa kehräämään ja tulee sitten pyörimään luokseni. Näyttää siis melko toivottomalta. Päätän ruokkia sipsit Tuiskulle pyytämällä sitä istumaan, antamaan tassua ja seisomaan takajaloilla. Rosiekin saa yhden, kuhan ensiksi tekee nätin näyttelyseisomisen.

Klo: 12:00 Alan tekemään ruokaa. Odotellessani, että riisi kiehuu, otan huiskan ja alan härnätä sillä Meeriä. Pian muutkin kissat yhtyvät leikkiin.

Klo 12:15 Syön ja katselen netistä juttuja. Kissat touhuavat jotain ja Proplan putki rämisee ja Tuisku pitää WroomWroom --ääniään.

Klo 13:00 jälkeen lähden ulos suunnatakseni bussipysäkille ja agilityyn. Tuisku toistaa karkuuyrityksensä rappukäytävään ... jälleen siinä epäonnistuen.

Tuisku h-a-l-u-u

Klo 15:00 palaan agilitystä. Riisun itseni ja Rosien ja silittelen kissat läpi. Meeri tekee aina yhtä rakastettavia hyppypuskujaan. Iskeydyn koneelle, johon Meeri seuraa minua pyörien tielläni, kunnes kyllästyn ja siirrän sen pois. Ja silloinkin Meeri hyppää uudelleen näytön eteen kehräämään. Heitän koulutöideni lomassa myös muutaman kerran hiirtä Tuiskulle ja käyn henkevän keskustelun Meikon kanssa, kun Meiko ilmestyy tuolini viereen kököttämään: "Mää... Mää-ää... Mäh..."

The kissa.

Klo 17:00 Alan neuloa ja Tuisku ja Meiko osallistuvat aktiivisesti prosessiin kyttäilemällä lankaa. Meeri nukkuu sohvan käsinojalla ja ihastelen ohimennen, kuinka se venyttelee erityisen söpöjä pikkuvarpaitaan.

Klo 22:00 Käytän Rosien iltapissillä. Tuisku epäonnistuu jälleen karkuyrityksessään.

Klo 22:30 Menen nukkumaan vaihdettuani ensin kissoille vedet ja siivottuani niiden hiekkalaatikot. Meeri ja Tuisku saavat myös märkäruokaa, jota meillä syödään säännöllisen satunnaisesti sen vaihtelevan menekin vuoksi. Meiko pimahtaa totaalisesti, kun näkee minun menevän makuuhuonetta kohden. Se hölköttää vatsapussi puolelta toiselle keikkuen perääni ja käkisee jo matkalla. Sen loikattua sängylle varsinainen huuto alkaa; Meiko rakastaa nukkumaanmenoa. Se onkin yksi päivän monista hetkistä, kun se saa paljon pusuja, rapsutuksia ja huomiota. Meiko juttelee takaisin kovaan ääneen, patsastelee ja hurisee kuin trukki.

Otan tenttikirjan esille ja alan lukea. Meiko ja Tuisku linnottautuvat mahani päälle huristen molemmat tasaiseen tahtiin silkasta läheisyyden tuottamasta ilosta. Pimeässä olohuoneessa Meeri on alottanut jo omat öiset hippansa ja kiljuu välillä hiiri suussaan haluten kaiketi esitellä hienoa saalistaan minulle, mutta olen aivan liian laiska enää noustakseni ylös mitään hiiriä katselemaan. Toisekseen tiedän, että kun sammutan valot ja käännyn nukkumaan vatsalleni, Tuisku ja Meiko liittyvät Meerin kanssa hippaamaan ja palaavat sänkyyn nukkumaan vasta, kun öiset bileet ovat bailattu.

Sum summarum: kissat ovat rakastettava ja piristävä osa arkeani, vaikka en niistä niin paljoa täällä aina kirjoittelisikaan. Sanakirjassa pitäisi kissan kohdalla lukea "kodinhenki/hengetär."

Päivityksen kuvat viime päiviltä, eivät kaikki eiliseltä.

Hyvää ystävänpäivää

2011-02-14T15:55:00.000+02:00

Ja vähän kaahailu kuvia tältä päivää...

prkl

2011-02-09T18:41:00.000+02:00

Taas uusi blogiulkoasu sekä panta ja valjaat tilauksessa. Tällaista tapahtuu VAIN kun pitäisi urakalla lukea tenttiin ... Kalliiks tulee ja niskatkin on kipeet tietokoneen ääressä ähertelystä. Käytän Meerin kuvaa ilmaisemaan tunteitani:

"PRKL!"

Kisakalenteriii!!!

2011-02-08T11:30:00.001+02:00

Jipii! Aamu on menny täydessä tohinassa, kun on kisoja pitäny suunnitella. Tällä hetkellä olisi tällastii suunnitelmissa:

25.4 WH:n Pääsiäismaastot
8.5 Äitienpäivämaastot Ylistarossa
21.‐22.5.2011 Jyväskylän ympäristön maastot
29.5 Meri‐Lapin maastot
4.9 Kajaani
ja tottakai 10.9 Kalakukkomaastot

Sitten olisi vielä harkinassa Oulussa järjestettävät syysmaastot, mikäli ovat Hailuodossa kuten viime vuonna :) Ja epäviralliset Makkaramaastot! Rosie todennäköisesti aloittaa juoksunsa elokuun alussa, eli Kajaani ja Kalakukot ehditään käymään vielä ennen valeraskauden vaikutuksia :) Kuulostaa hyvältä ensi kesä!

Agilityvimmakaan ei ole laantunut. Perjantaina harjoiteltiin lähinnä hyppytekniikoita (sekä Rosie ekaa kertaa alkoi treenata 40 korkusia esteitä.)

Rosie ei osaa odottaa esteiden takana.


Rosieta piti ohjata hyvin läheltä 4:n esteen sarjaa, jotta se ei viimeistä lyhyemmälle välille aseteltua estettä kiertäny.

Tehtiin myös pieni rata, joka oli kentällä valmiina :) Kivaa oli.

Tällä viikolla ehkä saadaan videotakin agilitymenosta. Pääsee arvioimaan omaa ohjaamistaan kriittisesti.

Parhaat kuvat TOP 10 2010

2011-01-31T15:46:00.002+02:00

Koiralle.fi -verkkokauppa järjesti valokuvakisan, jossa tarkoituksena oli postittaa heidän FB-sivustolleen kuva koirastaan sen lempipuuhissa. Valitsin yhden -- niin sisällöllisesti kuin teknisestikin -- suosikkikuvistani kisaan.

"Vesihipat" -- Rosie ja Sima, kesä 2010.

Rosien ja Siman vesijumpat voittivat kisan ja meidät palkittiin 100 euron lahjakortilla. Kusti toi tänään paketimme! Ajattelin, että voisin tähän kerätä parhaimmat otokseni vuodelta 2010; eli kuvat, joissa on vain sitä "jotain", mikä saa minut ylpeäksi niistä. Klikkaamalla suuremmaksi!


"Nimikkopanta" -- Rosie kevät 2010

"Tutustuminen" - Mollie,Kielo ja Rosie syksy 2010.

"Kesäheinä" - Rosie kesä 2010

"Kukkakedon Valtiatar" - Rosie kesä 2010

"Ruskean sävyt" - Rosie kevät 2010


"Hailuoto" - syksy 2010


"Kurvi" - Jasso ja Rosie kevät 2010


"Hiihtäjä ja koira" - Isäni ja Rosie kevät 2010


"Kesytiikeri" - Tuisku kesä 2010.

Agility fun (+paljon kuvia)

2011-01-21T17:28:00.000+02:00

Tänään jaoin varausvuoron Katin, Coma-brassin ja Doris-seropin kanssa. Hukka-Hallilla oli valmiina ympyrän muodostava rata, joka koostui putkesta, kahdesta esteestä, putkesta ja kahdesta esteestä. Tehtiin sitten sitä. Comalle riemuympyrän läpijuoksu oli uutta ellei jopa ensimmäinen oikea radanpätkä. Vaan hienosti pojalla meni! Vähän vauhtia ja intoa mukaan niin Kati saa oikein agitykin Comasta! :D

Ennen Rosien juoksuja me harjoiteltiin Mian kanssa vastaavia ratoja namialustan/avustajan avulla. Tarkoituksenamme oli saada minun ohjaussanat kohdilleen sekä opettaa Rosie menemään eteenpäin vilkuilematta minua. Eli Mia lainaten päästä irti "kukkakedolla käsi kädessä" -menosta. Ilokseni ja ihmeekseni huomasin, että oppi oli uponnut kummankin pääkoppaan; sekä ohjaajan että koiran siis! Jee! Tässä kaksi kuvasarjaa todisteeksi siitä, että minä ohjaan jatkuvasti ja tasaisesti kädelläni ja Rosie ei vilkaisekaan minnuu vaan hakee esteet ja putket! Huippua! ps. Vähän ei-ohjauskäsi huitoo omiaan vielä kun juoksee täysiä :D

Aika lähelle juoksin putkea tässä, mutta sulavasti ohjasin! En töksähtää pysähtynyt putken suulle! Sinne meni hienosti ja sulavasti putkeen Rosie.

Toinenkin kuvasarja on samalta puolelta, ei oikein pysynyt kamera Rosien vauhdissa koko rataa ympäri ;)

Hyvin irtoo putkeen kauempaakin! Jeee \o/ Kiitos Miia tuhannesti valmennuksesta!

Coma ja Rosie saivat leikkiäkin keskenään.

.... Mutta Comalla taisi olla muut asiat mielessä.

Nyt odotan jopa innolla kesää ja ilmasta ulkotreenausta :) Voisi ruveta opettelemaan ahkerammin keppejä ja kontakteja!

Uutta kivaa

2011-01-10T15:08:00.000+02:00

Mustis-Meiko ja Tuisku-Pyrstöllä (c) kaverini Outin kaveri.

Wau! Eikö ole aika veikeitä leluja? Eihän näitä edes raaski möykyille luovuttaa, kun ovat niin söpöjä :0 !!

No jos vähä antaisin Tuiskunkin katsoa....


Tuisku ja Tuisku-Pyrställä nenuttaavat.

Rosie ihan sekosi uusista (kissojen)leluista ja käytin leluja seisotuksiin. Harmi, ettei oikein valo riitä suvipäivien pilvisillä keleillä kuvaamaan muuta kuin aivan ikkunan juuressa. Mutta ihan hienoja pönötyksiä itse kuvaamiksi! :)


Rosie on kyllä omaan silmään niin nätti.

Muutospaineet jylläävät; haluaisin uusia jälleen blogin ulkoasun. Sitähän aivan villiintyy askartelemaan kaikennäköistä, kun pitäisi kandia tehdä.

Meerikin villiintyi tässä yksi ilta ja sen oli pakkopakkopakko päästä sohvan selkänojatyynyn väliin:

"Tämä on tukikohtani ja täältä käsin valloitan koko maailman."

Kajaanin Tamminäyttelyt 8.10.2011

2011-01-09T16:03:00.000+02:00

Näyttelyreissu sujui hyvin lukuunottamatta sitä, että Rosie oksensi Suvin vanhempien jaguaariin... Sori!!! Kajaanin pallohalli oli kylmähkö ja ahdas, kuten oli peloteltukin. Tuomarituttavuutena Jarmo Vuorinen oli positiivinen tapaus, mukava mies ja hyvin tarkkasilmäinen sekä oikeudenmukainen.

Sima käyttäytyi kuin kehari kehässä, koska se hinkusi (juoksuisen) Rosien luokse. Sima antoi kuitenkin seisottaa itseään yllättävän nätisti eikä ollut tippua pöydältäkään! Sima sai ERI:n ja sijottui junnuluokassaan neljänneksi, eli hyvin tyytyväisiä ollaan jätkän ekoihin virallisiin näytelmiin :)

Rosie esiintyi hääki hyvin, mitä nyt tärisi kun oli mukamas niiiin k-y-l-y-mä. Tuloksiksi saatiin ERI ja NUO3, jee! Vuorinen saneli näin Rosiesta:

"Erinom. tyyppi& mittasuhteet. Eritt. hyvä pää & ilme. Kaunis kaula. Lapa saisi olla viistompi. Erinom. eturinta & runko. Oikein kulmautuneet takaraajat. Liikkuu hieman leveästi edestä. Erinom. sivuliikkeet."

<3 Hyvä Rosie!!

ps. Rosien loppupuolella olevat juoksut eivät juuri muita miehiä häirinneet. Fasun Rosie olisi lopulta kelpuuttanut miehekseen ja alkoi jo diivailla Fasulle siihen malliin, että mitäs jos ~ ... (en ymmärrä tuon nartun juoksuista mitään, kun oletettuina tärppipäivinä sitä ei miehet kiinnosta, vaan ihan juoksujen lopuilla sitten joku yksi ja ainoa romeo kelpais!)

... Kiva reissu kaiken kaikkiaan! :)

Punainen joulu

2010-12-25T17:58:00.000+02:00

Joulun hengestä täyttynyt Rosie tuumasi, että kyllä pitää joulun olla punainen, ja aloitti juoksunsa. Voi kuinka Kajaanin KV alkaa tuntua entistä ei-houkuttelevammalta !

Tässä Kajaaniin osallistujamme pönöttävät joulupöydällä.

Posti tuo lahjoja

2010-12-22T20:13:00.001+02:00

Mikäs sen kivempaa kuin kaksi pulleaa kirjekuorta? Itse kirjekuori! tuumasi Meeri ja asettautui iltapäivän ratoksi makoilemaan kirjekuorten päälle. Tuisku ja Meiko sen sijaan alkoivat tutustua kirjeiden varsinaiseen sisältöön, jotka olivat joululahja Senjalta-tädiltä sekä arpaonnella lunastettu nappilelu Kattipuodilta. Iso kiitos ihanista leluista!

Leluista rapiseva nappi herätti lähinnä kummastusta...


Mikä toi on?

Nykästään sitä!

... Mutta elämys se sekin on!

Senjalta saadun ihanan, virkatun lelun kanssa Tuisku päätyi viettämään tovin heitellen lelua ilmaan ja kirmaillen se suussa. Sekä tietenkin tahallaan tönien sitä mitä ihmeellisimpiin koloihin, jotta blondi Isäkissa sai itselleen kummastelemisen aihetta.

Tuisku unohti lelunsa ja päätti vähän esitellä kameralle loistavaa kastraattikuntoaan.

Posti toi jotain muutakin kivaa tänään. Pehmeät paketit Rosielle ja Simalle, jotka tietenkin avattiin heti (ai mikä jouluaatto?) Näin whippetit pääsivät sonnustautumaan uusiin fleecenuttuihinsa, jotka ovat Anna Mikkosen käsialaa :D Kiitos!!

Rosien villuri sopii hyvin fleecen väreihin.

Ensiviikoksi möykkyblogi suuntaa Poriin mummolaan :) Tällä kertaa kissatkin pääsevät mukaan, koska Sima ja Bonny jäävät kotiinsa.

Hyvää Joulua

2010-12-19T22:18:00.002+02:00

(psst, klikkaa suuremmaksi!)

Hyvää joulua kaikille tämän blogin lukijoille!

... Toivottavasti olette olleet kilttejä ja saatte paljon lahjoja :)

Keltamusta joulutonttu

2010-12-12T15:53:00.000+02:00

Hieman erilainen joulutonttu.

Tasaisen möykkyarkemme sekoitti pari viikkoa sitten yllättävä tekijä. Kuka olisikaan uskonut, että kun sitä parvikkeen oven avaa, niin tintti lentää sisälle? No, loppu hyvin kaikki hyvin. Kyllä oli tintti väsynyt, kun viimein sen sain ulos neljän pedon kynsien ja hampaiden ulottuvilta.

Kissojen ja koirien ystävyys

2010-11-22T18:28:00.001+02:00

... On jotain todella koskettavaa, herttaista ja kaunista!

Rosie ja Tuisku viettävät iltaa sohvalla.

Kuten me kaikki tiedämme, kissat ja koirat ovat hyvin erilaisia eläimiä monessakin mielessä. Ne poikkeavat toisistaan rakenteellisesti, habituaalisesti sekä ennen kaikkea viestimistavoiltaan. Erityisen tärkeän eron tekee niiden poikkeava sosiaalinen käyttäytyminen. Hyvin harva kissa suhtautuu vieraaseen lajikumppaniinsa innokkaasti ja leikinhaluisesti; jos näin olisi näppylät, niin olisi olemassa varmasti myös kissatapaamisia ja kissapuistoja. Kerran tuttuni sanoi, että on tilastollinen ihme, että kissanäyttelyissä pystyy yleensäkään käymään niin iso joukko kissoja. Kissat useinmiten vastaanottavat suurella ennakkoluulolla lajikumppaninsa ja jos kyse on reviirille tunkeutujasta, voi seurauksena olla hyökkäyskin. Tältä kantilta pohdittuna ei ole mikään ihme, jos joillain kissoilla menee pitkäkin aika hyväksyessään täysin eri lajin yksilö, joka ykskaks tupsahtaa kissan reviirille. Ja kuin tilanne ei olisi jo tarpeeksi ällöttävä kissan mielestä, niin kummajainen ei vieläpä millään tunnu ymmärtävän, mitä kissa yrittää signaaleillaan sille viestittää. Näin asia meni meidän Meikon kohdalla, ja vaikka Rosie ja Meiko ovatkin eläneet sulassa sovussa, niin vasta nyt keskinäinen ystävyys on alkanut kehittyä.

Olen saanut viime aikoina huvituksella seurata, kuinka Meiko on alkanut tykkäämään -- kyllä, tykkäämään! -- Rosiesta. Samasta pennusta, jota se mätti pupillit inhosta lautasen kokoisina. Meiko osoittaa kiintymystään erityisen suloisin tavoin koiralle. Se puskee, kierähtää selälleen ja puree. Valitettavasti Rosie ei vielä osaa tulkita, mitenkä sen pitäisi suhtautua näihin huomionosoituksiin.

- Puskemisessa ei ole ongelmaa. Joskin entisen pahoinpitelijänsä läsnäolo saa Rosien välillä vähän jännittyneeksi, vaikkakin haluan painottaa, ettei Rosie missään nimessä pelkää Meikoa. Meiko on pikemminkin sen silmissä arvaamattomuuden perikuva...

- Selällä kelliminen -- tämä on Meikon herkin tapa osoittaa, että se luottaa ja rakastaa jotakuta. Silloin se haluaa rapsutuksia, mutta on samalla hyvin tarkka, mitenkä sitä rapsutetaan ja kuinka kauan. Väärä liike tai ajattelematon kuonolla tönäisy loukkaa Meikon sievistelyä ja tästä seuraa joko läppäisy päälaelle (kissojen tapa kertoa toisilleen, että "teit väärin, en pitänyt tuosta") tai puraisu samaan paikkaan (saman asian ilmaisu järeämmin.)

- Puraisusta päästäänkin siihen kolmanteen viestinnälliseen ongelmaan. Rosien on selkeästi usein vaikea hahmottaa, että pureminen kaulalle tai närppiminen sieltä täältä ovat hellyyden osoituksia, kun toisaalta pureminen voi myös tarkoittaa ihan päin vastaista asiaa.

Meiko ei ole kuitenkaan vielä luovuttanut, vaan yrittää edelleen joka päivä seurustella Rosien kanssa ja jopa pyytää sitä leikkimään, mutta kas kun koira ei osaa, se saa lisää tassua. Rosie ottaa tyynesti vastaan sen huomion, mitä se saa, sillä sille kissoilta tuleva huomio on puhdasta kultaa. Mikään ei voita Meeriltä saatuja korvapesuja!

Minua harmittaa, ettei ikinä kamera ole oikeaan aikaan kädessä, jotta saisi tallennettua, kuinka monivivahteista ja mielenkiintoista koiran ja kissojen välinen viestintä on! Ne oppivat ymmärtämään toisiaan, toden totta. Eritoten Rosien kohdalla olen huomannut erityisen hellyyden sen painiessa Meerin kanssa tai kirputtaessaan Meeriä ja Tuiskua (Meikoa se ei uskaltaisi.) Se ymmärtää, ettei Meikoa kannata tuijottaa silmiin, vaan kannattaa väistää katsetta. Rosie myös osaa katsella lunkisti sohvalta, kun kissat vetävät iltarallia ja tuumailla, että hyvää viihdettä tämä kissojen kilpajuoksu!

Huomenta!

2010-11-19T11:58:00.000+02:00


Voiko vapaapäivä alkaa paremmin kuin Rosien ihanien nappisilmien tuijotuksella? Tuskin.

Blogi on ollut hiljaiselossa, kun mitään sen suurempaa ei ole sattunut. Ainut normaalista poikkeava episodi oli n. 2 viikkoa sitten sattunut ihmeellinen aivasteluepisodi, jossa aluksi Tuisku alkoi aivastelemaan, Tuiskua seurasi Meiko ja lopulta Meerikin aloitti. Siinä sitten tiuhaan tahtiin kaikki möykkylöiset olivat niiskuttelemassa neniään. Kysymys nosti päätään -- Oliko möykkyihin iskenyt nuha?!

Sohvaperuna.

Minä hätääntyneenä otin yhteyttä kissa-asioiden luottohenkilöömme, Senjaan. Ihmettelin ja kummastelin, mistä tauti olisi voinut tulla? Emmehän ole käyneet näyttelyissäkään vuoteen! Senja käski miettiä kissanhiekkaa, ja totta, meillä oli silloin käytössä erittäin pölisevä hiekka. Nimittäin ....

Kuva: zooplus.com

Kun tiikerikissanhiekka, joka lukuisista lupauksistaan huolimatta oli susi, lähti vaihtoon, niin aivastelukin loppui siltä seisomalta. Viiksien herkät nenät eivät kestäneet tätä lisäksi vauvatalkin hajuista hiekkaa. Tällä hetkellä meillä on jälleen käytössä Extreme classic, mutta olenpa tehnyt siitäkin (samoin Oudour Busterista) havainnon: Vaikka hiekka ei alkuun pöllyäisi, niin kun se on ollut laatikossa sellaisen 3 viikkoa, se alkaa pöllyämään.

Extreme Classic ja etenkin Oudour Buster ovat kalliita kissanhiekkamerkkejä, joita toivoisi voivansa käyttää mahdollisimman kauan. Hyvin ne puhtaana pysyvätkin, mutta meillä ongelmaksi tulee hiekan pöly. Meiko ja Tuisku ovat erityisen herkkiä pölylle. Ihanne olisi, jos pystyisi siirtymään kokonaan pelleteihin, mutta sitäkin vaihtoehtoa on yritetty -- Ja Meerin virtsateiden hyvinvoinnin kustannuksella en kokeilua aijo uusia. On se kumma, kun ei tahdo löytyä suhteellisen hyvää hiekkaa, joka olisi hinnaltaan sellaista, että sen raaskisi n. 3 viikon välein heittää menemään ja pistää uusi hiekka. Ja kun ei näyttelyissäkään käy, niin ei niissä komeilevia Extreme Classic tarjouksiakaan voi hyödyntää. Onko kellään kokemuksia Mustin ja Mirrin omista hiekoista?

Nämä hiekkaongelmat tuntuvat olevan meidän ainainen ongelma. Seuraavaksi kokeilemme, vielä kerran, ököplussaa.

Seinäjoki KV 2010

2010-10-30T15:56:00.000+03:00

Viime sunnuntai meni vuoden viimeisten näyttelyiden parissa. Tuomarina oli norjalaisen whippetkennelin (Xploring whippets) kasvattaja Björg Foss, joka oli uusi mukava tuttavuus. Foss hymyili ja oli iloinen, salli koirien olla koiria eikä katsontut esittämistä vaan koiraa. Sima debytoi pennuissa ollen uroksista 1. + kunniapalkinto ja lopulta rotunsa paras pentu! Hyvä Simba! Simaa esittäessä meinas iskeä paniikki, kun upouudesta halliympäristöstä säikähtänyt poitsu yritti väkisin karkuun tuomarinpöydältä :,D Mutta ihan ok:sti esittäminen meni muilta osin huomioiden Siman nuoren iän ja kokemattomuuden.

"Very well propotioned, masculine head, long & well set neck, correct topline & underline, well developed brisket for his age, normally angulated in front & rear, moves parallel coming & going and efficient side gait."

Rosie sai EH:n (erittäin hyvä) eikä sijottunut luokassaan, pah. Arvasin, että Foss ei pidä Rosien lyhyestä rintakehästä, mutta silti piti vain ilmottaa ja lähteä matkaan niinkin kauas kuin Seinäjoelle.

"Very femine young bitch. Pleasing head & expression, correct topline, little short in the ribcage and need to develope more front chest. Normally angulated of hind quarters, straight in upper arm, moves freely but could reach out better in the front."

Rosie ja Sima on molemmat ilmoitettu ensikuussa alkavalle näyttelykurssille. Rosiekin tarvitsee vielä paaaljon pöytäteeniä, sekun vetää ittensä ihan katkaravuksi noissa sisänäyttelyissä.

Kisakuvia!

2010-10-21T16:53:00.000+03:00

Jee! Jaakko Stenroos sai Rosiesta ihania kuvia Hailuodosta! :)

( URL: http://jaskan.kuvat.fi )

Alkuerät:

Rosie sinisessä manttelissa ja sukulaistyttö Bea punaisessa.

Finaalit:

Rosie punaisella ja Baccarat sinisellä manttelilla.

Rosien aussikoppa hyppii juostessa silmille! Siis toi kuonoremmi. Ärh, en vaan saa tosta kopasta sopivaa, vaikka koko on oikea. Ottasin mielelläni brittikoppakonsultointia joltakulta...

Hailuoto 15-17.10

2010-10-19T11:45:00.000+03:00

Jaaha, eipä varmana olisi tullut nähtyä upeaa Hailuotoa ellei sitten koiraharrastuksen kautta. Hailuoto on Perämerellä sijaitseva saari, jolle päästäkseen tulee ajella Oulunsalosta autolautalla 25min (mikä, by the way, oli erittäin jännä kokemus pimeellä.) Hailuotoa kutsutaan "Perämeren helmeksi" ja sitä se kyllä on! Melkein olisi voinut uskoa olevansa ulkomailla, kun metsässäkin oli hiekkapohja. Ja aamupalalla pääsi ihailemaan majakkaa wau :)

(Kuva: Hailuoto.fi)

Lenkillä koirien kanssa.


Suvi ja Laura ihmettelevät mökkimme ovea. Bea vahtii ikkunasta.

Mökkiasutuksemme oli viihtyisä ja sisälsi kaiken oleellisen (jopa telkun!) Parasta tietty mökissä oli, että se oli ihan kisapaikan vieressä. Luksusta oli katsella mökin ikkunasta, mikä lähtö oli meneillään ja suunnata sen mukaan lämmittelemään! Finaaleja odotellessa kerkesi sitten tehdä ruokaa ja huilia.

Kisavarustuksemme: Peppi (Jagodas Incandescent), Rosie ja Bea (Pikkunokan Bedazzled)


Rosie ja Bea viettävät laatuaikaa "ei koiria sängyille"-mökissä.

Täytyy kyllä kehaista -- no, kehaista ja kehaista, tätä mieltä ylituomarikin oli -- että whiput teki todella upeita suorituksia maastoradalla. Rata oli ihan rannassa ja viehe meni milloin vesirajaa pitkin milloin "pöpelikössä" mutkitellen dyynien ja kaislojen lomassa. Meidän tehotyttötrio napsivat kaikki ihan uskomattomia pisteitä ja sijottuivat kärkeen 17 whippetnartun juokosta! Tässä narttujen kuuden kärki:

Sökövintin CD-Espresso ae: 250 + fin: 275= yht. 525 pist. SERT
Macarenan Baccarat ae: 260 + fin: 265 = yht. 525 pist. SERT
Gaselle's Bed of Roses ae: 253 + fin: 268 = yht. 521 pist. SA
Pikkunokan Bedazzled ae: 250 + fin: 264 = yht. 514 pist. SA
Tarumetsän Pocahontas ae: 249 + fin: 258 = yht. 507 pist. SA
Jagodas Incandescent ae: 250 + fin: 254 = yht. 504 pist. SA

Niille tiedoksi, joille maastoharrastus on tuntematon, niin yli 500 pistettä on HUIPPUtulos! 540 pistettä ois jo legendaarinen tulos, joten siihen suhteuttaen Rosie juoksi todella upeasti... Toivottavasti saan jostain kuvia näytille. Olin sunnuntaina aivan äimänkäkenä, kun Rousari vetäisi hirmuiset pisteet finaalista. Ja kuinka pienellä erolla se jäi vaille sertiä., ihan uskomatonta! Upea päätös meidän pienimuotoiselle kisakaudelle. Ensivuonna on todella ihanaa päästä taas kisaamaan. Toivottavasti Rosie jatkaa juoksemistaan samoissa merkeissä!

Rosie 3./17 -- SA-ruusuke ja upea pokaali.

Palkintojen jaon jälkeen jätimme hyvästit Hailuodolle ja ajattelimme ehtivämme vielä hyvissä ajoin Iisalmeen Suvin porukoiden luokse. Ja vitut, siellä me lauttajonossa vielä iltakasilta törötimme ja katsoimme katkerina, kuinka etuajo-oikeutetut amikset pyyhälsivät viereistä kaistaa jonon ohi. Lauttaa odotellessa söin kalleimman, mutta ehkä myös maittavimman, hampurilaisen ikinä: vuohenjuustohampsa ysi ee by Hailuodon grilli. Ainakin nälkä lähti. Meillä kävi melkonen pulla, että ees mahduttiin klo 20:00 lähtevään lauttaan ja tämä vähän kevensi turhautunutta tunnelmaa autossa. Iisalmessa oltiin perillä puolenyön maita ja sinne jäätiin yöksi. Kiitos vieraanvaraisuudesta Suville ja Suvin vanhemmille!

Aamulla tytöt pääsivät rallaamaan ihanissa maaseutumaisemissa! Koirilla oli huippu hauskaa... ainakin siihen asti, kunnes teinit (Rosie ja Uni) ottivat vähän yhteen yhden kurasen hanskan takia, pässit :D

Uni, hanska, Rosie ja Bea

Porukka kirmaa.

Sellainen reissu. Toivottavasti Hailuotoon kyetään ensivuonnakin järjestämään kisat, ja toivottavasti myö päästään silloinkin paikan päälle!

Makkaraa ja maastoja

2010-10-13T11:00:00.001+03:00

Sitä oli viime lauantai. Kyseessä siis SSVH:n epäviralliset maastokisat, johon osallistuivat Rosie ja Sima, sekä pari rallikavereista kuten Jazi, Sira, Tinka ja Zero. Päivä oli kylmä ja tuulinen, mutta makkara ja pullakahvit lämmittivät! Kaikilla osallistujilla meni hienosti!


Rosie pienten vinttareiden 1./6 pist. 94


Tinka pentujen 1./7 pst. 98

Sima pienten pentujen 1./3 pst. 90

Myös muilla kavereilla meni upeasti (sijoittuivat kaikki kolmen parhaan kärkeen luokissaan!) Ihana oli myös katsoa, kuinka nää ihanat whippetit mylläsivät yhdessä kasassa puskien toisiaan vasten ja kevytpainien :D Lisäksi paikalla oli mitä mainioimpia kavereita. Katsokaas tällaisia:

Nää ammut olivat erittäin virkeitä, jopa pukittelivat! Lisäksi niillä oli aivan ihanat tilat :) Toivottavasti meidän valiomaito tulee tuolta <3 Edes 1/100 osa siitä...

Metsälenkki

2010-10-07T09:13:00.001+03:00

3.10: Onneksi olkoon Meeri 4v!!!!

Ja oli mulla muutakin: Otin kameran mukaan Puijolle kerrankin. Kyllä suuressa metsässä on ihanaa. Rosie nauttii täysin rinnoin uusista hajuista ja maaston vaihtelusta. Niin paljon, että se kulkee 90% ajastaan korvat pystyssä:

Rosie on sutjakoitunut. Kesäinen pulleus taisi tosiaan johtua kiimasta. Pakko on kyllä sanoa, että on mulla kaunis koira -- oli tuomarit mitä mieltä tahansa :) Jokin erityisesti tuossa Rosien etuosassa viehättää. Saa nähdä, mitä Björg Foss on asiasta mieltä! Kahden viikon päästä lähdetään siis Seinikselle näyttelemään Simaa ja Rosieta.

Puijon huipulla sijaitsee tursitikohden, Konttilan maatila, jossa tykkään käydä syöttämässä vuohipukeille pihlajanoksia. Ovat ehkä maailman herttaisimpia, sosiaalisimpia ja hellyydenkipeimpiä elukoita nuo vuohet. Rosien mielestä ne on kuitenkin saatanasta eikä tytsi uskalla tulla 3 metriä lähemmäksi niitä...

Mun lempikuva reissulta:

Huoh, kauhia kun minnuu vaivaa pentukuume :) Ja nimenomaan juoksijakuume ;)

Eteenpäin

2010-09-28T18:20:00.000+03:00

Kiitos kaikille edelliseen angstipäivitykseeni kommanneille. Agilityn harrastaminen jatkui -- itse asiassa eilen oltiin treeneissä. Treenit olivat ihan kivat ja sujuivat kivasti, mitä nyt en yhtä ohjauskuviota meinannu mitenkään saada hanskaan. Omasta mielestäni se ei ollut Rosielle edes sopiva ohjaustapa. Sama kohta radasta sujui vaihtoehtoisella ohjauskuviolla nopeasti ja sujuvasti. Jokatapauksessa agilityä talvikautena tullaan harjoittelemaan vain kaverini ja hänen shelttiensä kanssa. Pitää kasvatella omaa innostustaan ja katsoa sitten, mitä jatkossa käy. Innostuksen lopahtaminen ei ole tosin pahemmin haitannut yleistä menoa. Maastoharrastus vetää minua puoleensa kuin limppu sikaa! Onneksi 2 viikon päästä on Makkarajuoksut ja 3 viikon päästä Hailuoto!

Viime sunnuntaina otettiin hyvää maitohappokestävyystreeniä kera Jazin (TC His Infernal Majesty), Tinkan (TC No Sugar Added), Toton (Best-Looking Blues and Jazz), Siran (Rocbee Xirha) ja Siman kans. Suunnattiin siis hiekkakuopille ja huh, oli niin kivaa, että olisin valmis uusintakierrokselle vaikka heti huomenna :D

Porukka rallaa

Rosien happy-ears.

Viime aikoina minua on mietityttänyt paljon Rosien jalostuskäyttö. Ehdein olla jo jyrkästi sitä mieltä, että mitään pentuja ei tule, mutta nyt en ole enää niin varma... Jos sillä oliskin vaikka jotain annettavaa rodulle. Muutakin kuin siis hassunhauskat korvat. Olen saanut paljon rakentavia kommentteja asiasta -- kiitos siis teille asianomaisille -- ja pääosin Rosien jalostuskäyttöä on pidetty järkevänä. Itse en sitä käyttäisi, vaan kasvattaja. Toinen vaihtoehto olisi steriloida se nyt talvella ja keskittyä harrastuspuoleen., mikä ei sekään ole huono vaihtoehto. Pitää katsoa, mihinsä suuntaan tässä kallistuu ...

Tässä vielä söpöilyä ala Tuisku ja Rosie:

Masentava agilitykokemus

2010-09-21T09:11:00.001+03:00

Huoh. Olipa masentava päivä eilen.

Meillä oli Hukka-Putken tasokoe, eli helpohko ratasuoritus, jossa testataan valmiutta päästä kisaavien ryhmiin. Rosien kepit eivät ole vielä mitenkään erityisen hyvin hallussa, joten olin varma, että jos koe johonkin kosahtaa, niin niihin. Mutta kuinkas kävikään...

Oman vuoroni koitettua laskin tietty Rosien irti ja kas, se sinkosi lähtökopeille, jotka sattuvat olemaan samalla kentällä. Rosie oli siis sitä mieltä, että oltiin tultu viehetreeneihin. Jostain ihmeen syystä tasokokeen lisäksi kentällä oli jotkin tagireenit, joista sitten yksi koira ampaisi koppihullun Rosien perään. Siitä sitten koetoimitsijoiden huuto alkoi. Sellainen räyhääminen pistää tälläsen alottelijan ihan sekaisin. Sain Rosien kiinni -- en koskaan epäillyt, etteikö se tulisi kopeilta takaisin kun huomaisi, ettei mitään viehettä ole -- ja sopertelin siinä sitten jotain, että tää on meidän juoksutreenipaikka.

Kokeenpitäjää ei naurattanut. Sain aiemmin kesän mätsäreistä kuvan ko. ihmisestä, että hän on rento ja mukava. Nyt kuitenkin se käsitys muuttui täysin. Hirveä rähinä, vaikka mitään ei kuitenkaan sattunut. Rosien käytös tosin olisi pitänyt mun arvata ja varmaan varottaa, että se saatttaa tempaista kopeille.

Olin ihan itku kurkussa ja sekaisin huutamisesta. Rosie jäi hienosti aloilleen, mutta jo heti ekalla putkella sanoin "pussi" ja Rosie meni hämilleen. Siitä se alamäki alkoikin ,unohdin radan, ohjasin todella huonosti. Pussi oli raskaampi kuin mitä Savisaarella ja Rosie ei meinannu tulla läpi. Sitten petrattiin, valssit meni hyvin ja putkikin onnistui kun älysi käyttää oikeaa sanaa. A-esteellä Rosie ei löytänyt on/off asentoa, koska A:ta ei ennen oltu tehty osana rataa. Kepit menivät oikein hyvin.

Jostain syystä meitä ei, kuten monia muita, pyydetty näyttää A-estettä erikseen. Kokeenpitäjä tuntui vakuuttuneen huonoudestamme ja sähläyksestämme jo heti kokeen alussa. Hylky tuli... Kauhea pettymys ja masennus. Kuinka noloa, mutta armottoman vaikeaa olikaan pidätellä omaa itkuaan kehän laidalla. Ja minä en itke helposti! Masennus on vasta nyt aamulla vähän hellittänyt. Koko yön mietein, jatkaako agilityä vai ei, ja unta tuli ehkä 5 h. Päädyin siihen, että jatketaan, mutta harrastusmielessä. Enää en hinkua edes ko. kisavalmiisiin, jos porukka on noin ikävää. Tai en ainakaan vielä, ennen kuin nahan paksuutta on tarpeeksi sietää räyhäämistä turhasta...

Valoisia puoliakin asiasta löytyy toki. Rosie on hyvin ehdollistunut koppeihin ja perjantaina päästään treenaamaan lähtöä suljetusta kopista. Lisäksi pujottelu onnistui ihan OK:sti; Rosie oppisi kepit ihan varmasti, kun nyt jaksaisi treenata!

Onneksi agi ei ole meille se yksi ja ainoa harrastus, onhan noi maastotkin, jotka on kivempaakin ;) Mistä tuli mieleen, että Rosie on ilmoitettu nyt Hailuotoon!

Rosie alkukesän treeneissä.

Meiko 4 v

2010-09-17T22:41:00.000+03:00

Meiko meni ja täytti 4 v 12 päivä!

Synttärikuvia:


"Mitä täällä perkelöidään?"


"Hmph."

Tuiskukin on aika ihQ.

ps. Lisäksi päivitin uusiksi blogin ulkoasun. Toivottavasti taustakuva on kohdillaan!

Uusi ulkoasu ja puuhia

2010-09-16T09:28:00.002+03:00

Jepjep, piti taas vähän muokata blogin ulkoasua. Nyt sivukuvakissoiksi ovat päässeet vuorollaan Meeri ja Meiko. Otsikkokuvana on Petri Lehmuksen otos Rosiesta kirmaamassa Espoon koirapuistossa :)

Puuhastelua1: Rosie on saanut viime aikoina mukavasti uusia whippetkamuja, joiden kanssa ollaan ahkeraan lenkkeilty. Eilen päästiin tutustumaan lähemmin Karin tyttönelikköön ja ei voi muuta kuin todeta, että oli kiva reissu niin itselle kuin koirillekin. Rosie tosin otti hittiä ampparivampparilta, joten alkuun tyttö nysväili ja oli ihan kituvana. Tunnin sisään pistopatti kuitenkin hävisi ja vauhtia löytyi.


Porukka (Mummo-Ruuta lukuunottamatta) kiitää.


Vasemmalta: Aamu-täti (Pipsqueak Metsämansikka), Kielo (Pipsqueak Qielonkukka), Molly (Leyenda's Brezza Molly), ja Rosie. Rosie on ilmeestä päätellen ihan juoksuekstaasissa.

Puuhastelua2: Pari viikkoa sitten kokoonnuttiin tutulla ja turvallisella mätsäriporukalla pitämään näyttelyharkkoja. Oli kylmää ja tuulista, mutta jotenkin silti Kati onnistui ottamaan Rosiesta ihan siedettäviä seisomiskuvia. Rosien ilme ei kylläkään kerro mistään muusta kuin eläinrääkkäyssyytteistä ja uhkauksista ottaa yhteyttä PETA:an.

Kuvat (c) Kati Laukkanen

Puuhastelua3: Alkuviikosta Oona ja Toto (Best Looking Blues and Jazz) tutustuttivat minut ja Rosiet uuteen kivaa harrastukseen: Verijälkeen! Rosie hullaantui hommasti heti. Tyttö ottikin vainun ilmasta ja jäljesti juosten. Tätä lisää. Pitää ostaa omaa verta ja alkaa tekemään jälkeä useamminkin. Jäljestyksen päätteeksi Toto, Rosie sekä mukana ollut pikku Jatzi (Tiger's Chaos His Infernal Majesty) saivat rallata pitkin Antikkalaa.

Puuhastelua4: Rosien kanssa ollaan omilla agikepeillä koettu opetella pujottelua... mutta juurikaan mitään tuloksia ei olla saatu. Todennäköisesti ensiviikon maanantaina järjestettävä tasokoe jää suorittamatta keppien takia. Harmi :(

Kalakukkomaastot 2010

2010-09-12T16:12:00.001+03:00

Täytyypä sanoa, että olen ihan myyty maastokisoille -- kiitos lauantain ja SSVH:n upeasti handlaamien kisojen Nilsiässä! Päivä oli pitkä, jo ilman matkoja lukuunottamatta tuli törötettyä pellon kupeella 9 tuntia. Mutta ei kai ex-kissanäyttelyihmiselle sellainen ole mitenkään ennenkuulumatonta ;) Sitä paitsi mikäs siinä törötellessä, kun paikalla oli kivoja ihmisiä ja ihania koiria. Kotiinpääsyä en edes kiihkeästi odottanut, vaan tuloksia :D Oli huippua, että pääsimme matkaan Hennan ja Jasson kanssa. Jasson puolesta tuli paitsi jännitettyä (ettei vaan kaadu nopsa tyttö) sekä riemuittua Jasson voittaessa YK-nartut ja saadessa Serti!

Mutta sitten Rosien juoksuihin. Kovasti jännitin, kuinka tytölle käy, kun ilmoitin sen kisaan ilman kunnollista treeniä (Rosie ei ollut koskaan ennen koko moottoriviehettä nähnyt tai mutkittelevan vieheen perässä juossut.) Lisäksi pelotti, että minun pari viikkoa kestäneet flunssailun takia pissityksiksi jäänyt lenkkeily olisi heikentänyt Rosien kuntoa. Nämä huolet olivat turhia: Rosie juoksi alkuerissä 242 pistettä ja sai tuomareilta aika tasaisesti pisteitä 15-17/20 kaikilta osa-alueilta (nopeus, äly, ketteryys, kestävyys ja innokkuus.) Rosielle sattui pariksi Lionheart-komistus, sillä nartut ja urokset juoksivat samassa. Olen oikein tyytyväinen, kuinka pikku tyttöni pysytteli itseään isomman uroksen vauhdissa! Kyllä se oman koiran kisaamisen katsominen pistää hymyn huulille... (Kai pitäisi olla huolissaan omasta mielenterveydestä, kun muovipussia jahtaavan hurtan katseleminen on niin oi-ihana-elämys!) Alkuerien jälkeen Rosie oli 6/16 ja finaaliinhan sillä pääsi!

Lionheart, kaunis ja nopea komistus! (Kuva: M.Pitkänen)

Rosie on kyllä jännä whippetti, sillä se osaa radan läheisyydessäkin asettua lepäämään ja ottaa lunkisti. Kuvassa Rosie lepäilee pöydän alla meidän ihmisten aterioidessa makkaralla

Finaalissa Rosien pari oli sama kuin alkuerissäkin, eli Lionheart. Tällä kertaa ukkeli vaan näytti, mistä sertijuoksijat on tehty: nopeudesta ja kestävyydestä!


Rosie ja Lionheart lähetyksessä.

Ja irti!

Jee, se on nyt meidän! (Kuvat: M. Pitkänen)

Rosiella oli kova pala pysyä Lionheartin ja vieheen perässä ja se joutui (tosin pikkuisen vain) oikaisemaankin. Olin peloissani, että näinkö tuli huonot pisteet. Lisäksi tein aloittelijan typerimmän virheen: otin koiralta kopan pois ennenkuin radalta oli ehditty kunnolla pois! Lähettäjä huomautti asiasta, jonka jälkeen juttelin konkareiden kanssa. Kopan ottaminen liian aikaisin pois on virheenä niin paha, että siitä voi saada diskin. jos tuomari päättää olla ikävä. Varoitukseni siis kaikille teille kanssa-aloittelijoille! Olin tietenkin ihan kauhuissani, että näinkö aiheutin Rosielle diskin omaa tietämättömyyttäni. Palkintojenjakoa ja tulosten ilmottamista odotin siis kivi sydämmelläni ja purkaen huoliani ja typerää koppamokaa joka ikiselle, kun muuta en osannut ajatellakaan siinä vaiheessa enää :D

No, huolet jälleen turhia: Rosie paransi vain pisteitään! Finaalista tytsi repäisi 246! Eli kokonaispistemäärä oli 488! Koska tällä kertaa urokset kisasivat samassa, kuin normikokoiset nartut, niin tietenkin ne sijottuivat kärkeen paremalla kunnollaan ja voimallaan :) Nartuista Rosie olisi ollut kolmas.Tosin en osaa olla kuin onnellinen, sillä sertit menivät ihanille koirille, Coculle (P.Kapteeni Koukku) sekä Rosien kisakaverille eli Lionheartille! Onnea!!!

Lopullinen tulos siis: 488 pist + SA, 7./16 ! Olen hyvin tyytyväinen! Ja Rosie on myös... tytsi tykkäsi niin paljon juosta :)

.... Ja lopuksi amatöörikysymys: mitä tarkalleen lyhenteet VICA, VICL ja VICY tarkoittavat...?

Reissu Etelään

2010-09-07T10:25:00.004+03:00

Kuten yllä lukee, me matkattiin viikonloppu reissulle etelään :) Ohjelmassa oli pleikan tahkomista ja herkuttelua kaverin kanssa, näyttelyt sekä Rosien ja Mellin siskomiitti. Oli kiva matka kyllä! Koska ketään tuskin kiinnostaa lukea Red Dead tai Damnation peleistä, hyppään suoraan näyttelyihin.

Rosiella ei mennyt ihan niin nappiin, tulos oli Erittäin Hyvä ja junnujen kilpailuluokan 3... Harmittaa, mutta tuomari oli tiukkuudestaan tunnettu Marja Talvitie. Eniten harmittaa, koska kerrankin olisi ollut ERI-ruusukkeita ja minä olisin niin halunnut sellaisen! :) Talvitien arvostelu Rosiesta meni näin:

“Erittäin hyväntyyppinen, sopivan kokoinen. Kuonon tyvi saisi olla täyteläisempi mutta hyvä pää&ilme. Hyvä kaula & kaunis ylälinja. Reisi saisi olla pidempi. Voisi liikkua hieman pidemmällä askeleella. Miellyttävä käytös.”

Eli arvostelu ei yhtään sen pöllömpi. Enää en kyllä ilmota Rosieta Helsingin kosteisiin ja tuulisiin syysilmoihin ulkonäyttelyihin! Oli ihan perkeleen kylmä, niin itsellä kuin koirallakin! Rosie tärisi kuin horkassa! Talvitien kanssa olen siitä samaa mieltä, että Rosien käytös oli miellyttävää. Kylmästä sekä pitkästä bussi-juna-bussi matkailusta huolimatta Rosie otti lunkisti ja oli urhee. Siitä on kehittynyt melkoinen matkakoira, vaikka pentuna matkustaminen näyttikin huonolta.

Rosie lunkkailee

Näyttelyissä ihastuin Ryppyyn (Pipsqueak Onnenlantti)! Rosie puolestaan ihastui Velveteen-nimiseen Antti-whippetjunnuun -- riehuivat minkä kerkesivät keskenään! Minä niiin haluaisin oman whippetkomistuksen, miksi ei voi omistaa autoa? Olen mittäin luvannut itselleni, etten hanki toista koiraa ennenkuin on auto ... tai edes oma kepo!


Rosie kehässä

(Sidenote: ARGH että Meeri osaakin olla taas sitkeä ja ärsyttävä, tunkee koko aika tielle kun yrittää kirjottaa!) Mutta niin, sitten siskomiittiin! Oli todella ihana tavata Rosien siskoa, Melliä! Viimeksi nähtiin Melli livenä n. 7kk sitten pentunäyttelyissä. Melli on niin kaunis ja herttainen whippetneitonen!


Siskokset <3

Rosie on viime aikoina olltu huono leikkimään koirapuistossa, syynä se, että se rupeaa heti kärkkymään palloa. mutta Mellin kanssa sentään saivat aikaiseksi sentään parit ravit -- ja sitten menikin pallon kärkkymiseksi Rosien osalta leikki! :D

Rosie elementissään pallo suussa.


Upeat kuvat (c) Mellin iskä!

Niin kaikki kiva tulee loppuunsa ja tosiaan sunnuntaina palasimme Kuopioon. Eilen oli meillä agiharkat, joista Rosie oli ihan tohkeissaan. Rosie ja minä selviämme jo aika hyvin (mielestäni) erillaisista radoista. Kontaktitkin menee hyvin, mutta etäisyyttä pitäisi vielä treenata. Ja ne kepit, ugh. Liekö saadaan koskaan niitä kunnolla haltuun kun sekä koira että omistaja vihaa niiden opettelua? :D No, ei saa lannistua. Varsinkaan, kun ostin kepit omakseni!

Viikonloppuna Rosie pääsee sitten Kalakukkomaastoihin testaamaan viettiään ja juoksutaitojaan (ja more importantly, pitämään KIVAA!)

Vintiö-Viikset vauhdissa

2010-08-31T18:21:00.000+03:00

VV-kerho (Vintiö-Viikset) kokoontuu:

Tuiskun tyylinäyte


Meiko kauhoo ilmaa!

Joinks!

Koko porukka. Loput kuvat leikitystuokiosta, jonka kuvaaminen ei olisi ollut mahdollista ilman ystäväämme Outia!

Tänään Viiksistä Vauhdikkain Meeri aktivoi minua silppuamalla ja levittelemällä repun sisältöä:


Mutta eihän kukaan voi Meerille olla vihainen, eihän?

Mie sain tänään ab-kuurin tähän sitkeeseen tautiini ja Rosien jalan turvotus on laskenut -- eiköhän päästä launataina näytelmiin! Heti alko jännittää, iiks. Rosien jalkaan sattunut mysteerinen kramppi ja siitä seurannut turvotus ei koskaan selvinnyt. Eläinlääkärille soiteltiin, mutta ohjeistus oli lepoa ja seurailua.

Rosien turvonnut jalka

2010-08-26T23:08:00.000+03:00

Mie olen ollut tiistaista lähtien kipeenä ja lenkit Rosien kanssa on olleet pelkkiä pissatuksia takapihalta lähtevästä metsästä. Niin sitten kävi, että eräänä pissatuskertana Rosie yllättäen rupesi pälyilemään jalkaansa. Aluksi ajattelin, että sillä on vain tassulla kylmä, kun sitä nostelee. Sitten tarkastin tassun, ei mitään. Lopulta tilanne otti käännöksen pahempaan ja Rosie veti koko jalkansa jäykästi ylös ja kuin krampissa tämä takajalka alkoi täristä. Päätin suunnata äkkiä sisälle. Rosie kinkkasi kolmella jalalla koko matkan, mutta ei vaikuttanut kivuliaalta.

Kotona jalka vieläkin kramppasi ja Rosiella oli selkeästi vaikeaa löytää hyvä asento sen kanssa. No, aloin sitten hieroa jalkaa, koska ajattelin sen auttavan, koska omiinkin kramppeihin hieronta on auttanut. Hieronta ei tuntunut sattuvan, koska Rosie sulki levoliaasti silmiään jalkaa käsitellessäni. Lopulta kramppi loppui ja pääsin syöksymään TK:n whippetpulinoihin ja avautumaan tästä kauheasti tapahtumasta, joka prinsessaani oli kohdannut!

2 tuntia kului ja yllättäen huomasin, että krampanneen jalan kinner oli turvonnut.

Akillesjänteen edessä, missä pitäisi olla vain nahka, oli n. 1cm paksu nestekerros! Jaiks, ja eikun uudelleen TK:hon vollottamaan. Jalkaansa Rosie ei arastele, sitä saa tutkia ihan rauhassa. Olen hoitanut sitä kylmällä sekä kylmässä vedessä kastellulla siteellä, jonka olen kietonut keveästi puristamaan turvonnutta aluetta. Rosie kuitenkin astuu linttaan ravatessaan, eli pikkaisen kai jalalla astuminen sattuu?

Eniten minua ahdistaa, että en tiedä, mitä oikeastaan tapahtui. Voisiko olla mahdollista, että hieroin liian kovaa ja krampissa olleesta jalasta repesi jokin lihas, josta vapautui kudosnestettä? Mutta eikö koira olisi jotenkin reakoinut tähän, muuten kuin siristelemällä autuaasti silmiään? Huomenna soitan neuvottomuuttani eläinlääkäriin ja kyselen venähdyksistä... Mutta voiko jalka venähtää kävellessä?

Uudet kotisivut

2010-08-19T15:10:00.000+03:00

Löytyvät täältä !

Entiset osottautuivat liian hienoiksi minulle päivittää : ( En osaa juuri ollenkaan html/css-koodeja. Mutta nyt tekaisin tuollaisille "puolivalmiille" sivustoille uudet, käykeehän tutustumassa!

Näyttelyrumpa

2010-08-08T20:40:00.000+03:00

Rosien viralliset näyttelyt starttasivat sangen epäonnisissa merkeissä reilu viikko sitten. Oltiin menossa debytoimaan Ristiinaan, kun matkalla aamujunaan tytteli juoksi pois näkyvistä räksän perään. Sitten alkoi kuulua kiljuntaa ja kun ehdein paikalle, niin apua että sitä aamulla neljältä heränyt omistaja säikähti!

Tassu veressä. Orapihlajapensaan piikki siinä.

Piikki lähti onneksi helposti pois, verenkin sain tyrehtymään, ja ontuminen alkoi hipposen helpottamaan näiden toimenpiteiden jälkeen. Olin jo ostanut aamujunaan lipun valmiiksi ja aikaa junan lähtöön oli enää 20min, joten päätin sitten äksidentistä huolimatta suunnata kohti Mikkeliä, josta kasvattajatäti meidät poimi asuntoautoonsa, ja josta jatkoimme sitten Ristiinaan.

Väliä onnettomuuden ja kehän alulle kerkesi tulla ehkäpä noin 4 tuntia ja Rosie alkoi näyttää jo normaalilta. Hyppäsimme siis kehään ja ensimmäinen kierros muiden 2 junnun kanssa meni hyvin, mutta yksilöarvostelussa kehän kiertäminen ei enää ontumatta onnistunutkaan. Mitä enempi Rosieta juoksutti, sitä pahemmin se alkoi ontumaan. Ihan sydämmestä vihlaisi, kun kultamussukainen niin pahasti alkoi onnahdella! Tuomarina meillä oli mätsäreistä jo tuttu Markku Kipinä, joka katsoi, että Rosie olisi saanut ERI:n (erinomainen). Markku ei halunnut antaa hyvälle koiralle huonoa arvosanaa, joten saatiin sitten EVA (ei voida arvostella.) Harmi! Mutta arvostelu sentään lämmitti sydäntä:

Seuraavat näyttelyt olivatkin sitten nyt viikonloppuna eli 3 päivää putkeen meni Sawo-Shown ja helteiden merkeissä. Rosie jaksoi kumman hyvin, mitä nyt tänään (sunnuntaina) neiti päätti olla vähän veemäinen kehässä ja keljutella närpimällä näyttelyhihnaansa, kun ei ois helteessä huvittanu juosta :D Ja tuomari oli vaan sitä mieltä, että oikea temperamentti tytsillä, jepjep! Olen kyllä Rosien tuloksin hyvin tyytyväinen ja samoin arvosteluihin.

Perjantai 6.8. Tino Pehar, Kroatia:
"14 months. Good size and proportions. Typical head with femine expression. Elegant neck. Good body structure for age. Good movement."

Tulos ERI JUK1 PN4 eli "suomeksi" laatuarvostelu: Erinomainen; Kilpailuluokka: 1./5; Paras narttu 4./34 !

Lauantai 7.8. Manuel Loureiro Borges, Portugali:
"Nice type, very femine. Good neck&Topline. Nice head & expression. Good ribcage for the age. Good proportions of body. Enough bone. Well angulated, nice mover."

Tulos ERI JUK1 (5 muuta junnua)

Sunnuntai 9.8 Ligita Zake, Latvia:"Correct type and size. Nice femine head, muzzle strong enough. Correct topline, very well developed body. Well angulated. Correct movement and temperament."

Tulos ERI JUK2 PN3 Vara-Sert! Narttuja oli sunnuntainakin kolmisenkymmentä!

Huimaa, mahtavaa. On toi meidän Rousari vaan niin nätti! Ihanaa oli myös, kun Rosien sukulaiset sekä kaverit menestyivät. Harmi vain, että helle vei paljon mehuja ja enempi sosialisointi jäi vähemmälle. Olen jotenkin aina niin "jumissa" näyttelyissä, että mieluiten olen vain hiljaa ja jännäilen, ja toi helle vain pahensi sitä! Mutta oli kiva tavata ja tutustua Suviin ja Lauraan, sekä tietty ihastuttaviin Namiin & Peppiin sekä Beaan & Uniin! Kalakukkomaastoissa taas nähdään!

Seuraavat -- ja vuoden viimeiset -- näyttelyt Rousaria odottavat Helsingissä ja tuomarina erittäin tiukka Marja Talvitie. Me asetetaan siis rima aika matalalle ja toivotaan EH:ta :x

Rosie Ristiinassa. Kuva (c) Kirsi Aalto.

Pientä päivitystä

2010-07-01T21:18:00.000+03:00

Möykkyblogi ei ole kesätauolla!

Kirjoittaja on vain laiska :) Mutta päivitellääs jotain.

Rosien tuleva ura maastojuoksijana on edennyt! Meillä on nyt sekä maastokirjat että aussikoppa. Aussikoppaa ollaan isäni kanssa säädelty, mutta en osaa oikein itse arvioida, onko se nyt sopiva vai ei (vaikka hyvät ohjeet kopan sopivuuden testaamisesta sainkin.) Huomenna otan kopan viehetreeneihin mukaan ja katsotaan, mitä kokeneemmat harrastajat siitä sanovat. Sitten voisi kokeilla kopan kanssa juoksuakin, sillä Rosieta koppa ei enää hirveämmin haittaa ja nätisti se antaa kopan pukeakin! 18.6 Rosie mitattiin Tiinan ja Sintun toimesta (kiiitoooos) tuloksella 45,5 cm. Mun pikkutyttö <3 Se mittaus olikin sitten ainut tarvittava asia maastokirjoihin, jotka tosiaan hain nyt maanantaina postista. Enää oma kilpamantteli ja sittojen ilmot Kalakukkomaastoihin ja ehket Hailuotoon, jos kyyti järkkääntyy!

Tiistaina 29.6 Rosie pisteli jälleen menemään mätsäreissä -- tällä kertaa tuloksin pienten aikuisten Pun2 :) Hyvä Rosie! Seuraavan kerran mätsäröimme 13.7 ja Sima otetaan mukaan tekemään debyyttinsä. Sitten olisikin edessä oikeat koitokset 31. päivä Ristiinassa, huisu. Kramppikuume iskee jo nyt! :D

Rosie ja palkintoja taustalla.

Naapureiden ihmeeksi olemme jatkaneet kissa+koira-yhteislenkkejä. Hyvin sujuu kaikki mahdolliset yhdistelmät. Kyllä kesä on ihanaa aikaa <3 Tässä tuisku-pieces:

Vauhdilla vieheen perään

2010-06-06T07:27:00.000+03:00

Perjantaina oli viehetreeni (tai kuten äitikurppani aina sanoo, "vihjetreenit") Sorsasalon koirakentällä :) Nämä olivatkin sitten Rosien toiset treenit. Pakko kyllä hehkuttaa, kun tytöllä löytyy niin muakvasti intoa. Se älysi heti vieheen. Ekalla vedolla ei vielä osannut tappaa kapistusta, mutta toisella kerralla jo sekin luonnistui -- ja Rosie tappaa sitä ihan hurjana! Nyt toisella kertaa Rosie muisti paikan ja kopit, joiden takaa olen sitä lähetellyt alusta alkaen, jotta tulisi sekin tutuksi. Sinne se veti hyvin määrätietoisesti eikä viehe saanut armoa (osallistuin iloon kiljumalla "Tapa se, Rosie! Tapa se!")

"Kato, kato, kato!" -- Rosie tuo onnellisena saalistaan isälleni (kuvaajana) :)

Innostuneena Rosien innostuksesta olen alkanut etsiä juoksukoppaa Rosielle :) Ja myöhemmin manttelia, mutta sellaisen tiedän, mistä saan! Kesän aikana tulee myös mittaustulos, jonka jälkeen pistetään maastokirjahakemuksia Vinttikoiraliitolle! Ensivuonna voimme sitten jo kokeilla kisaamista!

Myös Sima-sima oli tällä kertaa mukana harkoissa. Simaa vähän oudoksutti iso viehe, mutta kyllä se sitä sitten toisella veto kerralla jahtasi -- kunnes pissahätä yllätti kesken kaiken ;) Ensi kerralla sitten tyylikkäämmin ja aikuisena Simis on yhtä taitava kuin Rosie-isosiskonsa!

Sima ja Rosie vuoroa odottelemassa :)

Ja sitten ne tärkeimmät uutiset: Rosie täytti tänään 1v! :) Onneksi olkoon, Rousari! Lahjaksi tytteli saa uuden pannan. Tilausta on pistetty 4pawsille ;)

Lisää Sima-raporttia

2010-05-25T10:05:00.000+03:00

Sima on sisustanut meidän lattioita leluilla ja räteillä :)

Siman kanssa tuntuu sujuvan arki kuin tanssi. Kissat sietää sitä ja mikä parasta, Rosie on ottanut sen "laumaan" tarkoittaen, että Simakin saa nukkua sohvalla Rosien kanssa ja viime yön Sima nukkui meidän kanssa sängyssä ilman, että Rousaria olisi hirveesti ällöttänyt. Ja sikeästi ukkeli nukkuikin... Ei yhtään heräillyt ja pidätti aina aamuun asti pissiään! Rosie on selkeästi alkanut tykätä pikku-ukkelista, eikä enää kärsi sima-yliannostuksista kuten alkuun.

Meiko katsoo Simaa ja toteaa: "Hyi helvetti! Nyt tuo pesä on pilalla!!"

Sima kyllä aina välillä hurjistuu, jolloin se jahtaa kissoja. Mutta Rosie oli ihan samanlainen 6kk ikään asti :p Minkäs sitä koiranpentu (erityisesti whippet) luonteelleen mahtaa, kun luulee, että nyt on hyväkin hippaleikki meneillään. Onneksi Sima on hyvin perso nakeille ja malttaa jättää kissat (no, enimmäkseen Tuisku-ressun) rauhaan.

Sima on kyllä toisaalta hirmu nopeaoppinen. Se osaa jo seurata kauniisti hissiin ja tietää, mikä on meidän kotiovi. Se ymmärtää jo seisottamisenkin päälle. Välillä Simppa seisoo niin tiptop ilman herkkua,että ihan hirvittää, mikähän mestari siitä oikein isona tulee :)) Ainut tosiaan mitä se ei oikein opi on ne kielletyt asiat ja tässä varmaan vaikuttaa eniten se, että Sima ei usko kieltoja. Olen antanut kieltämisen oikeastaan jäädä, mitä nyt nappaan sen kiinni "ei!"-murahduksen kera, jos se jahtaa Tuiskua. Sima ei osaa ei-sanaa, mutta ei se kyllä usko murinaakaan, eikä käsien läpsytystä. No, olen vähän harjoiteltu jätä-käskyä sekä yritetty vain tehdä kiellettyjen asioiden tekemisen mahdottomaksi (kuten peittänyt kukkaruukun muovipussilla estääkseni Siman innokkaat puutarhurihommat.) Tuhoamista kuten huonekalujen pureskelua Sima ei ole vielä ainakaan yrittänyt ja toisaalta jos sillä on paljon sellaista kytevää energiaa ja hieman väsynyt mielentila niin hyvin toimii possunkorva suuhun rauhoitteeksi. Tai sitten jokin älyhomma, kuten kongi tai latz-laatikkoon pistetty keksi.

Sima on tutustunut Siran lisäksi naapurimme koiriin, Piituun ja Lakuun (irski ja dreeveri) ja molempiin koiriin Sima tutustui hirmu reippaasti ... ja yritti astua uudet kaverinsa, tottakai :) Sehän on jo Siman trademark. Tässä kerrostaloasumisessa on myös se hyvä puoli, että koko ajan tulee ihmisiä vastaan ja ennenkaikkea erilaisia ihmisiä. Eilenkin oli talkooväkeä takapihalla ja kaikki ihasteli Simaa ja Simaa kiinnosti kaikki. Huomenna mennään tutustumaan Tinka-whippettiin ja tänään ehkä käväistään illalla kentällä taasen Siran kanssa :) On pojalla ainakin touhuamista ennenkuin keskiviikkona (?) lähtee takaisin Vuorelaan siskon ja Bonny-emon luokse.

Nyt meinasin alkaa tehdä vaatekaapinsiivousta, jos noi koiruudet vain tämän sallii!

ps. Unohdinpa muuten kirjoittaa, että 16.5 mätsärissä Rosie sijottui Sin2 ja sai ihka ensimmäisen pokaalin! :) Huippua!

Hoitomäyrä

2010-05-23T20:57:00.000+03:00

Sima, the Dire Badger

Simasuu tuli meille eilen hoitoon päiväksi... pariksi... ehkä melkein viikoksi :) Ei olla tarkkaan vielä päätetty siskon kanssa, kuinka kauan Sima täällä majailee. Meikon mielestä olen yksin mielipiteessäni siinä, että on kiva kun on pentu hoidossa. Meiko ja muut viikset ottivat tulokkaan kyllä vastaan hyvin lunkisti -- ei oikein jaksanut kiinnostaa tollanen kakara. Ei kunnes kakara rupesi jahtaamaan. Tuisku ja Meeri menivät vain pois alta ja sitten eilisillan vähän varoivat epäluotettavaksi osoittautunutta tunkeilijaa. Meiko taas... sähisi, ja kun Sima ei uskonut, löi :) Sima ehdollistui sillä kertaa sähinä --> mottasu kissalta. Eipä ole poitsu enää Meikoa häirinnyt. Toisaalta kissat ei enää ihan niin hirveästi kiinnostakaan Simaa. Meeri ja Tuisku kävelee ihan lunkisti miehen ohitse nekin tai kiipeävät korkealle, jos Sima kaikesta huolimatta yrittää leikkiä.

Rosie, the Deep Stalker

Rosien mielestä Sima on välillä ällö, välillä kiva. Viereensä se ei Simaa huoli, mutta leikki- ja vammailuseura kelpaa kyllä, hah. Eilen illalla tyypit juoksi rinkiä sohvalle -> kierto sohvapöydän takaa -> sohvalle ihan tohkeissaan. Yöllä Rosieta ärsytti, jos Sima nostettiin sängylle (mulla on parisänky, eli tilaa on) eikä aluksi nukkumisesta meinannu tulla mitään! : ) Saa nähdä, miten tämä yö menee.

Metsässä koiruudet ovat kyllä viihtyneet hyvin kahdestaan! Tarpeiden teon ja nuuhkinnan jälkeen alkaa hitonmoinen ähkinä ja puhkina ja Rosie roikkuu Siman niskassa. Sima rakastaa olla metsässä viipottamassa vapaana. Kun tullaan ulko-ovesta se ottaa heti selvän kurssin kohti metsää (ja usein pidättää pissinsä aina metsän laitaan asti, hyvä!) Sima ei vielä ihan 100% osaa nimeään, mutta hyvin se reagoi, kun sille jotain huutelee eikä todellakaan ole mikään karkuri vaan seuraa todella hyvin mukana. Ja jos Sima menee edelleni, niin Rosien tavoin se vilkuilee taakseen ja pitää silmällä, etten minä katoa silmistä.

Sima tutustui tänään myös yhteen Rosien parhaista kamuista, Sira-weilshiin. Marjo otti makeita kuvia porukasta! Touhukkaan päivän jälkeen uni maittoi... (myös minulle, kiitos huonosti nukutun viime yön!)

Rosien takapää on yhä törkiän turvoksissa ja verta on tullut aikalailla! Juoksut ovat nyt kestäneet 2 viikkoa jos lasketaan niistä ensimmäisistä parista veritipasta lähtien. Josko tässä kohta loppuisivat, niin pääsisi agilityyn ja viehetreeneihin! :D

Viikset partsilla

2010-05-17T08:55:00.000+03:00

Päätin eilen siivota parvikkeen -- ja tottakai piti lusia hommasta sen verran, että otti kuvia viiksiväestä :)

Ilta-aurinko ja Meiko:

Meeri pesäkolossa:

Kerrostalokyttäri:

Meerin leikkituokio:

Rosie väsyneenä mätsäripäivän jälkeen (tyttö oli hienosti SIN2!)

Kesän ensiruoho

2010-05-13T21:26:00.003+03:00

Toimme Rosien kanssa iltatulijaisia ulkomaailmasta:

Näin Tuisku on empiirisillä tassututkimuksillaan todentanut, että se on ruohoa! Kesä on täällä!

Blogi kesäkuntoon!

2010-05-11T15:52:00.001+03:00

Haa! Jännetupintulehdus oikeassa kädessä ei ole este, kun vihdoin ja viimein sain intoa pistää Möykkyäisten blogia kesäkuntoon. Nyt on paljon parempi luukki: Rosie ja ~~Meeri -- tosin Meerin kuva saattanee vaihtua, kunhan saadaan parempaa ja tuoretta kuvaa Herra ja Rouvat Wiiksistä.~~ [Muoks] Pistinkin Tuiskusta kuvan viime vuodelta :) [/Muoks]. Sain myös haalittua blogilistani entiselleen Bloggerin kadotettua se aikaisempi (prkl!)

Selviä kesänmerkkejä ovat myös ulkoilevat viiksieläimet:

Joskin ainoastaan Meeri on nyt toukokuussa käynyt pari kertaa ulkosalla "kunnolla". Tuisku kävi 15 min ja paleli niin hirveästi, että nyt odotellaan tulevaa viikonloppua ja luvattuja +20 kelejä. Viime vuonna varppina ulkoiltiin jo toukokuussa itämaistenkin kanssa! :(

Rosien kuulumisista sen verran, että neiti aloitti ensimmäiset juoksunsa sunnuntaina eli 9.5.2010 ! Ollaan nyt sitten tauolla harrastuksistamme, eli agilitystä ja viehetreeneistä. Tämä taukoilu vähän harmittaa, mutta ainakin on jännää seurata, kuinka tuosta rääpäleestä kypsyy nainen. Sima, eli siskoni whippetlapsi, yritti sunnuntaina jo kovasti Rosieta astuakin. Rosie ei oikein ottanut lasta tosissaan. (ylläri.) Huomenna mennään Simalle ja Bonnylle yökylään ja saa nähdä, jatkuuko sama levoton meininki ;)

Onneksi ennen juoksuja kerittiin käydä omalla ajalla tekemässä pientä rataa Rosien kanssa. Hyppy, putkeen ja rengas -- ei sen kummoisempi harjoitus. Vähän valssitreeniä kuitenkin. Pääasiassa käytiin harjoittelemassa keppejä. Ja kyllä, alla olevissa kuvissa mun tukka on ihan kaamee sotku ja meikitkin unohtu, siis apua voiko tällaisia kuvia nyt edes julkaistakaan!!! ;)

Siman hakureissu

2010-05-03T07:36:00.001+03:00

Eilen olikin melkoinen päivä! :) Syöksyttiin siskon, Bonnyn ja Rosien kanssa aamujunaan määränpäänämme Mäntsälä. Junamatka meni oikein hyvin ja rauhallisesti (mitä nyt Rosie yritti aina silmän vältttäessä hivuttautua töllistämään muita lemmikkivaunussa matkustajia). Kyllä sitä huomasi, että reissu jännitti, koska unta ei meinannut saada vaikka normaalisti simahdan alta aika yksikön junassa/autossa/bussissa! :D

Asemalla meitä vastassa oli Irina ja tällä kertaa Rosie jopa muisti kasvattajatätinsä! Olin Rosielle antanut junamatkan aikana matkapahoinvointilääkkeen, joten jopa mutkitteleva tie Rajakulmalle ei aiheuttanut kuolausta. Perillä Gaselle'sin kennelissä meitä odottivatkin jo Porista tulleet kurppavanhempamme, Kaitsu ja kaksi iiihanaa pentua: Sima ja siskonsa Tosca! Tottakai ihania olivat myös aikuiset koirat Sahara, Sandra ja Kenia! Kenia-äiti ja Rosie on kyllä niin samannäköisiä! Jopa Irinan mies Kaitsu yhdessä välissä taputteli Rosieta ja kutsui sitä Keniaksi :D Vai oiskohan se taputellu Keniaa ja kutsunu sitä Rosieksi... No kummin jommin! Tässä todistusaineistoa äidin ja tyttären yhdennäköisyydestä:

Rosie olisi tällä kertaa ollut valmis jopa leikkimään isojen tyttöjen kanssa, mutta isot tytöt taisivat olla liian innostuneita vieraista eikä leikit kiinnostaneet. Kuvassa edellä juoksee pentujen Sahara-äiskä isoine tisseineen.

Yllä itse Päivän Kohokohta ja Rosie. Simasta saamani vaikutelman mukaan kyseessä on rauhallinen pentu, mutta ei missään nimessä ujo tai arka! Sima on pikemminkin sellaista herrasmiestyyppiä. Sima ottaa hyvin kontaktia ihmisiin, eikä koko kotimatkan aikana voinut pahoin autossa. Itse asiassa Sima oli paljon rennompi kotimatkalla kuin mitä Rosie eikä pelkää Bonnyakaan kuten Rosie pienenä teki. Eli kyllä se kaikinpuolin vaikuttaa hyvin rohkealta ja reippaalta whippetkakaralta, joka kaiken kukkuraksi on vieläpä hirmuisen sievä! Simaa pitää alkaa ehdottomasti opettaa seisottamaan niin saadaan siitä kivaa näyttelyseuraa Rosielle!

Suloinen kakara! Mennään heti huomenna katsomaan kotiutunutta Simaa :) Hyvämieli jäi hakureissulta. Olen extraylpeä Rosien reippaudesta ja helppoudesta matkan aikana. Puolkiloa karkkia sain vedettyä naamaan kera muutamien keksien Irinan luona *örp* Onneksi tänään on taas agilitytreenit ja pääsee kuluttaa liikaläskejä!

Tuisku täytti 3v

2010-04-07T21:29:00.000+03:00

Ylpeä kolmivuotias.

Tuitelo meni ja täytti 3 v. Miten se jo ehti? Siinäpä vasta kysymys! Tuisku sai ihania , fleeceisiä lahjoja made in Tikkakoski (eli Senjalta.) Omasta takaa tuli hankittua kissoille uusi huiska! Huiskaleikit tahtonee olla vain haasteellisia, kun tuo hurtta sekoaa ihan täysin, kun sellaista ihanuutta heilutellaan... No, saatiin me silti kivat leikit kissojen kanssa aikaiseksi.

Vasta pari päivää sitten hokasin luvanneeni kissoille myös sen ruohomaton kasvattaa! :( Höh. No onneksi lumet sulaa niin vauhdilla, että kohta päästään jo luontoon kävelemään. Parvikkeella porukka on viihtynyt jo mainiosti. Ah, ihanaa kyllä kun kesä tulee! Parasta aikaa! En malttaisi odottaa, että pääsee kuvailemaan ulos kissoja nytkun on oppinut ottamaankin kunnollisia liikekuviakin! Tässä muuten parit otokset vielä Meeristä ja Meikosta:

"Minäkii voisin sitä huiskaa vähän nuuhkasta..."

Rosien kanssa on mennyt todella mukavasti agilityssä! Viime kerralla se osasi jo hakea esteitä. Olin niin ylpeä siitä. Ihan voittajafiilis oli treenien loputtua. Me ei kyllä olla mitään ryhmän priimuksia, mutta itseään vastaanhan sitä kuuluukin lajissa kuin lajissa kisata ;) Ihan odotan täpinöissäni tulevaa lauantaita. Päivällä meillä on kyllä mätsärit tiedossa, mutta toivottavasti siellä ei mene liian kauaa, jotta Rosie ennättä kunnolla lepäillä ennen illan agilityä. Eilen Rosie pääsi whippetkamujensa kanssa ensi kertaa hiekkakuopille ja siellä oli tosi nastaa ;)

Pohdintoja

2010-03-09T15:16:00.000+02:00

"Pohdintoja" lienee liian syvällinen otsikointi, mutta olkoot!

Viime agility treenit, kuten myös sitä edelliset, menivät oikein mukavasti! Viime kerta tehtiin tehoputkiharjottelua ja kontakteille tuli Rosielle selkeästi mukavampi vaihtoehto "hihnapysäytyksen" rinnalle: shaping lelua käyttäen! Rosie on mielestäni reippaammin ja halukkaammin nyt alkanut mennä kontakteja. Putki oli taas vähän unohtunut, kun sen harjottelusta oli taukoa ;) Putkeen ohjatessa itseni pitäisi oppia luottamaan koiraan, koska tahdon aina jarrutella, jolloin Rosiekin pysähtyy miettimään, että no mennäänkö vai ei?

Olemme alkaneet Jasson ja Jasson äipän kanssa myös treenaamaan suorien juoksua. Oma innostus maastokisoihin on kasvussa ja Rosie on todella alkanut lämmetä juoksemiselle. Vinkuva pinkki nallepallo, jota on harjoituksissa käytetty, saa Rosien leuat väpättämään innostuksesta. Hassu tyttö! Toiveissa olisi sunnuntaina päästä kokeilemaan oikean vieheen ajoa SSVH:n järjestämiin treeneihin. Jos nyt vain sää sallisi ja kyyti järjestyisi -- viime hädässä voi aina ulista iskää heittämään ;)

Jasso ja Rosie:

Loput kuvat

Rosien näyttelyitäkin ollaan mietitty ja nyt näyttäisi siltä, että Sawoshown kolmen päivän lisäksi voisi käväistä esim. Mäntsälän näytelmissä. Tässä välisssä toivottavasti ehtii olla monet matchshowt, jotta Rosie oppisi sietämään tuomareita. Rosie nimittäin kammoaa tuomareita. Lenkeillä puolestaan saa jatkuvasti olla jarruttelemassa, ettei tytteli olisi hyppimässä joka heikkiä vasten. Tilanne se sen tekee, että kaikki kehän sisäpuolella on sitten kamalaa ja hirvittävää. Nooo, ainakin 23. päivä tätä kuuta on mätsärit perinteisesti Telkistentien hallilla. Eiköhän ole ensikuussakin ja kun säät lämpenee, niin tulee ulkomätsäreitä, jiihaa! (Toivottavasti Rosien juoksut ei ala juuri kesän näyttelyiden aikaan!)

Myös Tuiskun näyttelyttäminen on kiinnostanut. Se on vaan niin kiva ja kiltti poika. Harmi, että sen iho-ongelmat eivät ota hellittääkseen. Iho-ongelmilla tarkoitan sitä samaa hilsettä, jota on välillä enemmän, ja välillä vähemmän, ja on ollut jo kesästä 2008 lähtien! Olen kokeillut kaikki lisäravinteet läpi. Nytkin menee pirskattia, kalaöljyä ja biotiinia! Ainut, mikä auttaa jotenkin, on hilseshampoo ja kosteuttava suihke. Turkki on kyllä kiiltävä, pehmeä eikä kuiva. Tuota ihon hilseilyä en niin ymmärrä :( Pitäisiköhän vielä kokeilla jokin allergiaruoka läpi, hmm...

No, siinä tämän kertaiset ilmoitukset ja pohdinnat! Mun pitää alkaa joutua iiiiihaniin iltatöihin! :)

Agility harkkoja

2010-02-26T08:35:00.001+02:00

Aloitimme Rosien kanssa agilityn kolmisen viikkoa sitten; huomenna olisi neljäs kerta.

Rosie on ollut todella innostunut agilitystä! Siitä kertoo jo se, että neiti muisti heti ensimmäisien harkkojen jälkeen, mitä teollisuusalueella, jossa Hukka-Halli sijaitsee, on. Rosie kokeilee aina silloin tällöin lähteä hallin suuntaan, josko pääsisi vähän treenaa. Yksi kerta noustiin jäälenkiltä ylös ihan hallin vierestä ja sepä vasta olikin tilanne. Rosie oli todella vaikea saada liikkumaan kotiinpäin, kun se vain jumitteli ja hinkusi halliin. Itsekin olen todella motivoitunut tähän agilityharjoitteluun, vaikka siitä ei meille kyllä mitään kilpailulajia koskaan tule. Tai no, jos joskus pääsisi niin pitkälle, että uskaltaisi pistää päänsä möllikisoihin niin olisi aika hyvä ;)

Entä mitenkä harkat ovat menneet ja mitä olemme oppineet?

Ensimmäinen kerta:

Opettelimme koiran kutsumista esteiden ylitse (aluksi yhden, sitten kahden, sitten kolmen.) Harjoituskerralla koeteltiin siis koiran tottelevaisuutta paikalla olon suhteen, ja hitsit, se ei aluksi meinannut Rosielta onnistua sitten yhtään. Kiitos Rosien innostuksen ja opetteluhalun paikalla olo siivekkeiden edessä onnistuu nyt aika varmasti. Rosie ei ole montaa kertaa enää varastanut. Lisäksi harjottelimme putkea, jossa Rosieta piti maanitella putkeen aluksi aika kauankin herkkujen kera. Nyt pitäisin Rosieta putkivarmana (kunhan ohjaan oikein.) Sitten meillä oli pikkuisen kontaktien harjottelua. Kontaktit on vähän tylsiä mun omasta mielestä, mutta kai nekin on opeteltava ;)

Toinen kerta:

Edellisen kertaus, ja esteitä vaikeutettiin lähettämällä koira eteen. Se onnistui, kunhan oikea motivaattori (usuttaminen pallon luo) otettiin käyttöön. Ohjaajasta ja ruuasta Rosie ei piittaa agiradalla :D Mutta viettiä siis Rosielta ainakin löytyy. Kokeilimme myös koiran ohjaamista sivulla juosten, ja siinä oli hankaluuksia kun Rosielle irtautuminen ei ole ihan itsestäänselvyys... Se vain juoksi minut kiinni heti ensimmäisen esteen jälkeen. Lopulta saatiin homma onnistumaan kahden esteen takaa, jee! Sitten oli lisää putkea ja kontakteja, ja ne molemmat meni hyvin.

Kolmas kerta:

Kolme estettä sivulta ohjaten meni jo leikiten. Rosien vauhdissa on mahdoton pysyä!

Estehyppyä vaikeutettiin niin, että kahden esteen jälkeen tuli 90 asteen kulma. No, tässä sama hankaluus kuin viime kerrallakin: Rosie juoksee päälleni heti kulmassa! Rosien "mokailuun" vaikutti aika paljon sen suuri energiamäärä ja sen aiheuttama huono keskittymiskyky. Viime päivien -25 - -28 pakkasilla ei juuri oltu lenkkeilty ja kun vihdoin pääsi vapaaksi, Rosien olisi tehnyt mieli enemminkin riehua kuin harjoitella. Asian kanssa oli säätämistä ja junnaamista, mutta lopulta saatiin se rullaamaan niin, että yksi hyppy suoraan ja sitten käännös. Mulla oli kyllä ongelmia ohjaamisenkin kanssa, kun en meinannut millään ymmärtää, mitä ohjaaja tarkoitti sanomalla "älä jätä koiraa taakse." Mietein koko ajan, että sillä tarkoitettiin konkreettisesti koiran jättämistä taakse ja sitten olin ihan sekaisin, että mitenkä on mahdollista olla jättämättä. Nyt sitten vihdoin ja viimein saatuani käsiin Janita Leinosen DVD:n Pennusta Mestariksi opein, että sillä tarkoitetaan sitä, ettei koiraa saa laskea silmistään! :D Ahaa-elämys! Rosie hujahti myös putkeen pimeästä kulmastakin leikittä.

Shoppailin Mustista ja Mirristä tiistaina Rosielle uusia leluja agilityyn. Vinkuvan nallepallon sekä kissoille tarkoitetun, ison rapisevan turkishiiren. Veikkaan, että se turkishiiri voi olla aika ässähihassa noissa esteharjoituksissa. Ehkä Rosie silloin antaa minun juosta ja ohjata rauhassa, kun "maalissa" häämöttää super-hyper-ihana hiiru ;)

Pitää kirjoitella huomenna, mitenkä harkat meni!

Pikaiset kuulumiset

2010-02-16T10:42:00.000+02:00

Hellurei!

Joulu pyyhälsi ohitse kinkkuineen ja suklaineen, ja siinä sivussa uusivuosikin. vilahti Molemmat tapahtumat eivät herättäneet stressiä laumalaisissa: Rosie selvisi automatkasta Poriin hienosti matkapahoinvointilääkkeiden ansiosta, ja kissat nauttivat olostaan Senjan luona. Kiitos Senja! Uutena vuotena kukaan ei pahemmin panikoinut raketteja (tai ainakin luulen ettei, itse olin ihan alkossa.) Meilläpäin raketteja ei juuri edes ammuttu ja Rosie vietti uudenvuoden porukoillani seuranaan Bonny-neiti.

Parinkin kuukauden aikana on ehtinyt tapahtua vaikka vallan mitä: Rosien kohdalla tämä tarkoittaa paria mätsäriä, pentunäyttelyä sekä agilityn aloittamista unohtamatta antoisia lenkkejä ja leikkejä koirakavereiden kanssa. Kehäkuulumisista voi katsoa tuloksia Rosien omilta sivuila (--->) ja agilitystä kirjoitan lisää kyllä kunhan ennätän. Kissojen elämään ei juuri mitään uutta sitten kuulukaan, paitsi että ne ovat kaikki muuttuneet paljon rohkeimmiksi -- sekä nyt kevään tehdessä tulojaan myöskin villimmiksi.

Tuisku bailaa ensikuussa 3-vuotis synttyjään (en usko, en syö) ! Pitää kysyä Senjalta synttärilahjaksi toista fleeceköyttä. Ensimmäisen köytensä Tuisku sai Senjalta joululahjaksi ja sitä on päivittäin viskelty ja kanniskeltu suussa. Huippu lelu siis!

Meeri on saavuttanut addiktion Tassu-maitonappeihin. Toisinaan esiintyy tarpeetonta väkivaltaa, kun kyse on maitonapeista. Meeri elää jälleen super-pur-pör-kauttaan eli ei meinaa jättää minua hetkeksikään rauhaan. Pullia neiti leipoo joka päivä ainakin viisi pellillistä ja hyräilee samalla syvään ja hartaasti. Tämän hetkinen paras lököilypaikka on pöytätietokoneen näytön edessä.

Sitten Meiko. Meikolle kuuluu hyvää ja suopeaa; Rosie säästyy tassunyrkeiltä yhä useammin. Silti ei pidä vähätellä Meikon kiukkua, jos Rosie oikeasti tulee ärsyttämään. Silloin Meiko tekee 5-6 sarjan combot Rosien nenälle ;) Ai niin, teimme hiekkakokeiluja ennen jouluja, mutta kaikki kokeilut menivät ihan päin honkia: Kun hiekka pöllyää pikkuisenkaan enemmän, Meiko alkaa oireilla kuivalla yskällä :( Eli olemme taas päätyneet Extreme classicin käyttöön, joskin kyllä sekin pölyää. Ikäväkseni olen huomannut, että kissanhiekkapöly on alkanut köhityttämään myös minua. Toivotaan, ettei siitä koidu sen kummoisempia ongelmia kuitenkaan.

Ja vielä pari kuvaa Rosien arjesta:

Bonnyn ja Rosien jääriehat!

Rosie yrittämässä pysyä isompiensa perässä.

Joulu!

2009-12-22T16:02:00.003+02:00

Huh, ylihuomenna on jo JOULUAATTO! Uskomatonta!

Ylihuomenna on myös jännittävä päivä viiksille ja hipetille. Lähdemme nimittäin joulunviettoon Koto-Kuopiota tuonnemmaksi -- Poriin mummolaan, minnekäs muualle! Tänä jouluna koirapaljouden takia kisset eivät pääse Poriin asti mukaan. Kisset sen sijaan jäävät alkumatkasta eksoottisiin maisemiin Tikkakoskelle erään Helle-tädin luokse hoitoon, oikein kylpyläsaunalomalle! Onneksi reissumme Porissa kestää vain kolmisen päivää, eli sunnuntaina tulemme jo takaisin. Ei kerkeä iskeä ikävä puseroon (ainakaan niin tuntuvasti.) Tämä on ensimmäinen kerta, kun kissat menevät jonnekin muualle hoitoon! Onneksi Senjaan voi luottaa 110% :)

Rosie pääsee tutustumaan sukuunsa, eli mm. tulee tapaamaan kolme serkkuaan: Samy- ja Snörre-aussin sekä Sini-collien! Toivottavasti tulevat toimeen, kun Samy ja Snörsky osaavat olla aika sikoja välillä. Eniten minua jännittää automatkustaminen. Onneksi ukki on juuri tällä hetkellä hankkimassa ihan matkapahoinvointilääkitystä Rosielle. Lääkkeiden lisäksi tytön matkustamista helpotetaan tietty myös hompuin ja kukkauuttein!

Kissat saivat joululahjaksi eilen muutamia uusia leluja, joista osa on jo rikki. Kiitos Meikon??? tai Rosien??? Rosie on puolestaan saanut joulun alla niin paljon tavaraa, etten itse edes hanki mokomalle enää mitään "varsinaista lahjaa." Kenties jotain pientä ja nimellistä... kenties. Ansku-täti kustansi Rosielle uuden talvi-takin, joka on Annen käsialaa! Tässä pari kuvaa sunnuntailta (kaverin ottamia kuvia):

Sellaisia kuulumisia tällä kertaa. Vähän laimeaa päivittää journalia ilman kunnon kuvia! . Järkkärimme sanoi sopimuksensa irti ja vinkkasi vain "error"-viestiä. Nyt kameran lurjus on huollossa asennekorjauksessa. Emme saa järkkäriä jouluksi, mutta ehkäpä uudenvuoden jälkeen on luvassa taas lumiroiskeisia whippet-raveja! Sekä toivon mukaan leikkikuvia kissoista!

Pidemmittä puheitta hyvää joulua kaikille karvaisille ja karvattomille otuksille, sekä tietenkin railakasta ja ilontäytteistä uutta vuotta!!! T: Möykkyblogi

Kuvalöytöjä

2009-12-14T17:21:00.001+02:00

Haa, vihdoinkin löysin säälittävän digikamerani johdon (siihen ei käy normi usbilainen.) Kuukausien takaa löytyi ihan mielenkiintoisia kuvia, epämääräisiä ja huonolaatuisia, mutta hauskoja :) Ja pari videotakin!

Rosie ja Tuisku jakavat viimeistä koiraspagettia

Trio "posettaa" ( ... )

Nukkanen eli Tuisku "kapaloituna". Tuisku nukkui yli puolituntia fleeceen käärittynä sylissäni, kunnes häiriintyi kuvailusta...

Normi illanviettoa.

Meeri sylissä ja mukana maalaushommissa. (kröhöm, kalsarit...)

Rosie pikajunassa, matkalla kohti Kuopijota. Hyvä vuoraus.

Väsy...

Meeri vaanii katonrajassa.

Tästä olisi tullut loistava kaverikuva -- mutta Meeri päätti toisin.

Loput yrityksiä lahjoa hair&skin-raksuilla Meeriä ja Rousia posettamaan vierekkäin:

Kissoillekin voisi opettaa "paikka" käskyn... helpottaisi huomattavasti...

Koirapuistossa Siilinjärvellä ??.10.2009:

Hienosti osasivat kiivetä ylös alas estettä :)

Kuopio-Imatra-Mäntsälä-Helsinki-Mäntsälä-Imatra-Kuopio

2009-12-07T21:32:00.002+02:00

Rosien ihka ensimmäinen junamatka käynnistyi perjantaina 4.12. Rosie oli hiukan pettynyt henkilökuntaansa, koska emäntä ei antanut villikon sosialisoida (lue: hyppiä) uusien kaksijalkaisten tuttavuuksiensa kanssa. Rosie ei myöskään saanut lupaa matkustaa keskellä lemmikkivaunun käytävää, vaan oikeaoppinen lemmikin paikka on mukamas omistajan jaloissa, pöh! Rosien onneksi emäntä ei kauaa jaksanut tapella asiasta ja Rosie pääsi kuin pääsikin seikkailemaan. Kun vaunussa sattui löytymään vielä nelikuinen collienuorukainen, niin Rosie oli vakuuttunut ettei äitiä kannata kuunnella tässäkään asiassa. Onneksi konnari oli selkeästi koiraihminen ja sitä mieltä, ettei ketään haittaa, että kaksi viikaria vetää matchia keskellä vaunua.

Matkailukohteemme Rosien kanssa oli eksoottinen Imatra, jossa linnottauduimme Marjon eli Rosien Neri-siskon ja Papu-serkun omistajan luokse kyläilemään. Emäntä stressasi aivan liikaa Kouvolassa tapahtuvaa junanvaihtoa, junanvaihtaminen sujui Rosielta oikein hyvin! Ja miksi ei olisi sujunut, reipas koira!

Pitkän junamatkan jälkeen Rosie veti hurjat spurtit siskonsa ja serkkunsa kanssa. Kun siskotyttö sitten repikin takista ja purisi ja äirsi, ei Rosie ollutkaan ihan varma, onko sisko sittenkään kiva leikkikaveri -- Puhumattakaan seksuaalisesti lähentelevästä serkkupojasta! Emäntä ehti jo ihan huolestua, että näinkö Rosie päätti pelätä sukulaisiaan. Onneksi vaadittiin vain hiukan aikaa ja tottumista uuteen ympäristöön, jotta pahimmat levottomuudet ja epämukavuudet voitettiin! Marjon kanssa riitti paljon juttelemista ja Ice Age 3 oli must-see kera lakritsijäätelön, joten nukkumaanmeno venähti aikalailla. Näinpä Rosie ja Neri jäivät kokonaan pesemättä lauantaista näyttelyä varten, mutta eipä asiasta tullut mitään sanomistakaan.

Koiraläjä sunnuntailta.

Lauantai aamuna nämä kaksi kalsarikaverusta sitten heräilivät aikaiseen ja aloittivat valmistautua reissuun. Automatkustamisesta Rosie ei ollut kovinkaan mielissään: Tuloksena olikin oksennus, läjä päin kuolaa sekä hyvin masentunut koira. Poikkesimme matkalla Gaselles Kenneliin, eli kasvattajamamma Irinan luokse. Vapauduttuaan helvetillisestä autosta, Rosie oli sitä mieltä, että maailmanloppu on lähellä. Mikään ei ollu kivaa -- paitsi pallon heittely, tietty. Emäntä oli melkoisen huolissaan, että mitenkä nyt käy näyttelyesiintymisen kun koira on apaattinen ja stressaantunut?

Whippet-narttuja oli laaja väriskaala! Kuva (c) M.Mustonen

No hyvinhän sen kävi! Emäntä ja Rosie eivät tahtoneet tajuta, milloin piti mennä mihinkin suuntaan arvostelukehässä. Rosie myös seisoi epämääräisesti pöydällä, sekä tutisi kuin haavan lehti yhä vakuuttuneena siitä, että 3-4 tuntia autossa tarkoittaa maailmanloppua. Tämän jälkeen Rosie pyllähti kyljelleen liukkaalla lattialla kehää kiertäessä. Emäntäkin säikähti ja veti vahingossa ylimääräisen kiekan, kunnes tyylikkäästi kysäisi, että "vieläkö?" Saatuaan kieltävän vastauksen, emäntä oli aikeissa karata kehästä ilman loppuarviointia. Onneksi sihteeristöstä huikattiin avuliaasti, että "Tuu takas!"

Rosie pöydällä. (c) M.Mustonen

Rosie liikkuu. (c) M. Mustonen

Epämääräisesti ilmehtivä minä ja Rosie, jonka näyttelyhihnakin on ihan hassusti. Ei etteikö mulle yritetty vihjailla näyttelyhihnan korjaamisesta...

Kuva (c) Petri Lehmus

Olin aika vakuuttunut, että meidän kehässä pyörähtelymme oli lähempänä vitsiä kuin koiran esittelyä, mutta kuinkas ollakaan! Rosie tuli ryhmässään kolmanneksi ja sai vielä kunniapalkinnon! Kaiken kaikkiaan ryhmässä oli 8 osallistujaa, joten tulokseen saamme olla hyvin tyytyväisiä (varsinkin niin hassun esiintymisen jälkeen.) Emäntä typeksi loppuun asti sanomalla tuomarille "kiitos" vastaukseksi kättelyyn ja kiitokseen.

Rosie ja Neri Kuva (c) M.Mustonen

Rosie teki parit temput; Tässä tytteli niiaa! Kuva (c) M.Koponen

Viihdyttävän stand-up-komiikka numeromme jälkeen Rosie oli onneksi jo sitä mieltä, että ehkei maailman loppu tulekaan tänään ja rentoutuikin hieman, kun poikkesimme vielä Mäntsälään juomaan kahvia kasvattajan kanssa. Loppumatka menikin sitten pentujen nukkuessa autossa ja kalsarikaverusten jutellessa hassuja. Koska Neri tuli neljänneksi ja sai myös kunniapalkinnon, tarkoituksena oli juoda siiderit juhlimismielessä, mutta tortillojen ja suihkun jälkeen uni peittosi alkoholin houkutuksen ja siiderit jäivät juomatta (!)

Sunnuntaina Rosie pääsi ihka ensimmäistä kertaa kokeilemaan vieheen vetoa! Emäntää vähän huolestutti, kun Rosie niin epämääräisesti hyppelehti vieheen perässä, mutta intoa ja viettiä riitti joten kaiketi hyvin meni "treenitkin". Rosie oikeastaan jopa virkistyi viehettä ajaessa niin, että unohti olla väsynyt ja stressaantunut kaikesta touhusta ja matkustamisesta! Harmi, että juuri silloin, kun kiva alkoi pitikin jo lähteä. Rosie tosin tuntui olevan ihan mielissään, kun pääsi juna-asemalle. Rosie tietenkin fiksuna koirana tiesi, että nyt pääsee vihdoin ja viimein kotiin, pois hullujen pikku myiden ja pitsamiesten luota (inside jokes for the win) !

Ainiin, kalsaritiimi jaksoi seisottaakin koiria sunnuntaina. Tässä Rosie nostelee korviaan Marjon uudella pöydällä, ja sitten sisarukset vierekkäin:

Junamatka Kuopioon sujuikin sitten varsin tapahtumaköyhästi. Rosie oli väsynyt vieheistä, leikeistä ja lenkeistä ja lähinnä nukkui vain emäntänsä jaloissa, emännän takin päällä. Kuviakin otin, mutta en löydä mistään digikameran piuhaa! Jossain vaiheessa tämän emännän pitää reipastua ja lisätä galleriaan loputkin kuvat reissulta.

Kotona Rosieta ja emäntää odotti viikset, joiden piti tottakai pörhistellä häntäänsä kummanhajuiselle Rosielle ja sitten mäkättää purkinavaajalleen, ettei meitä voi tänne jättää jonkin ukin hoidettavaksi! Viiksillä oli kuulemma ollut iiiiihan tylsää.

Möykkyistä arkea

2009-11-16T22:31:00.001+02:00

Meikon silmiä ei kyllästy kuvaamaan.

Pöljä ja tosipöljä.

Sohva on Rosien valtakunta: kaikki lelut, keksit ja lehmänkorvat päätyvät sinne.

Sievä(kö) neitokainen?

Meeri ei ole koskaan liian vanha leikkimään figuilla!

"Hei, tää yks tais saada sydänkohtauksen..."

Maalailu ja piirtely on perhetapahtuma.

Sellaisia kuvia tältäpäivältä!

Lisää kuvia Isrokista

2009-11-16T09:09:00.000+02:00

Tuisku arvostelussa.

Tuisku TP-valinnassa.

Tuiskun hilpeä seuraneiti.

Häkkiposetuksia.

Ja pari linssiludea.

Loput kuvat pistin jo möykkygalleriaan talteen ;) Eli tänne!

Nämä kaikki hienot kuvat ovat (c) Hanna Suutari, Luolaleijonan klaani! Iso kiitos!

ISROK 14.11

2009-11-14T19:51:00.003+02:00

Siitä onkin jo vuosi, kun viimeksi pyörähdettiin itämaisduon (=Meiko&Tuisku) kanssa näyttelyissä. Eli oli jo aikakin käydä näyttäytymässä tänään Sorsasalon raviradalla. Näyttelyt oli järjestetty upeasti: oli tilaa, ilmaa ja sopiva lämpötila. Tällä kertaa Tuisku oli arvostelussa ja Meiko turistina. Kaiken kaikkiaan viikset ottivat näyttelyn ihan mukavasti, mussuttelivat fewdsiä ja pötköttelivät. Tottakai aamulla tilanne näytti todellista antisosiaalisemmalta:

Hui apua, en kyllä tule ulos pesästä! tuumasi Tuisku.

Mielummin tukehdun tänne kuin esiinnyn! mietti Meiko.

Nooh, jahka muutama tunti vierähti, niin kyllä kaverukset alkoivat naamojaan enempi näytellä ja halusivat häkistä sylkkyyn istumaan.

Voiko täältä karata?

Tuiskun arvosteli puolalainen Marek Chadaj -- Jälleen kerran täysin uusi tuttavuus tällaiselle sunnuntaiharrastajalle :) Chadajin mielestä Tuisku-ukko oli tasapainoinen, kivan täplikäs tapaus, jolla voisi olla avoimemmat korvat ja vähemmän dominoivat silmät. Chadaj sanoi, että silmät ovat kyllä oikean muotoiset, mutta koska Tuisku oli arvosteluhetkellä kovin kauhistunut, niin silmät "olivat tänään liian isot." Mua hihitytti, sillä meidän Tuisku on kyllä 100% naturelli pallosilmä! Välillä en ymmärtänyt mitään, mitä Chadaj sanoi. En esim. sitä, että meidät pyydettiin TP-valintaankin. No mikäs siinä! TP-valinnoissa (yllätysyllätys :D) Mao -komistus pokasi taas voiton, mutta on se silti aina ilo ja kunnia päästä edes osallistumaan TP-valintoihin! Tuisku venyi hienosti. Mokoman metriheikin venyttäminen on melkoisen työteliästä, itse asiassa.

Tuisku Chadajin pöydällä apua!-ilmeen kera.

Itse näytteilleasettajakin viihtyi varsin hyvin. Oli kiva nähdä kaikkia, ihmisiä sekä kissoja, pitkästä aikaa! Ja osaa porukkaa ensimmäistä kertaa. Tuli mussuteltua omat keksit ja toistenkin immeisten keksit, sekä tietty Oin ja Velhon SP-juhlakarkit ja sipsit! Onnea vielä kerran, Hanne! Upea suoritus Oilta, kun tytteli ylsi valmistujaispäivänään vielä KP:ksi!

Yritin myös kuvaillakin, mutta aika kehnosti siinä onnistuen. Kuviin tuli paljon kohinaa jne... Tässä kuitenkin pari:

Sulon arvostelu. Chadaj ihmettelee, että mikä rotanhäntä se tämä on. Sulo oli hienosti kategorian paras pentu, onnea :)

Sulon iskä, Vili.

Ja loput kuvat

Yritin kuvata Tuiskua ensimmäisen Capic-sertinsä kanssa, mutta Meiko oli sitä mieltä, että "munhan tää on!"

Seuraavan kerran näyttelyihin lähdetäänkin Rosien kanssa, eli 5.12 Kaapelitehtaalla pidettävään pentunäyttelyyn. Kissanäyttelyiden suhteen jään varmaan odottelemaan jonkin näköistä ratkaisua Meikon värikysymykseen. Jos tosiaan jokin hopea-geenitesti tulisi käyttöön, niin sehän olisi todella hienoa Meikon kannalta. Pitää varmaan värväytyä ensi ISROK-näyttelyihin assariksi, jos ei ole omaa kissaa, jota näyttelyttää ;)

Mä taidan nyt suunnata suihkuun ja nukkumaan! Törkeä väsymys! Kiitos Isrokille hienosti rullaavasta näyttelystä ja posseille mukavasta seurasta!

PS: Ai niin, Meiko eikä Tuisku kummatkaan asioineet hiekkalaatikolla näyttelyn aikana. No, Meiko sitten aloitti hirveän show:n automatkalla kotiin. Taisi iskeä aivan ylitsepääsemätön hätä => koko pesä oli ihan märkänä! :D Mutta onneksi ne voi aina pestä...

Putken paluu

2009-11-03T21:57:00.003+02:00

Kesätauolla ollut raapimaputki otettiin taas käyttöön. Piti kuvata pari videota :)

Linkki videoon (Jostain syystä blogger näyttää videot puolikkaana.)

Huomatkaa Rosien yllätys, kun Tuisku ilmestyykin toiselta puolelta putkea! Ja Meiko on kieltämättä koominen, kun läimäsee Rosieta tyyliin "Mitäs haistelet?!"

Rosie saisi kyllä lihoa, kun kylkiluut paistaa. Tällä hetkellä se saa syödä niin paljon kun haluaa (ainoastaan lihan ja sisäelinten osuutta säännöstellään, muuten kun neiti ei söisi yhtään raksuja.) Taidan tilata vauhtiraksusta lampaan rasvaa tms. jos se auttaisi massan hankkimisessa :) Tosin toi laiheliinius on varmaan osittain ihan kasvuvaiheen mukaista.

Ja toinen video. Meiko jakelee taas korvapuusteja riehuvalle nuorisolle. (PS: Meiko on ihan kiltti, se vaan on mielestään Maailman Tärkein ja sen elämän tehtävänä on pitää jöötä.)

Ainiin! Me kävimme Kuopion Palvelus- ja seurakoiraharrastajien järjestämässtä matchshowssa viime lauantaina Rousarin kanssa. Oli ihan hauskaa, vaikkakin vähän meluista ja kaaottista pienessä tilassa ison koiramäärän kanssa. Hyvää treeniä tuleviin sisänäyttelyihin. Rosie sikaili ihan kympillä omaa vuoroa odotellessa... Kyllä hävetti. Se tunki ilman mitään rajoja kaikkien ihmisten ja koirien iholle. Puhumattakaan siitä, että neiti myös hyppi maassa istuvien ihmisten niskaan ja koetti syödä evästelijöiltä sämpylät käsistä!! :D Apua. Kehässä tyttö sitten onneksi osasi käyttäytyä, sillä Rosien esittäminen meni ihan hyvin (kun ottaa huomioon että sekä esittäjä että koira olivat ensikertalaisia.) Seisottaminen ei mennyt ihan putkeen, kun itse hermoilin ja koirakin tuntui olevan vähän häkellyksissä, että mitä tapahtuu. En myöskään kuullut, mitä tuomari sanoi, joten juoksutin koiraa eestaas enkä pyydetysti kehää ympäri. *naama pöytään* Noh, saatiin punainen nauha ("parempi") pariarvostelussa. Punaisten kehässä olikin sitten yli 20 pikkupentua, joista Rosie pääsi kepeästi 10. parhaan joukkoon vaikka ei sitten sijoittunutkaan palkinnoille. Oli hyvää kokemusta meille molemmille silti! Tästä on hyvä jatkaa!

Niin ne lapset kasvaa...

2009-10-25T19:33:00.002+02:00

Rosie 2.8.2009

12.9.2009

Rosie tänään 25.10.2009

Tämän kuvan löytäminen iskän tietsikalta herätti hymyä ja virnettä:

Rosie on ollut joskus Roxin kokoinen!

♫ ~

Onko kukaan tilannut tätä kissoilleen?

[Kuvat linkitetty zooplussalta]

Näyttää sangen hauskalta.

Haukotus

2009-10-19T07:51:00.002+03:00

Rosie aloittaa! Harras haukotus ja pöljä jälki-ilme. (Näkyy paremmin jos suuremmaksi klikkaa.)

► Meerin vuoro! Haukotus ja vielä pöljempi ilme:

► Meeri pää mahtuisi Rosien suuhun?

Loput kuvat

PS: Minne mun blogilistakin on nyt hävinny? Blogger ei suosi mua.

Kissanhiekka-suosituksia kaivataan

2009-10-18T10:43:00.002+03:00

Wordl's Best kissanhiekka? Kokemuksia?

Meillä on se oma merkki taasen hakusessa, kun Extreme Classic on nyt zooplussallakin jo 17e / 15kg. Kokeiltiin myös Bio Katsia mutta en ole täysin tyytyväinen. Hiekka loppuu liian nopeasti, tai sitten olen hämääntynyt.

Rosien niska kuntoutui tulehduskipulääkkeillä ja neiti on päässyt peuhamaan bestiksensä Bonnyn kanssa sekä koirapuistossa! Ensiviikolla tähdätään matchshowhun.

Katsokaas nyt, kuinka hyvin Rosie jo osaa:

Rosie 4,5 kk seisoo.

Rosie ravaa.

Tämä osaaminen saattanee kuitenkin unohtua kehässä...

Tällä hetkellä olen huolestunut Meeristä, koska näyttäisi, että historia toistaa itseään. Viime vuonna näihin aikoihin Meeri sai pissatulehduksen. Nyt näyttäisi olevan sama tilanne. Pissapaakut ovat Meerin kohdalla jääneet puoleen normaalista; Välillä tulee vain tippa tai kaksi. Ruokaa menee ja leikkikin kelpais, eli huomiseen kyllä jaksetaan. Antaisikohan Paavo suoraan antibiootit, vaikkapa ihan soittona apteekkiin? Allekirjottaneen pitää kyllä vilkaista peiliin, kun on antanut Meerin taas lorvia parvikkeella niin paljon kun neitiä on sattunut huvittamaan. Viime vuonnahan tulehdus otaksuttiin johtuvan vedosta ja kylmettymisestä.

Ilmoitusluonteisesti pitää kirjottaa tänne, että kisset menee ruokaremontille! Kolmas kerta se toden sanoo! Eli toisinsanoen tätä on jo aiemminkin yritelty, onnistumatta. Raksubaari menee konkkaan ja kissat siirtyvät kolmeen ruokintakertaan. Tarkoituksena olisi aluksi raksujen ja lempimärkisten avulla totuttaa ne ruoka-aikoihin. Sitten aletaan suunitella lihan ottamista kuvioon mukaan. Rosie on ilmottautunut vapaa-ehtoiseksi jätemyllyksi, joten kisseille kelpaamatonta lihaa ei tarvitse heittää pois. Haluaisin kokonaan eroon huonoista ja kalliista märkäruuasta, kuten RC:stä ja Perfect Fitistä. Sen sijaan haikailen, että esim. zooplussan Herman's Organic märkis voisi olla hyvää varapöpelöä jos lihaa ei ole syystä tai toisesta.

Applaws vaikuttaa muuten todella hyvältä kuivaruualta, ollaan nyt pari viikkoa testattu! Maistuvuudeltaan se ei ole paras, mutta meidän nirsokolmikolle ei ole koskaan maistuneet viljattomat raksut niin hyvin. Uusi felidae ruoka vaikuttaa kanssa mukavalta. On perus hyvä, mutta edullinen! Pitää joku kerta siihenkin tutustua ellei sitten kokonaan jumahdeta tähän Applawsiin (sekään ei ole hirveän kallista, jos tilaa zooplussaltam ja 80% lihapitoisuus on aika kova juttu.)

Nyt sitten takaisin lukemaan Tiede, Tutkimus ja Tutkielma kirjaa -- Jee :D

Photoshoppi ihmeitä

2009-10-14T20:09:00.000+03:00

Joskus sitä vaan innostuu muokkailemaan kuvia:

Alkuperäinen

Ja muokattu:

Tavottelin jotain vanhan näköistä valokuvaa. Onnistui melko hyvin! Kannattaa klikkailla isommaksi!

Sitten joskus viikko tai pari sitten suttailin tämän Open Canvasissa:

Meiko ja Rosie ja niiden ykspuoleinen tykkäyssuhde.

Onnea Meeri 3v!

2009-10-08T17:12:00.009+03:00

3.10 Meeri-kissa täytti 3v ! Onnea Meeri-Peeri-Peruna-Meeri!

Meeri ja Meiko eivät saaneet mitään erityistä synttärilahjaa tai kakkua. Jotenkin tavaksi on tullut, että Tuiskun synttyjen aikaan pidetään sitten kaikille yhteiset kekkerit. Olenkin jo keksinyt, mitä ensivuonna järjestän kateille: Ruohomaton! Otan jonkun pyykkikorin ja istutan siihen oikein kaistaleen ruohoa. Tuiskun syntyt on talvella, joten ruohomatosta pitäisi irrota iloa.

► 3 v. Meeri komeilee allekirjoittaneen opiskelusotkun äärellä

► On se vain niin sievä valkoinen!

Asiasta kärrynpyörään. Tiistaina meille sattui aksidentti Rosien kanssa pentukurssilla: Labbis jyräsi Rosien. Itse onnettomuustilanne oli hirveä, sillä Rosie meni säikähdyksestä ja kivusta ihan paniikkiin. Nyt jännitän tulevaa kurssikertaa, sillä en ole todellakaan varma, suostuuko Rosie edes menemään koko halliin sisälle? Tai että pelkääkö se siellä kaikkea ja kaikkia? Toisaalta en ole täysin varma päästäänkö me edes osallistumaankaan ensi tiistaina. Tällä kertaa ei nimittäin säästytty kolhuilta. Aluksi kaikki näytti olevan OK, mutta ti-ke välisenä yönä Rosie alkoi aluksi kipuilla kylkeä ja nyt sitten niskaakin. Rosie pääsi heti Paavon vastaanotolle ke-aamuna ja saatiin lyhyt kuuri kipulääkettä. Kylki ei ole enää niinkään kipeänä, mutta niska sen sijaan kyllä on. Rosie ei suoranaisesti arista sitä, mutta jotkin liikkeet (työntäminen, vetäminen) sattuvat. Päätään Rosie kyllä ravistelee ja kääntelee, jopa vetää hihnassa, joten olen samaa mieltä Paavon kanssa siitä, että tuskin mitään on murtunut. Lihasrevähdys se sen sijaan voisi olla. Olen pitänyt Rosielle säärystintä kaulassa nyt sisätiloissakin kuten kuvasta käy ilmi. Itse kun olen krooninen niskaoireilija, niin tiedän kokemuksesta, että esim. kaulaliina auttaa niskakipuihin jahka lämmin tekee mukavan ja rentouttavan hauteen lihaksille :) Paavo määräsi, että Rosien tulee ottaa nyt rennosti. Käytiin me silti äsken vähän pidempi lenkki metässsä kera iskän ja Roxin (Roxi on turvallinen seuralainen toipilaalle, koska se ei suostu riehumaan.) Kivojen lenkkihetkien lisäksi noudin Rosielle postista paketin, joka sisälsi oikein superpiristeen!!

Tadah! Vanha kettuhattu! ISO KIITOS tästä ihanasta turkiskappaleesta kuuluu minun mummolleni !! Kettuhatusta olisi tarkoitus tehdä viehe, mutta tällä hetkellä se on lelukäytössä! Zooplus pakettikin kotiutui tänään. Se sisälsi mm. Rosien uuden pesän! Entinen pesä lähtee Bonnylle! :)

Tuiskun lapsenlapset vunttauksessa

2009-10-04T15:34:00.006+03:00

Heissan! Perjantaina lähdin tosiaan reissuun määränpäänäni Tikkakoski ja Orifame-kyläily. Tulipa mukava reissu! Kiitos jälleen kerran vieraanvaraisuudesta, Senja! Ei jutut loppuneet kesken tälläkään kertaa... :D Päin vastoin, liikaa olisi mussuteltavaa!

Olipa hauska nähdä sukua jälleen. Tuiskun isoisoäitiä Aunea, Risto-pappaa ja tietty Lenita-vaimoa! Kaikki kisset näyttivät jaksavan huikean hyvin. Pääsinpähän näkemään vielä sporttista Eulaaliaakin, joka oli kyllä kovin valloittava tirrikkä.

Orifame Anxiouslyawaited, Risto. Tuiskulla on pappansa ilme.

Itse Tähdet (tai "sikaosasto" Senjan sanoin) olivat aivan mainioita. Ihanaa huomata, kuinka meidän Tuiskun jälkeläisen jälkeläiset ovat niin reippaita ja kauniita itämaisia. Kukaan ei ollut ukkinsa kaltanen kynttiläkorva ;) Riksi-isä on tuonut pennuilleen paljon hienoja puolia. Kellään ei ollut pallosilmiä ja profiilit olivat suoria. Pentueen ainoasta siamilaisesta eli Funfaarista tulee varsinkin hyvin kaunis poika! Funfaari ja punatäplikäs Folke kilpailevat yhä mielessäni suosikkipennun sijasta :D Folke oli kovin erilainen kuin muut. Jos jokapaikan höylä Flirttihirmu on päivänsäde niin Folke on selvä menninkäinen, joka nurisee joka asiasta!! Huvittava mies siis, ei suinkaan ujo tai arka vaan persoonallinen pakkaus! :D

Funfaari ja Folke. Huomaatteko miten on kuonorullalla? "Älä huijo! Nukuttaiskin vielä!"

Tilkku-äet ja lapset.

Tilkku oli mainio äiti pennuille eikä mikään ihme, kun on Lenitan tytär ;) Onneksi kaikille ihanille pennuille on jo tiedossa ihanat kodit, niin en sitten raaskinu kaapata yhtään pikkusikaa mukaani laukkuun! Sen sijaan mukaan Kuopioon tarttui muuta hauskaa, kuten ihana synttärilahja Senjalta, panda-lelu Tuiskulle (jonka Tuisku tappoi heti kättelyssä ja Rosie varmisti tapon Tuiskun puolesta), sekä mummu-kissan takki, jota apuna käyttäen sain aikaiseksi Rosielle fleeceloimen hurtta-takin alle!

Kuvia pikkukissoista tuli otettua paljon, mutta onnistumisprosentti noiden viikarien kanssa oli ehkä 50%. Vielä kun valoisuus sisätiloissa ei ole kovin mainittava enää häih syksyllä :) TÄÄLTÄ löytyy myös todella onnistuneita venytyskuviakin kakruista!

Nyt mun täytyy viedä hurtat ulos, kun tässä porukoilla olen. Vihdoinkin näyttäisi sade hellittäneen!

Rosieta rääkättiin tänään

2009-10-01T10:21:00.000+03:00

Rosie sai juuri äskettäin tehosterokotuksen ja rabiesrokotuksen. Sen lisäksi saatiin silmätipat, kun jonkinlaisen lievän silmätulehduksenkin neiti on itselleen keksinyt. Paavo kyseli, missä ollaan oikein ulkoiltu, joten kaipa tuo uskoi, että ulkoota ollaan se bakteeri silmään napattu. Toisaalta heinässä kun ryvetään poskellaan ja tipahdellaan jorpakoihin, niin voihan se olla hyvin mahdollistakin, että sitä kautta basilli on Rosien silmään päässyt pesiytymään. Jotta päivä ei olisi mennyt ihan rääkkäämiseksi, niin Rosie pääsi Roxi-saattajansa mukana Oscar lemmikkitehtaalle valikoimaan parhaat keitetyt luut, lihapullia ja raakaa lampaankylkeä. Sen jälkeen Anttikalan rinteeseen vähän kisaamaan vielä, niin ehti jo unohtua eläinlääkärillä kokemat vääryydet!

Allekirjoittanut täytti 22v ja nyt sen kunniaksi pitäisi kai siivotakin...

Eikö olekin ihan rääkätyn koiranpennun ilme? Tai olisi, jos se sieltä fleecen ja lampaantaljan alta edes kunnolla näkyisi :)

Koirien terapeuttisuus, mitä se on?

2009-09-30T16:37:00.000+03:00

Roxin ja Rosien (ja jos vielä Bonny on mukana) kävelyttäminen on ainakin enempi haasteellista kuin terapeuttista 8)

Puolessa välissä pentukurssia

2009-09-29T22:41:00.001+03:00

Me aloitimme siis pentukurssi Active Trainersilla 15.9 ja paljon on tullut opittua ihan jo näillä parilla kerralla mm. koskien oman koiran motivointia. Herkut pitää valita huolella -- mieluiten paria erilaista -- ja sitten on ** pakko ** olla mukana jokin lelu, jota Rosie saa "voittaa" itselleen suoriuduttuaan hienosti. Ilman lelumotivointia Rosie ei jaksa kiinnostua. Mikään herkku maailmassa ei voita lelua :)

Tämänpäiväinen pentukurssi jännitti aikalailla, koska ilmat ovat kylmenneet huomattavasti sitten viimeviikon. Pelotti suorastaan, että Rosie kieltäytyy tekemästä mitään ja vaan hytisee surkeana. Onneksi olin ainakin vain puoliksi väärässä näine pelkoineni! Raasulla oli kyllä kylmä, ei siihen auttanut säärystimet kaulassa ja hurttamanttelit. Sen sijaan pienet leikkihetket kyllä pitävät lihakset lämpiminä ja mielenkin vireänä. Kylmä ei itsessään ollut ei-motivoiva tekijä, mutta jotenkin Rosiella oli keskittymiskyky hukassa. Veikkaan, että se kerkesi vanhemmillani odottaessa enkuntuntieni ajan rymytä Bonnyn kandda itsensä väsyksiin(jälleen kerran...) Aina kun ohjaaja tuli tarkistamaan, miten meillä sujui, niin Rosien keskittyminen herpaantui ja kohdistui siihen iiiiihanaaan ihmiseen, joka häntä tuli nyt katsomaan! Siinä ei auttanut sitten enää naksuttimenkaan paukuttelu. Piti vaan hymistä nolona, että: "Rosiella taitaa vähän olla tällainen päivä..." tai "Eipä nää wipukat kovin miellyttämisenhalusia ole yleensä ottaen ehehhe..." *sore loser*

Noooo, kaikinpuolin hyvin Rosie siellä jaksoi ja opittiin paljon uutta. Tai oikeastaan saatiin vasta alulle uusia asioita, jotka tottakai pitää vielä vahvistaa kotona harjoitellen! Näitä asioita olivat mm. peruutus, pyöriminen, venytykset kohti takalistoa ja jalkojen ali pujottelu. Ihan hauskoja harjoituksia kaikki! Kurssin loppussa meillä oli vielä esteharjoitus. Olin miettinyt päässäni, kuinka helppoa mokoman esteen ylitys onkaan Rosielle, koska me ollaan jo harjoiteltu pieniä hyppyjä metsikössä. Noh, aina ei voi voittaa. Esteelle mentäessä onnistuin tiputtamaan toisen tukitolpan, joka sitten rämähti maahan niin, että kaikuvassa hallissa vaan kolisi. Rosie säikähti ja minä hermostuin. Lopputuloksena jouduin varmaan viiden minuutin ajan houkuttelemaan hurttaa rohkaistumaan ja ylittämään esteen. Oma hermostumiseni (kärsin vsuorituspaineista) aiheutti sen, että Rosie ei tosiaankaan uskaltanut tulla matalan esteen ylitse ennenkuin sitä maanitteli ja kehui hirveästi. Sitten otettiin uusiksi koko hyppyrumba, ei ongelmia. Huh helpotusta :) Välillä tuntuu, että pentukurssi on enempi kouluttajakurssi. Mun pitäisi oppia säheltämään vähemmän ja sen sijaan rauhoittamaan koiraa omalla käytökselläni. Toivottavasti Rosie on anteeksiantavainen mun mokista.

Loppuvartti menikin sitten taas siinä, kun pennut saivat riekkua. vapaina hallissa. Rosie ihan ensimmäisellä käytännönkerralla vähän arkaili muita pentuja, mutta nyt se oikein juoksi keskelle hallia, kailotti VUH! kimakalla vipukkaäänellään ja kokosi oikean lössin takaa-ajajia itselleen. Eipä näyttänyt Rosie siitä hermostuvan, oli vaan aika innoissaan, kun kukaan ei kuitenkaan saa kiinni ellei oijo eteen. Mutta niitä oikojia varten Roxi on opettanut Rosielle kuinka tehdään tiukkoja kurveja ;) Siinä pistin merkille, että hyvin on lihakset kehittyneet tytöllä verrattuna vaikka siihen, missä oltiin 2 viikkoa sitten!

Kotiin tultaessa Rosie oli yhtä aktiivinen kuin kuollut koira, joten repäistiin sitten kissojen kanssa ja virittelin uuden lelun: Keppi, narua ja palanen Rosien pannan ylijäämää. Tuli aika mieleinen lelu! Se nahkainnen pannankappale oli jotain todella uutta ja ihmeellistä. Kun sitä liikutti parvikelasia vasten, niin kissat olivat ihan suunniltaan. Vissiin putkahti mieleen kaikki kesäiset muistot kärpäsistä. Leikin loputtua Meiko huusi kovaan, vonkuvaan ääneen, mitä se ei yleensä tee.... "Minne se ihana lihava kärpänen meni ???"

Nyt sain aikaiseksi zooplus tilauksen. Emmein varmaan tunnin verran, minkälaisen pedin tilaisin Rosielle. Mukavampi vs. helpompi pitää siistinä (kestävämpi ja itse asiassa halvempikin.) Päädyin kestävämpään, nahkaiseen vaihtoehtoon, mutta tilasin bonuspointeilla myös sitten pörröalusen tähän nahkapetiin. Erillinen alunen on aina helppo pestä ja imuroida karvoista (Ei niinkään että Rosien karvat olisivat ikäviä, mutta se on salettia, että Meerin karvat ovat!) Sitten löytyy tuo fleecepeitto, jonka meinasin katkaista kahteen osaan siten, että toinen menee kevythäkkiin lämmikkeeksi ja toinen jää varsinaiseen pesään peitoksi.

Tulevasta ohjelmasta vielä sen verran, että torstaina Rosie menee tehostusrokotuksille, eli puolessa välissä lokakuuta päästään koirapuistoilemaankin, jippii. Perjantaina pukkaudun varmaan Orifameille varastamaan pari Tuiskun lapsenlapsista... sen simskun ja punaisenmiehen varmaan varastan... <3

Rosie Hurtta-puvussaan 24.9 Pappilan pellolla. 35cm Hurtta on jo liian pieni. 40cm Hurtta on vielä liian iso. Elämä ei ole aina helppoa...

Damned blogger

2009-09-26T18:03:00.000+03:00

Ahaa, ne kadonneet gadgetit löytyivät -- sivun alta!! Mistähän syystä ne tuonne alas ovat hypänneetkään?? Blondi vietti eräs päivä tällä viikolla tuntikausia miettien, miten gadgetit saisi palautettua takaisin paikalleen. Onko mahdollisesti jokin postauksen kuva ollut niin iso, että sivuelementeille ei ole ikään kuin "jäänyt tilaa"? Mene ja tiedä. Ei ole hyvä tämä blogger.

Tuisku käväisi eilen minun ja Rosien mukana ulkona metsässä. Tuisku oli helppo ottaa mukaan, koska mies menee automaattisesti sturdi bagiin, ja siinä sen sitten kantoi metsään helposti. Koira irti ja Tuisku fleksiin -- and go! Rosieta piti kieltää pari kertaa ihan ärähtämällä, kun tämä oli sitä mieltä, että jippii! nyt leikitään Tuisku :p Tuisku on kissoista se nössöin, joka ei vaan saa koiraa kuriin ... joten mun pitää hoitaa se homma Tuiskun puolesta. Rosie ei samalla tavalla natuuttele ja möyri Meerin päällä. Meikosta puhumattakaan!

Hih, oltiin me kyllä varmana aika näky :) Koiran- ja kissanulkoiluttaja.

Aloitin tänään Incatille mietinnän hiivasta. Useimmat! (jopa RC) kissanruuista sisältää hiivaa... Itselleni puhkesi huoli, että mitenhän on, lisääkö ruuansisältämä hiiva myös hiivaa, jota on kissojemme elimistössä? Myös koiran ruuista löytyy tuo "dried yeast" melkein jokikisestä. Orijenia ja Acanaa lukuunottamatta.

En ole ottanut sisällä juuri lainkaan kuvia nyt viime päivinä... Eli kuvia olisi luvassa (taas) vain Rosiesta. Käykää tutustumassa galleriassamme te joita kiinnostaa!

Loput kuvat täällä

Latz-boxi aktivointia

2009-09-21T13:08:00.000+03:00

Mitähän meidän bloggerille on tapahtunut? Päivitysnäkymä on muuttunut... tämä on pelkkää html:ää nyt kun päivittää. Samoin gadgetin ovat hävinneet jonnekin ... Pitää varmaan ottaa ylläpitoon yhteyttä? Bah. Bloggerin tarjoama tila kuville ja videoillekin on täyttymässä! Mitenhän saisin siististi päivitettyä kuvia esim. kuva.fistä...

Viime perjantai meni tassuilla aktivoinnin merkeissä. Aluksi Rosien ottaessa päikkiä kissat pääsivät touhuamaan rei'itetyn Latz-laatikon kanssa. Kun vauva heräsi, niin namit meni vaihtoon ja oli Rosien vuoro yrittää. (Tämän aktivointiboxin kehittäjä en muuten ole minä, vaan Perditanjengin Virve.)

Kalkkunafilettä ja Acanan lamb&apple raksuja, nam!

Meiko seurailee mukana tiiviisti.

Mitäh? Ei nää olekaan Whiskasin kitsbitsejä...!

Tuisku seurailee Rosien suoriutumista tyynen ammattivarmana.

Rosielta loppuu kärsivällisyys helposti, jos se ei saa nameja ulos :D Mutta eiköhän se siitä. Rosie on testannut läpi myös jo Dog Spinnya ja KittyBrain Toyta. Puppy Kongikin löytyy, vähän käytetty tosin... Maksamakkara oli ainut, jota Rosie jaksoi kunnolla tonkia kongista. Seuraavaksi pitää kokeilla kongia kissojen aktivointiin -- kunhan keksisi mitä sinne sisälle laittaa...

Aivojumpan päätteeksi tietty päikkärit.

Tätä kuvaa en voi jättää julkaisematta, vaikka se huonolaatuinen onkin! Eli tällaista meidän uloslähtö on: Tuisku tahtoo mukaan ja Rosie syö Tuiskun korvan.

12.9: Kalakukkomaastot ja Meiko 3 v!!!

2009-09-17T10:43:00.000+03:00

Apuva, taas on kerinnyt tapahtua vaikka mitä. Opinnot alkoi ja niiden eteen pitäisi jotain kai sitten tehdäkin. Blogipäivitykset ovat jääneet vähän vähemmälle.

Männä lauantaina Meiko kuitenkin repäisi ja täytti täydet 3 vuotta! Onnea Meikuliini! Kuten eräs Helle kerran sanoi: "Tästä se elämä vasta alkaa." Niin ne lemmikit käyvät vain sitä ihanimmiksi, mitä enemmän yhteisiä vuosia läpikäydään... Meiko varsinkin. Aika haikeaa muistella, millainen arka rääpäle se oli meille tullessaan. Nyt se on talon emäntä, suoranainen naisellisuuden huipentuma, joka pitää kuria yllä rautanyrkeillään. Rosie-parka sai tuta rautanyrkkejä esimerkiksi eilen, kun meni työntämään päänsä kukkaruukkuun. Oma EI!!!-komentoni sai vahvistusta Meikolta, joka toimitti pennulle paw smack!:n heti paikalla. Ja vielä ajoi sitten kakaran karkuunkin, kun epäili, ettei oppi mene perille, jos vain kerran lyö :) Mahtaakohan 5kg Meiko ajaa Rosieta silloinkin takaa, kun hurtta on sen 14kg?

Niin se aika vaan menee nopeasti ohitse. Toivottavasti meillä on vielä monta vuotta jäljellä yhdessä Meikoliinin kanssa. Meiko osaa olla niin ihanastuttava kuin rasittava. Voi niitä jokapäiväisiä "mrää" tai "mhräyh" -käskyjä, kun se vaatii smalltalk hetkeä! Ja jos sellaista ei heru, niin Meiko asettuu telkun/näytön eteen, kun meikä yrittää katsella animea. Tai änkää näppikselle tai lopulta puraisee (koska se on varma tapa saada huomiota.) On se vaan aika persoona... todellinen itämainen!

Onnea, rakas <3

Ehdottomasti toinen viime lauantain huipputapahtumista oli Savonseudun Vinttikoiraharrastajien järjestämät Kalakukkomaastot Nilsiässa! Eli kyseessä oli maastojuoksukisat. Meillä oli ilo osallistua Rosien kanssa turisteina näitä kisoja ihmettelemään. Aivan yksin ei onneksi tarvinnut siellä sompailla, vaan pääsin wipukkahenkisten immeisten kanssa poukkoilemaan! Kiitos seurasta sekä kyydistä, Marjo ja Tiina! Sekä tietenkin Elli, joka joutui olemaan ipanoiden babysitterinä. Nilsiässä kokoontuikin sitten trio Gaselle'sin koiria. Rosien lisäksi paikalla oli siskokulta, eli Marjon Neri (G. Bette Davis Eyes) ja Papu (G. Top Spin.) Tiinan koirista whippettejä oli edustamassa Diiva. Ipanoilla oli ratkiriemukasta, kun pääsivät pitkän ajan jälkeen leikkimään keskenään! (Tbh, oli monella muullakin riemukasta, kun seurasivat, kuinka kahden whippetlapsen päät vain vilahtelivat pellon heinien seassa.)

Siskojen kanssa piti tietty pistää pystyyn seisotusharjoituksiakin! Pääsin vähän korjaamaan omia virheitäni kiitos Tiinan ja Marjon kommenttien. Mikäs sen parempaa :D Neri oli kyllä vähän *köhköh* paremmin treenattu muutenkin! Neri on kyllä niin pikkiriikki Rosien verrattuna! Mutta kuinka lihaksikas typy se onkaan! Rosie näyttää ihan honkkelilta siskoonsa verrattuna!

Itse kisoihin "meiltä" osallistui Marjon Papu ja Tiinan Diiva. Papu juoksi ratansa todella puhtaasti, oikomatta ja nopeasti! Kisapaikka oli valitettavasti sellainen, että koko suoristusta ei päässyt näkemään, ainoastaan noin puolet. Papu tempaisi korkeat pisteet ja pääsi finaaliin asti. Finaalissa sama meininki jatkui, eli Papu keräsi aika kivat pisteet juoksusuorituksellaan. Tuloksena olikin sitten ylikorkeiden whippeturosten ensimmäinen sija ja SERT ! Huippua, Pappeli! Vielä kuva voittajasta:

Myöskään Diivaa ei parane jättää mainitsematta! Vinkeän värinen fawn-tyttö kisasi hienosti ja sijoitus finaaliin jäi parin pisteen päähän. Jonnekin vain se koppa jäi juostessa... mysteeristä.

Kaiken kaikkiaan minulle jäi hyvä maku maastojuoksusta. Ihmiset olivat mukavia ja koirilla sitä hauskaa vasta riittikin. Juokseminen on niin noiden "juttu"! Kieltämättä kisojen seurailu sytytti kipinää päästä itsekin Rosien kanssa joskus kokeilemaan! Mikäli viikonloppuna ei ole liian kiiruista töiden takia, niin voisin tehdä vanhasta kouluraipasta vedettävän vieheen Rosielle. Olen myös houkutellut iskää tekemään meille tassuvieheen. Sitten pitääkin haukkana tarkkailla chänssejä päästä kokeilemaan muita treenimahdollisuuksia!

Mutta enempää en nyt tarinoi -- yhtenä syynä se, että bloggeri tuhosi ensimmäisen tekstini, jonka tänne kirjoitin (=_=)* Loput kuvat kalakukkomaastoista löytyy: Täältä!